Kanta-Häme

Seppo Mäkiselle täyssokeus ei ole este musiikille

Hämeenlinnalainen Seppo Mäkinen, 72, sokeutui täysin 25-vuotiaana. Sitä ennen mies ehti opetella nuotit ja haitarinsoiton. Mäkinen on soittanut haitaria yli 60 vuotta ja käy edelleenkin säännöllisesti soittamassa tanssimusiikkia eri tilaisuuksissa.
 
Mäkinen uskoo vakaasti musiikin pitäneen hänet hengissä.
 
– En tiedä, miten mielenterveyteni olisi kestänyt sokeutta ilman musiikkia. Melko nopea sokeutuminen oli 1960-luvun alussa nuorelle miehelle kova paikka. Sokean tulevaisuus oli tuolloin joko harjantekijänä tai hierojana. Olin kummallinen otus Keuruun pienellä syrjäkylällä, muistelee Mäkinen
 
Nuorempana Mäkinen ansaitsi leipänsä myös pianonvirittäjänä. Tosin virityksiä hän tekee edelleen jonkin verran. Haitarinsoitto ei ole koskaan ollut päätyö, mutta sitäkin rakkaampi harrastus.
 
– Soittamisella olen tienannut rahat uuteen haitariin, joita on ollut toistakymmentä, sanoo Mäkinen.
 
Perinnöllinen silmänpohjan rappeumatauti sokeutti Mäkisen 25-vuotiaana. Myös Mäkisen sisko on sokea, mutta muilla sukupolvilla ei näkövammaisuutta ole.
 
– Sain ensimmäisen haitarini yksitoistavuotiaana ja kaksitoistavuotiaana esiinnyin ensimmäisen kerran. Ehdin opetella nuotit näkevänä ja haitarinsoiton 15–20-vuotiaana. Tunnistan nuotit, jos joku ne minulle lukee.
 

Pistenuotteihin ei motivaatiota

Pistenuotteja Mäkinen ei ole koskaan opetellut.
 
– Jos jokin kappale on uusi tai muuten hankala, eräs kaverini yhtyeestämme tulee luokseni soittamaan kappaleen pianolla ja sanelee minulle nuotit. Pistenuotteja on ole koskaan motivoitunut opettelemaan, koska en voisi niitä soittaessani kuitenkaan hyödyntää. Sormitekniikka ei ole ongelma, koska näkeväkään hanuristi ei juuri nappuloita soittaessaan vilkuile. Oma sormitekniikkani on aika omaperäinen, mutta se toimii.
 
Mäkinen ei ole koskaan laskenut, miten monta kappaletta hän osaa ulkoa, mutta mies veikkaa määräksi noin 1500. 
 
– Vanhasta tanssimusiikista eli humpasta, tangosta, valssista ja jenkasta osaan suurimman osan tunnetuista kappaleista. Täysin tuntemattomia kappaleita toivotaan hyvin harvoin. Uudet kappaleet opettelen korvakuulolta. Jos kappale on tuntematon tai poikkeuksellisen vaikea, saatan käyttää avuksi nettiä, josta miltei kaikki kappaleet nykyisin löytyvät tai käytän näkevää nuotinlukijaa apuna.