fbpx
Kanta-Häme

Sillä samalla tiellä

Urho Kekkosen kadulla on Hämäläisten talo, se, jossa on Tavastiaklubi. Voisiko olla parempaa tapaamispaikkaa Ismo Alangon kanssa?
 
Sattumia ei ole.
 
Hassisen Kone esiintyi Tavastialla ensimmäisen kerran vuonna 1980.
 
Oli ilmestynyt joensuulaisbändin ensimmäinen LP-levy Täältä tullaan Venäjä. Siitä on 33 vuotta ja pian 4 kuukautta, kolmannesvuosisata.
 
vitut minä mikään viisas ole
tahdon elää vain kuin ihminen
päästä irti isoveli
kuule kutsua jumalten
 
 
Ismo Alangon laulut on tehty henkilökohtaisiksi, kirjoitettu tekijän omasta elämästä ja kokemusmaailmasta, välillä vereslihalla, toisinaan hervottoman hilpeästi, nauraen koko paskalle maailmalle. Siksi ne tuntuvat niin henkilökohtaisilta, menevät ihon alle ja syvemmälle, sieluun, jos sellainen on.
 
– Kirjoitan muustakin kuin itsestäni ja tunnetiloistani, kaikesta siitä mitä yhteiskunnassa näen ja koen, mutta senkin teen vilpittömästi.
 
Ihan kaikkea ei tietenkään voi käsittää Alangon sanoituksissa kirjaimellisesti hänelle itselleen tapahtuneeksi. Silloin hän olisi moneen kertaan kuollut.
 
– Loppujen lopuksi meitä ihmisiä ei sittenkään taida olla kovin monenlaisia.
 
Toisinaan Ismo Alanko kuulee sanottavan, että hänen musiikkinsa on läpeensä synkkää. Silloin on kuunneltu todennäköisesti tahallaan mustia sävyjä hakien.
 
– Yritän aina nähdä kaiken keskellä sen pienen valonpilkahduksen.
 
Kantaaottavuus on enemmän sivutuote kuin tarkoitus.
 
suo, kuokka ja jussi
martti luther ja muovipussi
saksa ja venäjä huokas  kuin yhdestä suusta
kun suomi putos puusta
 
 
 
– En ole poliittinen lauluntekijä, vaikka lauluissani puhutaan yhteiskunnallisista asioista, siitä, mitä aistin ympärilläni ajan ilmapiirissä.
 
Alanko kertoo pystyvänsä elämään kohtalaisen normaalia elämää.
 
– Suomi on onneksi pieni maa ja pieni kulttuuri. Ei täällä tähtikultti ole mitenkään valtavaa.
 
Alangon toistetuin biisi youtubessa on Vittu kun vituttaa, jota ei pitänyt alkuun edes levyttää, eikä edes julkisesti esittää.
 
Siinäkin sanojen taakse kätkeytyy muuta kuin päältä päin näyttää.
 
– Onhan se hyvä, jos omalle vitutukselle pystyy nauramaan.
 
Parempi nauraa kuin kuolla.
 
Ismo Alangolle taiteilijaelämä on ollut yhtäjaksoista pitkää terapiasessiota. Hän ei pidä musiikin tekemistä niinkään kovana ja raskaana työnä, vaan jonakin ihan muuna.
 
– Tämä on ollut terapeuttista itselle ja mikä parasta ilmeisesti myös musiikin kuuntelijoille.
 
ei auta peräruiskeet
ei poisto amalgaamin
kriisistä kriisiin  
kuljen komein askelin
 
 
 
Alanko miettii hetken vastausta kysymykseeni hyvän keikan salaisuudesta, mutta lopulta se on päivänselvä, eikä ensinkään salaisuus:
 
– Se on heittäytymistä musiikin virtaan. Silloin se on parasta, kun ei ajattele mitään, vaan menee suoraan sisään musiikkiin ja rytmiin.
 
Hankaluuksia voi tulla, jos päähän tulvii häiritseviä asioita.
 
– Lavasoundi voi ilman muuta ratkaista kaiken. Jos keikka kuulostaa huonolta, ei siitä voi fiiliskään kohota.
 
Alanko ei ajattele keikkaa esiintymisenä, kaikkea muuta.
 
