Kanta-Häme

Sijaiskärsijät

 

Tunnollisia aseharrastajia syyllistetään, kun pyssy päätyy vääriin käsiin. Ongelma on, että Suomessa on isännättömiä aseita valtava määrä.
 
 
Suomalaisten hallussa olevien aseiden määrästä ja yhteydestä henkirikoksiin on väännetty peitsiä pitkään. Vuonna 2007 sveitsiläisen lehden tutkimus listasi, että Suomessa on asukasta kohden kolmanneksi eniten aseita henkilö kohden. Edellä olivat vain USA ja Jemen.
 
Sittemmin on moneen kertaan todisteltu, että laittomien aseiden määrä oli arvioitu tässä Small Arms Surveyssä täysin väärin. 800 000 laittoman aseen oikea määrä on kotimaisten alan harrastajien mukaan vain muutamia kymmeniätuhansia kappaleita. Viranomaisilta on saatu asiasta erilaisia ristiriitaisia ja epämääräisiä lausuntoja.
 
Fakta on, että Suomessa on noin 1,6 miljoonaa laillista siviiliasetta rekisterissä. Laittomien aseiden määrää on vaikeaa arvioida. Aseiden määrässä lienemme jossain kymmenennen sijan haminoissa koko maailmassa, ja siitä ollaan kohtuullisen yksimielisiä, että suuri määrä juontaa maamme sotaisaan historiaan ja metsästysharrastuksen yleisyyteen.
 
Kauhajoen joukkosurman tutkintalautakunta nosti esiin tarpeen kerätä pois kaikki käsiaseet, joilla on mahdollista ampua lyhyessä ajassa useita laukauksia. Näitä puoliautomaattiaseita, tai ammattikielellä itselataavia kertatuliaseita, on Suomessa niin ikään valtava määrä. Aserekisterissä on noin 200 000 pistoolia, joista suurin osa itselataavia.
 
Tutkintalautakunnan logiikka perustuu siihen, että kun aseiden määrä vähenee, myös todennäköisyys niiden väärinkäyttöön pienenee.
 
Prosessi ei jousta
Hämeenlinnan Ampumaseuran pistooliampujat myöntävät, että Jokelan ja Kauhajoen tragediat olisi voitu estää, jos nykyiset lait, säädökset ja asenteet olisivat olleet voimassa.
 
– Massamurhat toteuttaneet nuoret miehet eivät olisi pystyneet vastaamaan niihin kysymyksiin, joita nykyään esitetään aseen saamiseksi, Kaj Jahnsson arvioi.
 
Jukka-Matti Lastunen antaa vuosittain seuran puolesta parikymmentä lausuntoa lupahakemuksia varten. Takana on koulutus tehtävään.
 
– Jokaista kirjallista lausuntoa varten vietän aikaa radalla vieraan hakijan kanssa ja myös ammun hänen kanssaan samanaikaisesti, Lastunen kertoo.
 
– Tuttujen hakijoiden kanssa, joiden näen viikoittain ampuvan aktiivisesti, ei ole tarpeellista suorittaa seurattua ampumista, koska heidän radalla käyttäytymisensä on jo hyvin opittua.
 
Kaikki uudet luvat myönnetään määräaikaisena. Mahdolliset lääkärinlausunnot ynnä muut menettelyt eivät eroa, myönnetäänkö lupaa ensimmäistä asettaan hankkivalle tai olympia-urheilijalle.
 
– Prosessi ei jousta, vaikka Kaj Jahnsson haluaa vaihtaa kuluneen kilpa-aseensa samanlaiseen uuteen. Vaikka kannatan näitä uudistuksia kokonaisuudessaan, niin onhan se jäykkää.
 
Nuorten osalta harrastusta vaikeuttaa, että alle 20-vuotiaalle omaa pistoolilupaa ei myönnetä.
 
– Toisaalta nuorten osalta laki tekee ampumisesta todellisen koko perheen harrastuksen. Vanhempien täytyy olla sataprosenttisesti mukana ja läsnä, kun heidän nimissään olevalla ruutiaseella harjoitellaan ja asetta kuljetetaan paikasta toiseen, seuran puheenjohtaja Antti-Pekka Pieskä muistuttaa.
 
Seurojen omia aseita säilytetään radalla pankin vanhoissa, todella järeissä kassakaapeissa.
 
Aukoton systeemi mahdoton?
Helppoja ratkaisuja aseongelmiin ei ole hämeenlinnalaisilla ampujillakaan.
 
– En tiedä, mistä se viisaus löytyisi. Kaikkea ei voi kuitenkaan kaataa vastuullisten harrastajien niskaan, eikä ajaa lajia alas. Ylimääräisten aseiden pois lunastaminen on pitkä tie, mutta mielestäni se on jo alkanut, kun on siirrytty määräaikaisiin lupiin, pohtii Kaj Jahnsson.
 
Metsästäjä Erkki Alanteen mielestä on naivia kuvitella, että aukoton systeemi voitaisiin rakentaa.
 
– Hirvensarvissa roikkuva ase ei ole enää nykypäivää, se on selvä. Mutta tuhoa saadaan haluttaessa aikaan myös naulapommeilla ja vaikka millä.
 
Vaikka järkyttävien tragedioiden aiheuttama keskustelu on poikinut järkeviä toimenpiteitä, alan harrastajien syyllistämistä ei ole helppo hyväksyä. Ampumaseuran huippulupaus Katariina Laine kertoo törmänneensä ennakkoluuloihin ajoittain.
 
– Vaikkapa uuteen kouluun mennessä katsotaan eri lailla. Lajivalintaa ihmetellään ja vitsiä heitetään, neito muotoilee.
 
Kun Hämeen Sanomissa oli muutama viikko sitten kuva Ampumaseuran nuorista harjoittelemassa ilma-aseradalla, netin keskustelupalstalle ilmestyi saman tien ketju, jossa kuvaa kauhisteltiin ja epäiltiin seurassa koulutettavan uusia kouluampujia.
 
– Nettikommentit ovat nykyään ihmisten keino tehdä itsestään helposti viisaita, Kaj Jahnsson toteaa. (HäSa)
 
 
 
Lisää ampumaharrastuksesta sunnuntain Hämeen Sanomissa

Päivän lehti

1.4.2020