Kanta-Häme

Setä näpäytti kaupunkia

Eläkeläinen otti pensselioikeuden omiin käsiinsä ja kunnosti jokirannan kaiteen. Lupaa hän ei kysynyt kaupungilta eikä vaimolta. Onko Pensselisedän tie tulevaisuutemme tie?
Ikämies poseeraa aamuauringossa maalipurkki toisessa ja pensseli toisessa kädessä. Kyllä lähtee, hihkaisisivat Kummelin pojat. 
 
Länsirannikolla ollaan pidättyväisempiä, ohi pyöräilevät nostavat peukaloa.
 
Kuvattavana on kaikkien porilaisten sankari ja lehdistön ihannepoika, Pensselisetä, 73. Setä hioi ja maalasi Porin jokirannan kaiteen, kun kaupungilta ei siihen löytynyt rahaa.
Ei sieltä löytynyt lupaakaan, muttei Pensselisetä sitä kysellytkään.
 
Onko Pensselisetä esimerkki kansalaisaktivismista, kansalaistottelemattomuudesta vai molemmista?
 
Kysytään ensin sedältä ja sitten Jyväskylän yliopiston kansalaisyhteiskunnan maisteriohjelman lehtorilta Pertti Lappalaiselta.
 
Paikkojen pitää olla kunnossa. Maailma on täynnä tekemätöntä työtä. Kun nämä ovat miehen periaatteet, ei ihme, että Kokemäenjokirannan kunto alkoi rassata. Onhan ranta kaupungin paraatipaikka.
 
– Otin kaupunkiin yhteyttä monta kertaa. Pyysin maaleja ja sanoin, että urakoin kaiteen kuntoon.
 
Kaupungin vastaus oli kielteinen. Kaiteita ei kannata maalata, koska suunnitelmissa on laittaa koko ranta uuteen uskoon.
 
– Toukokuussa luin lehdestä, ettei rannan kunnostamiseen ole rahaa ainakaan kahteen vuoteen.
 
Nyt Pensselisetä ei enää kysellyt.
 
– Ajattelin, ettei minua paljon heilauta, jos ostan maalit ja käyn työhön.
 
Satakuntalainen mies ei turhia huutele, joten setäkin aloitti urakkansa toukokuussa vaivihkaa ja vaimon tietämättä.
 
Neljäntenä päivä kävi käry. Satakunnan Kansan toimittaja Ville Hammarberg kiiti paikalle. Samaan aikaan Pensselisedän rouva yritti soittaa miehelleen.
 
– Kyseli, että missä oikein luuhaan. Sanoin, että huomisesta lehdestä voit katsoa.
 
Setä ei halunnut nimeään eikä kuvaansa lehteen, joten Hammarberg nimesi hänet Pensselisedäksi.
 
Kansa alkoi vaeltaa Etelärantaan. Naisten emovaisto sai vallan.
 
– Yksi rouva toi kahvia ja pullaa, oli leiponut.
 
Vissyvettä ja suklaata kannettiin sitä tahtia, että urakka meinasi mennä syömiseksi.
 
– Ajattelin, että laitan rantaan kyltin: Mies työssä, ei saa ruokkia.
 
Kaupungin edustajakin kävi paikalla. Hän oli huolissaan vastuista. 
 
Kuka vastaa, jos Pensselisetä putoaa jokeen? 
 
Kuka korvaa, jos joku ohikulkija tahrii itsensä maaliin?
 
– Vastasin, että olen näitä rantoja 73 vuotta kulkenut enkä ole vielä pudonnut. Jos joku vaatteensa tahrii, minä kyllä maksan.
 
Kaide on valmis, kansa laulaa ylistystä verkossa ja livenä, mutta miten on setä, olitko kansalaistottelematon?
 
– Lainvastaiseen hommaan en lähde. En siis missään nimessä ole kansalaistottelematon.
 
Mutta kun toisen tontille ei saa rakentaa, ei toisen aitaakaan saane maalata ilman lupaa?
 
– Ei minua kukaan tullut kieltämään. En siis ole ollut kenellekään tottelematon. Olin vain aktiivinen työssä, joka oli tarpeellinen.
 
Ainakaan toistaiseksi jokirannassa ei ole nähty kaupungin työmiehiä raapimassa tuoretta maalia kaiteesta. Päinvastoin, teknisestä palvelukeskuksesta todettiin jo ruosteeneston levittämisen aikaan, ettei työn jäljessä ole moitittavaa.
 
Entä, jos kaupunki olisi toiminut toisin? Miten Pensselisetä olisi vastannut, jos paikalle olisi soitettu virkavalta?
 
– Olisin tehnyt asiasta julkisen.
 
Talousuutisten perusteella valtion kukkaron nyörit ovat niin tiukalla, että kansalaisen kannattaa työntää anova kätensä omaan taskuun. Onko Pensselisedän tee se itse -tie tulevaisuutemme tie?
 