– En halua esittää itseäni, vaan olen lavalla elämässä musiikkiani.
 
yksinkertaisia sanoja  
rakkaudesta
 
 
 
 
Ismo Alanko on katsonut uraansa taaksepäin kiertuetta valmistellessaan. Ensimmäisen bändinsä hän perusti vähän toisella kymmenellä.
 
– Kaikki lähti klassisen musiikin ja pahimman purkkapopin epäpyhästä allianssista, Alanko nauraa.
 
Hän soitti tuolloin selloa Joensuun musiikkiopistossa, ja ensimmäinen kaupasta ostettu single oli Sweetin Poppa Joe.
 
– Silloin kuuntelin kaikkea sitä, mistä Suosikissa kirjoitettiin, Slade ja glamrock kuten David Bowie olivat myös suosikkejani.
 
Alanko sanoo, että aika sattui olemaan Hassisen Koneelle kuin sattuman oikusta täsmälleen oikea ja otollinen 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun uusi aalto ja punk tulivat.
 
Suomenkieliset sanoitukset sopivat kirjallisuutta harrastaneelle Alangolle mainiosti.
 
– Paloin halusta tehdä biisejä, ja Joensuusta löytyivät soittajakaverit, kun palasin Tukholmasta, jossa olin lukion jälkeen töissä.
 
Alanko kertoo jo tuolloin tienneensä, että osaa kirjoittaa. Nuorten miesten itsevarmuus oli muutenkin kohdallaan.
 
– Meni kaksi kuukautta, ja sitten tiedettiin, että tää on kova juttu. Ajattelimme, että ihan varmasti me pärjätään tuolla, kun pelikenttä avautui. Niin sitten syöksyimme sekaan. Liikkeellelähtö oli helvetin hyvä.
 
Levy-yhtiön valinnassa oli alkuun yksi periaate.
 
– Ei haluttu isolle levy-yhtiölle. Tamperelainen Poko Records taas ei meitä alkuun ottanut, joten Hilse-levyt tuntui hyvältä.
 
Hämeenlinnalaisen Miettisen Hilse-levyt tuotti keväällä 1980 ensimmäisen Hassisen Koneen singlen Hassisen Kone / Kolumbia orkesteri, mutta ensimmäinen albumi päätyi Hilse-levyjen mukana Pokolle vielä samana vuonna.
 
Sen jälkeen on Ismo Alangon uraan ja taiteilijaelämään mahtunut paljon, ihan liian paljon yhdessä lehtijutussa lueteltavaksi.
 
Alanko sanoo olevansa yhä samalla tiellä kuin Hassisen Koneen aloittaessa.
 
– Pitää tehdä mitä huvittaa ja olla rehellinen itselleen.
 
Myös idea omaehtoisuudesta on kantanut läpi vuosien ja vuosikymmenten.
 
– Pienessä firmassa pystyy vaikuttamaan kaikkeen.
 
Nykyinen levy-yhtiö on helsinkiläinen Fullsteam Records.
 
reippaat ja lahjakkaat  
laulajaveikot
minne te olette kadonneet?
 
 
 
Syksyn konserttikiertueella Alangon kanssa soittavat pääosin samat muusikot kuin viime talven ja kesän keikoilla: kitarassa Jussi Jaakonaho, rummuissa Niko Votkin, bassossa Mikko Mäkelä ja koskettimissa sekä vetopasuunassa Juho Viljanen.
 
Uutena muusikkona kokoonpanossa on multi-instrumentalisti Jusu Berghäll, joka soittaa ”mitä vain”.
 
– Lähinnä kuitenkin puhaltimia ja selloa, Alanko valaisee.
 
Nykyiseen kokoonpanoon Alanko päätyi sen jälkeen, kun oli halunnut Maailmanlopun sushibaari -levylleen tuottajaksi Jussi Jaakonahon, josta tuli myös bändin kitaristi.
 
– Muille järjestettiin jopa koesoitto, jonka jälkeen bändiin tulivat sen kolme muuta jäsentä.
 
Alangon kriteerit bändinsä soittajille ovat sellaiset, että teknisesti täydellisestä ja ehkä vähän epätäydellisestä, mutta sopivan särmikkäästä hän valitsee ehdottomasti jälkimmäisen.
 
miksi laulan heikkoudesta  
pelosta ja kaipauksesta
laulan koska laulamaton  
laulu jättää eloon pelon
 
 
 
Ismo Alanko on uransa aikana jatkuvasti uudistunut, eikä sille näy loppua. Hän puhuu yhä innostuneesti uransa alusta, mutta varoo puhumasta sen lopusta.
 
