"Seuraava koirani ei ole ranskanbulldoggi", sanoo Anna-Marja Tikka – Lyhytkuonoisten rotujen terveysongelmat tunnetaan laajemmin

– Seuraava koirani ei ole ranskanbulldoggi, Anna-Marja Tikka toteaa.

Tikka on kyllästynyt koiransa Poken jatkuviin iho-ongelmiin. Yli 8-vuotias narttu on syönyt pennusta lähtien allergialääkkeitä ja kortisonia.

Omistajan suureksi helpotukseksi Poke ei kärsi hengitysvaikeuksista, mikä on monen lyhytkuonoisen koiran ongelma. Tikka kertoo tienneensä rodun terveysongelmista, mutta silti niiden laajuus yllätti.

– Kaikilla lyhytkuonoisilla roduilla on jonkinasteinen hengitysteiden ahtauma. Se, miten paljon se yksittäiselle yksilölle aiheuttaa ongelmia, toki vaihtelee, Evidensian eläinlääketieteellinen johtaja Anssi Tast kertoo.

Hengitysongelmat johtuvat niin sanotusta brakykefaalisesta oireyhtymästä, joka on seurausta jalostuksella tuotetusta koirien lyhyestä kuonosta ja litteästä naamasta. Koiralla voi olla ahtaat sieraimet, ylipitkä kitalaki, kapea nielu ja henkitorvi.

Nämä lyhytkuonoiset rodut kärsivät usein myös muista ongelmista kuten luustomuutoksista, nivel- silmä-, sydän ja iho-ongelmista. Lyhytkuonoisia rotuja ovat muun muassa englannin- ja ranskanbulldoggi, mopsi ja bostoninterrieri.

Valtaosa saa avun hengitysteiden avarrusleikkauksesta

Suomen eläinlääkäriasemilla hoidetaan Tastin mukaan päivittäin koiria ja kissoja, joiden ongelmien taustasyy johtuu jalostuksesta. Esimerkiksi hengitysteiden avarrusleikkaukset ovat lisääntyneet selvästi viime vuosina.

Tast arvelee, että julkinen keskustelu on lisännyt omistajien ymmärrystä siitä, etteivät lemmikkien hengitysvaikeudet ole normaaleja. Niinpä apua on lähdetty hakemaan.

– Valtaosa saa merkittävän avun hengitysteiden avarrusleikkauksesta. Myös nivelperäisiä ongelmia pystytään useimmiten hoitamaan.

Tast hämmästelee, että edelleen vastaanotolle tulee omistajia, jotka eivät ole tienneet rotuun liittyvistä vakavista terveysongelmista. Eläinlääkärin tehtävä ei ole hänen mukaansa lähteä arvostelemaan jalostustyötä tai syyllistää omistajaa, vaan auttaa eläintä voimaan paremmin.

Evidensia julkaisi hiljattain ​lyhytkuonoisten koirien omistajille suunnatun oppaan, jossa kerrotaan kyseisten rotujen terveysongelmista ja miten eläinlääkäri voi niissä auttaa.

– Ainoa mahdollisuus vaikuttaa siihen, että meillä olisi terveempiä lyhytkuonoisia rotuja, ovat jalostukselliset toimenpiteet, Tast näkee.

Kolumni: Lutuinen Lennu on sairas koira

 

Terveysongelmiin monia syitä

Suomen ranskanbulldoggit ry:n jalostustoimikunnan puheenjohtaja Tanja Leppäniemen mukaan rodun ongelmapisteet on tunnistettu.

– Paljon on tehty ja paljon on vielä tekemättä. Kasvattajat eivät voi poistaa ongelmia sormia napsauttamalla.

Leppäniemen mukaan rodun terveysongelmiin on monia syitä. Noin kymmenen vuotta sitten ranskanbulldoggimarkkinat räjähtivät käsiin. Koiran ostajat ovat kärsimättömiä. Pentu hankitaan sieltä, mistä sen helpoiten saa.

Jonon ohi pääsee turvautumalla ulkomailta tuotuihin pentuihin, joilla saattaa olla väärennetyt paperit ja välittäjät.

– Olemme pitkään taistelleet sen kanssa, että ihmiset tajuaisivat, ettei pentua kannata ostaa internetin myyntipalstoilta taustoja tietämättä. Tärkeintä olisi saada ostajat hankkimaan pentu vastuulliselta kotimaiselta kasvattajalta, terveystutkituista vanhemmista.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

”Netistä saa kaikenlaista”

Rekisteröimättömien ulkomaantuontikoirien ongelman tuntee myös englanninbulldoggiyhdistyksen puheenjohtaja Harri Reimari.