– Se on tulevaisuutta, ja se on menneisyyttä, aina näin on tehty.
 
Samaan hengenvetoon setä muistuttaa, että kun toimeen tarttuu, siitä pitää kantaa vastuu. Asiankin pitää olla yleisesti hyväksytty.
Pensselisetä on myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, mutta ärtyy, jos hommat jäävät suunpieksemisen tasolle. Kun Porin Topin rannan uimakoppi oli vinossa, asiasta valitettiin yleisönosastossa.
 
– Valokuvia kopista kyllä otettiin, mutta miksei sitä saman tien oikaistu? Kevyt koppi, jotain 100 kiloa korkeintaan painoi. 
 
Vaikka puhelimessa puhutaan, Jyväskylän yliopiston lehtorin, Pertti Lappalaisen hymyn voi melkein nähdä, kun hän kommentoi Pensselisedän irtiottoa.
 
– Ei tässä ole kyse kansalaistottelemattomuudesta, vaan kansalaisnäpäytyksestä. Kansalainen muistutti Porin kaupunkia siitä, että paikat voisi pitää kunnossa.
 
Sitä paitsi Lappalaisen mukaan oleellista on myös se, että Pensselisetä ei tyytynyt vain kritisoimaan, vaan toimi. Määritellessään kansalaisaktivismia Kansalaisyhteiskunnan tutkimusporttaalissa,
Lappalainen käyttää saksalaisen sosiologin Ulrich Beckin alapolitiikka-termiä.
 
Alapolitiikka kumpuaa arkipäivän ongelmista. 
 
Kansalaiset huomaavat epäkohdan, esimerkiksi puutteellisen koulukuljetuksen. Kun kaupungilta tai kunnalta ei apua löydy, kansalaiset alkavat itse hakea ratkaisua.
 
– Hänestä (Ulrich Beckistä) nykyään kaikkien huulilla olevat tulevaisuuden teemat ovat peräisin pikkuryhmiltä, jotka uhmaavat johtajien, parlamenttipoliitikkojen, liike-elämän ja tieteellisen ja valtiollisen vallan institutionalisoitua tietämättömyyttä, kirjoittaa Lappalainen.
 
Kun Pensselisetä maalasi rannan kaiteen, tekikö hän alapoliittisen teon?
 
– Se oli nimenomaan alapolitiikkaa.
 
Lappalaisen mukaan toiminnan pitää olla paljon rankempaa kuin luvaton kaiteen siistiminen, ennen kuin se menee kansalaistottelemattomuuden puolelle. 
Sellaisena hän pitää esimerkiksi tarhakettujen vapauttamista.
 
– Siinä mennään laittomuuteen. Kettujen vapauttaminen on laitonta.
 
Sen sijaan kakuttaminen, täytekakun pläsäyttäminen päin naamaa, on Lappalaisen mukaan kansalaistottelemattomuuden rajamailla.
 
– Siitä saa varmaan sakkoja, mutta onko se sitten laittomuutta? Huomiotahan se herättää, mutta nimenomaan kielteistä huomiota.
 
Kansalaisaktivismi on pirstaloitunut siinä missä yhteiskuntakin, muistuttaa Lappalainen. 
On vaikea nähdä, mistä kumpuaa se asia, joka seuraavaksi nostaa tunteita vaikkapa kansanliikkeeksi asti. 
 
– Ihmisillä on erilaisia intressejä, ja aktiivisuus aaltoilee.
 
Mitään laajaa, yleistä ja kansaa nostattavaa ongelmaa Lappalainen ei nyt näe.
 
Vaikka pääosa porilaisista kannustaa Pensselisetää, epäilijöitäkin löytyy. Pelätään, että kunnat ja kaupungit lyövät pensselit santaan, jos kansalaiset oikovat uimakopit ja kunnostavat keinut.
 
– Siitä on tuskin pelkoa. Kyllä kunnat korjaavat paikkoja sitä mukaa kun rahaa löytyy, uskoo Lappalainen.
 
Hänen mielestään myöskään kuntien ei tarvitse pelätä, että kansalaiset pistävät ruuvimeisseleineen ranttaliksi.
Tai sitten ei. Onko Pensselisedällä jo uusi tinki katsottuna?
 
– No joo, mutta en mää nyt viitti sitä kertoo. Jos lehdessä lukee, että jonkun työn meinaa tehdä, se on sitten tehtävä.
 
Eikö setä voisi antaa edes yhden esimerkin niistä maailman monista tekemättömistä töistä?
 
– Summan patsas (Summan taistelun muistomerkki) on aika likainen. Se pitäisi kyllä puhdistaa.
 
Pirkko Aalto

Päivän lehti

4.4.2020