– Toiset ovat löytäneet sen saman ja ainoan timantin ja haluavat hioa sitä loputtomiin. Minulla taas on halu ja uteliaisuus etsiä uutta.
 
Tämä vuosi on Alangon kalenterissa esiintymisvuosi, mutta sen jälkeen koittaa taas biisin- ja levytekovuosi.
 
– Levy kahden vuoden välein on minulle sopiva tahti.
 
Uuden luominen on koko ajan osa elämää.
 
Sanat eivät Alangolle ole ennen säveltä, eikä myöskään päinvastoin, vaan ne kohtaavat toisensa biisinteon aikana.
 
– Mietin usein uusia sävelkulkuja ja laulun aiheita, sellaisia, joita ei ole ennen tehty. Kaiken aikaa on tekeillä myös uusia tekstejä.
 
Ismo Alanko on palkittu lukuisilla Emmoilla ja muilla palkinnoilla musiikistaan ja laululyriikastaan.
 
– Ei tätä voi tehdä minkään palkintojen takia, vaan ihmisille. (HäSa)
 
 
 

Kiertue alkaa Verkatehtaalta

Ismo Alanko orkestereineen aloittaa Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää -konserttikiertueensa perjantaina 8. marraskuuta Hämeenlinnan Verkatehtaalta.
 
Vanaja-sali on Ismo Alangolle erittäin mieluinen keikkapaikka.
 
– Kun taannoin piti nimetä paras keikkapaikka, valintani oli Verkatehdas. Vaikka olekin klubikeikkojen ystävä, Verkatehtaan konserttisalissa on ollut joka kerta loistava tunnelma.
 
Sali on Alangon mielestä hyvä ja tekniikka äänentoistoa myöten kunnossa.
 
– Lisäksi ihmiset on opetettu käymään talossa.
 
Tulossa on läpileikkaus monipuolisesta tuotannosta, jonka vertaista ei suomalaisessa populaarikulttuurissa ole.
 
Kolmea viikkoa ennen konserttikiertueen avausta oli biisilista hahmottumassa, ja harjoitukset olivat alkamassa Kaapelitehtaan treenikämpällä.
 
– Aluksi mukana on noin sata kappaletta ja siitä puristetaan ensin viiteenkymmeneen ja sitten ehkä noin kolmeenkymmeneen.
 
Biisilistan teko on aivan oma taiteenlajinsa. Lopulliset ratkaisut tehdään vasta aivan viime metreillä.
 
Tämänkertaisella konserttikiertueella on normaalia enemmän leveyttä, kun käydään läpi koko pitkää taitelijauraa. Luvassa on kaksi pitkää settiä.
 
Helsingin kulttuuritalolle itsenäisyyspäivän viikonloppuna päättyvän kiertueen keikat eivät ole läheskään samanlaisia, eli eri iltoina soitetaan ainakin osittain eri kappaleet.
 
– Tarkoitus on, että ainakin joissakin konserteissa on myös täysin akustinen osuus.
 
Alanko ei ihan suoraan halua nimetä yhtäkään varmaa kappaletta, mutta suostuu lupaamaan yhden.
 
– Suomi putos puusta on mukana.
 
Oma latauksensa Verkatehtaan lavalle tuo erikoisvieraana Hassisen Koneessa ja Sielun Veljissä vaikuttanut kitaristi Jukka Orma.
 
Kaikilla kiertueen keikoilla on mukana joku Ismo Alangon kokoonpanoissa soittanut tai muuten hänen uraansa vaikuttanut muusikko. Vierailijoihin kuuluvat niin Hassisen Koneen alkuperäiset jäsenet Jussi ja Harri Kinnunen kuin Ilkka Alankokin.
 
Kaksi vuotta sitten Verkatehtaalla yleisön villitsi Sielun Veljet Herätysliike tien päällä -kiertueella,
Sielun Veljien hengästyttävän raivokas paluu oli oma lukunsa Ismo Alangon taiteilijauralla.
 
– Eihän bändi ollut aikoinaan 1980-luvulla läheskään niin suosittu.
 
Alanko tietää selityksen.
 
– Mitään vastaavaa ei ole, ja lisäksi nyt oli kasvanut kuuntelijoiksi ihan uusi sukupolvi, jolle koko juttu oli uusi.
 
 

Menot