– Toivomme, että ihmiset ostaisivat paperillisia koiria rodun terveyttä ajattelevilta kasvattajilta. Netistä saa kaikenlaista. Se on asia, mihin yhdistys ei voi vaikuttaa.

Kun koirien terveysongelmista puhutaan, on englanninbulldoggi yksi useimmiten mainituista roduista. Rotumääritelmä ei Reimarin mukaan vaadi ääriominaisuuksien korostamista. On kuitenkin kasvattajia, jotka ihannoivat tällaisia ominaisuuksia.

Reimari ja Leppäniemi vakuuttavat, että vastuulliset kasvattajat tekevät kaikkensa, jotta rotu pysyisi terveenä ja myös tulevat sukupolvet voisivat siitä iloita.

– Yhdistys on tutkituttanut koirien hengitysteitä jo kymmenen vuoden ajan yhteistyössä eri eläinlääkäreiden kanssa. Olemme toteuttaneet terveyskyselyitä rodun kasvattajilta ja omistajilta, Reimari listaa.

Nykyisin englanninbulldoggin jalostusyksilöiden tulee läpäistä lyhytkuonoisille roduille kehitetty kävelytesti. Ranskanbulldoggien selän nikamaongelmia on kuvattu virallisesti vuodesta 2013, ja yhdistys tukee jäseniään taloudellisesti terveystutkimuksissa.

Englanninbulldoggit liittyivät perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelmaan viime vuonna. Ranskanbulldoggiyhdistyksessä odotetaan Pevisa-ohjelmalle rotujärjestön ja Suomen Kennelliiton hyväksyntää.

Ohjelman myötä ranskanbulldoggipentujen rekisteröiminen edellyttää vanhemmilta virallista selkäkuvauslausuntoa, polvitutkimusta, sydänkuuntelua ja silmätarkastuslausuntoa.

– Pevisalla ei voida vaikuttaa paperittomien ja pimeiden markkinoiden pentuihin, mutta toiveissa on, että niin sanonut rodun lisääjät, joilla ei ole rodun terveyden edistämisajatuksia lopettaisivat rodun pennuttamisen, Leppäniemi sanoo.

Huonot hengittäjät eivät menesty näyttelyissä

Leppäniemen mukaan myös koiranäyttelyiden ulkomuototuomarit, erityiset pohjoismaalaiset näyttelytuomarit, ovat tietoisia millaisia lyhytkuonoisten rotujen piirteitä tulee pitää hylkäävinä.

Hän tosin myöntää, että kaikkialla maailmassa tuomarikoulutus ei ole niin korkealuokkaista kuin esimerkiksi Suomessa.

– Vuodesta 2015 ranskanbulldoggin rotumääritelmä uudistettiin. Sen mukaan hengitysvaikeudet ovat hylkäävä virhe.

Myös Reimari vakuuttaa, ettei huonosti hengittäviä ja liikkuvia englanninbulldoggeja palkita näyttelyissä. Ei ainakaan pohjoismaalaisten tuomarien toimesta.

Leppälampi ja Reimari suosittelevat roduista kiinnostuneita etsiytymään rotukehien äärelle.

– Vaikka pentujen vanhemmilta vaaditaan terveystutkimuksia, kertovat näyttelytulokset siitä, ettei koiraa esimerkiksi äänekkään hengityksen tai ongelmallisen luonteensa puolesta piilotella poissa ihmisten ilmoilta, Leppäniemi sanoo.

Aikaa ja rakentavaa keskustelua

Haastateltavat korostavat, että vastuulliseen kasvattamiseen pitää antaa aikaa.

– Kolmen sukupolven kasvattaminen vaatii kymmenen vuotta, jos kaikki menee hyvin, Reimari summaa.

Tastin mukaan keskustelua pitää käydä rakentavasti eri tahojen kanssa.

– Toiset ovat sitä mieltä, ettei lyhytkuonoisilla roduilla ole sen enempää terveysongelmia kuin muillakaan. Toinen ääripää kieltäisi tietyt lyhytkuonoiset rodut eläinsuojelullisista syistä. Totuus löytyy jostain näiden välistä. _HÄSA