Kanta-Häme

Sijaisvanhemmista on Kanta-Hämeessäkin krooninen pula – Odotusajoissa silti suuria eroja

Huostaanotetut sijoitetaan mieluummin perheisiin kuin laitoksiin. Uusia koteja etsitään myös teini-ikäisille, ei vain pienille lapsille.
Perhehoitoyksikkö Kanervan Päivi Tolvanen (vas.) ja Eve Karevaara kertovat, että vasta Pride-valmennuksen kuluessa selviää, onko perheellä riittävät valmiudet sijaisvanhemmuuteen. Niina Kartela (oik.) on pitkän linjan sijaisäiti. Kuva: Riku Hasari
Perhehoitoyksikkö Kanervan Päivi Tolvanen (vas.) ja Eve Karevaara kertovat, että vasta PRIDE-valmennuksen kuluessa selviää, onko perheellä riittävät valmiudet sijaisvanhemmuuteen. Niina Kartela (oik.) on pitkän linjan sijaisäiti. Kuva: Riku Hasari

Uusista sijaisperheistä on jatkuva pula. Tarve koskee sekä Kanta-Hämettä että koko maata.

– Kroonisen puutteen taustalla on muun muassa se, että jokaiselle lapselle pitää löytää juuri hänelle sopiva perhe. Tarvetta on siis hyvin monenlaisille perheille, sanoo lasten ja nuorten perhehoidon kehittämispäällikkö Anu Lehtosaari Perhehoitoliitosta.

Perhehoito on ollut vuodesta 2012 lähtien sijaishuollon ensisijainen vaihtoehto.

– Perusajatuksena on, että jokaisella lapsella on oikeus kasvaa perheessä.

Kanervan kautta 20–30 lasta vuodessa

Kantahämäläisille lapsille sijaisperheitä järjestää isäntäkunta Hämeenlinnan maakunnallisesti toimiva Perhehoitoyksikkö Kanerva. Kanervan kautta uuteen kotiin pääsee vuosittain 20–30 lasta. Kaiken kaikkiaan Kanervalla on tällä hetkellä noin 120 pitkäaikaista sijaisperhettä.

Perhepulasta huolimatta sijaisvanhemmiksi värväytyneet voivat joutua odottamaan pitkäänkin uutta perheenjäsentä, kertoo Kanervan vs. johtava sosiaalityöntekijä Eve Karevaara.

– Odotusaikaa ei pysty ennustamaan, koska tilanteet ja tarpeet vaihtelevat jatkuvasti. Joskus sopiva lapsi löytyy heti, joskus siihen menee parikin vuotta.

Moni sijaisperhe haluaa mahdollisimman pienen lapsen, mutta uusia koteja tarvitaan kaikenikäisille lapsille, myös teini-ikäisille.

Vanhemmuutta yhteispelillä

Kanervan vastaava ohjaaja Päivi Tolvanen nostaa sijaisvanhemmuuden yhdeksi tärkeäksi edellytykseksi valmiuden vanhemmuuden jakamiseen.

Sijaisvanhemmalla ei ole oikeutta tehdä lasta koskevia päätöksiä samaan tapaan kuin huoltajalla, vaan asioita on kyettävä hoitamaan yhdessä lapsen biologisten vanhempien ja sosiaalityöntekijän kanssa. Kitkaa voi syntyä esimerkiksi lapsen ja hänen oikeiden vanhempiensa väliseen yhteydenpitoon liittyvistä asioista.

Suomen lastensuojelulain tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen. Sijaisvanhempien täytyy siis varautua siihenkin, että lapsi saatetaan palauttaa takaisin biologisille vanhemmilleen. Perhehoitoliiton Lehtosaaren mukaan näin käy harvoin.

– Huostaanottoja puretaan perhehoidossa tosi vähän. Sijaisvanhempi ei kuitenkaan voi tuudittautua siihen, hän huomauttaa.

Pitkäkestoisten sijaisperheiden lisäksi pulaa on lyhytaikaista sijoituspaikkaa tarjoavista kriisiperheistä sekä tukiperheistä. Tukiperheessä lapsi viettää esimerkiksi yhden viikonlopun kuukaudessa. Kriisiperheitä tarvitaan kiireellisesti sijoitettaville lapsille.

Kunnallisten toimijoiden lisäksi sijaisvanhempia rekrytoivat yksityiset palveluntuottajat, muun muassa SOS-Lapsikylä, Pelastakaa Lapset ry ja hoivayhtiö Attendo.

Korvaukset vaihtelevat kunnittain

Sijaisvanhemmiksi mielivien on käytävä läpi pakollinen ennakkovalmennus. Kanervassa PRIDE-valmennusohjelma käsittää yhdeksän kolmen tunnin tapaamista sekä kotikäynnit ja kotitehtävät.

Sijaisvanhemmille maksetaan hoitopalkkiota ja kustannusten korvausta. Ne vaihtelevat kunnittain. Lapsikohtaisen hoitopalkkion lakisääteinen minimi on tällä hetkellä noin 800 euroa ja kulukorvauksen 420 euroa kuukaudessa.

Uusia sijaisvanhempia etsitään Perhehoitoliiton valtakunnallisella Ajoissa kotiin -kampanjalla 31.8.–15.9.2019. HÄSA

Sijaisvanhemmuus

Sijaisperhe eli lastensuojelun perhehoito on sijaishuollon ensisijainen vaihtoehto.

Viime vuoden lopulla perhehoidossa oli n. 5 000 lasta eli 55 % huostassa olleista lapsista.

Heistä 13 % oli sijoitettu sukulais- tai läheisperheisiin.

Huostaanottoja puretaan harvoin. 31.12.2016 huostassa olleista 0–15-vuotiaista lapsista 94 % oli huostassa vielä kaksi vuotta myöhemmin.

Sijaisperhe tekee toimeksiantosopimuksen sijoitettavan lapsen kotikunnan tai paikallisen kuntayhtymän kanssa.

Sijaisvanhemmuuden voivat estää hakijan rikostausta, oman perheen lastensuojeluasiakkuus, päihde-, mielenterveys- ja muut vakavat terveysongelmat, akuutit taloushuolet ja liian korkea ikä.