Kanta-Häme

Simuloitu pakolaisleiri opettaa hätäapuun

Naiset juttelevat hiljaisella äänellä teltan hämärässä. Pakolaisleirin työntekijä kirjaa ylös henkilötietoja. Nimi? Syntymäaika?

– Olen hyvin uupunut. Tulin leirille yksin, koska mieheni kuoli vuosia sitten. Ei tässä katastrofissa. Olen kristitty, kertoo pakolainen.

– Tänne tulleista 40 prosenttia on muslimeja, selittää avustustyöntekijä.

Lähes viisikymmentä suomalaista ja ulkomaalaista kriisi- ja katastrofityön ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijaa kokoontui tällä viikolla Evolle harjoittelemaan käytännön taitojaan.

Kolmen päivän aikana Evon metsiin nousi leiri 10 000 pakolaiselle, jotka olivat jäänet kodittomiksi Hämeenlinnan alueella tapahtuneen suurtulvan takia. Leiri oli kuvitteellinen vain osittain, sillä opiskelijat joutuivat suunnittelemaan kaiken mahdollisen ja mahdottoman.

– Mistä maa, mihin teltat, mistä vesi? Montako telttaa? Mihin naiset, miehin miehet? Pitääkö sijoittamisessa huomioida erilaiset kulttuurit? Mihin kaikki tarvikkeet varastoidaan? Mitä pakolaiset voivat tehdä turhautumisen välttämiseksi? Ja koko ajan pitää pitää yhteyttä hallintoon, listaa kurssin opettaja Hanna Oommen ratkaistavien kysymysten kirjoa.

Ja lista jatkuu. Ruuanjakelu? Ensiapu? Entä jos puhkeaa jokin epidemia?

Hyvää väsymystä

Vuosikurssista riippuen opiskelijat keskittyivät pakolaisleirillä eri asioihin. Ilman omia selviytymistaitoja on mahdotonta auttaa muita. Kriisityössä onnistuminen vaatii myös yhteistyötaitoja ja korkeaa stressinsietokykyä vaikeissa olosuhteissa.

Toista vuosikurssia käyvän Heidi Lindin mielestä kokemus on ollut yksiselitteisesti mahtava.

– Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Kun ei ole omaa kokemusta katastrofityöstä, vastaan tule paljon uutta asiaa, jota ei muuten hoksaisi, sanoo Lind.

Ulkomaalaiset opiskelijat tulevat mm. Kanadasta, Zimbabwesta, Saksasta ja Australiasta.

Brittiläinen Richard Dear on osallistunut vastaaviin koulutuksissa Englannissa ja Walesissa. Hän on ollut sekä ”sotapakolainen” että ”apuna kenttäsairaalassa suurräjähdyksen jälkeen”. Evolla hän on keskittynyt johtamiseen ja suunnitteluun.

– Kun televisiossa näkee uutisia katastrofeista, ei voi kuvitella mitä kaikkea taustalla tehdään. Se vaatii valtavasti suunnittelua, sanoo Dear ja myöntää olevansa kolmen leiripäivän jälkeen aika väsynyt.

– Mutta siihen tottuu, hän virnistää. (HäSa)

Päivän lehti

1.6.2020