Kanta-Häme Hämeenlinna

Pystyisitkö olemaan neljä viikkoa hiljaa? Hämeenlinnalainen Sinikka Tuori pystyy

Sinikka Tuori vietti neljä viikkoa retriitissä Espanjassa. Mietiskely antoi eväitä elämään vuosiksi eteenpäin.
"Ammatillisesti retriitti on antanut syvyyttä papin työhön. Minulle on tullut myös tärkeäksi viettää joka päivä rukoushetki hiljaisuudessa", Sinikka Tuori kertoo. Kuva: Heli Karttunen
"Ammatillisesti retriitti on antanut syvyyttä papin työhön. Minulle on tullut myös tärkeäksi viettää joka päivä rukoushetki hiljaisuudessa", Sinikka Tuori kertoo. Kuva: Heli Karttunen

Miltä tuntuisi viettää viikkoja hiljaisuudessa?

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan pastori Sinikka Tuori osallistui viime kesänä Espanjassa 30 päivää kestäneeseen kristilliseen hiljaisuuden retriittiin.

– Sanana se tarkoittaa vetäytymistä, poistumista omasta arjesta. Tarkoituksena on, että vetäytymisen avulla näkisi selkeämmin olemassaolonsa.

Hakemuksella sisään

Aiemmin Tuori oli osallistunut pisimmillään kahdeksan päivän retriitteihin Suomessa ja ulkomailta.

– Silloin kahdeksan päivää tuntui hyvältä ja tuli tunne, että tätä voisi vielä jatkaa. Kun kuulin, että Espanjassa järjestetään 30 päivän retriittejä, jäi ajatus kytemään mieleeni.

Espanjassa pitkiä retriittejä järjesti muun muassa skotlantilainen Glasgown jesuiittakeskus, jolle Tuori lähetti hakemuksen.

– Olen ollut ulkomailla muun muassa Skotlannissa, joten järjestö tuntui tutulta. Osallistujat valitaan hakemusten perusteella ja hakija tarvitsee myös kaksi suosittelijaa.

Vuoristokappeli retriittitalon läheisellä rinteellä tarjosi näkymän Loyolan laaksoon. Kuva: Sinikka Tuorin albumi
Vuoristokappeli retriittitalon läheisellä rinteellä tarjosi näkymän Loyolan laaksoon. Kuva: Sinikka Tuorin albumi

Neljän ohjaajan johdolla

Retriittitalo sijaitsi Baskimaan pohjoisosassa Loyolassa, joka on myös ignatiaanisen perinteen luojan, Ignatius Loyolan, synnyinpaikka.

– Kysymyksessä oli iso, katolisen kirkon omistama talo, johon mahtui yli sata henkeä ja jossa ihmiset tulivat ja menivät.

Talossa pidettäviin retriitteihin osallistuu ihmisiä ympäri maailmaa ja eri kirkkokunnista.

– Itse menin englanninkieliseen ignatiaaniseen retriittiin, jossa oli mukana 17 osallistujaa sekä neljä ohjaajaa. Meitä suomalaisia oli kaksi. Samaan aikaan talossa oli menossa muun muassa pitkä espanjankielinen retriitti.

Neljän viikon hiljaisuus

Tuori aloitti matkansa kesäkuun lopussa. Koko reissu kesti kaikkiaan viisi viikkoa, joista pari ensimmäistä päivää kului uusiin asioihin totutellessa.

– Retriitin johtaja tutustutti meidät ympäröivään seutuun sekä taloon. Tutustuimme myös toisiimme ja valmistauduimme retriittiin.

Sen jälkeen alkoi hiljaisuus, jota kesti neljä viikkoa. Edes ruokailuissa ei puhuttu. Kaikille yhteisissä messuissa puhuttiin vain messuun kuuluvat osat. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan kolme lepopäivää, jolloin oli lupa puhua.

– Aamuisin osallistujilla oli myös keskusteluhetki ohjaajan kanssa.

Erilaisia teemoja hiljentymiselle

Ignatiaanisessa retriitissä joka viikolle oli oma hengellinen teemansa. Päivään kuului 3–5 itsenäisesti toteutettua rukousmietiskelyä. Hiljentymisen aikana osallistujat kävivät läpi teemoja – myös tunnetasolla.

– Kokemus menee syvälle, mutta on antoisa. Henkisesti raskain vaihe oli kolmannella viikolla, kun teemana oli Kristuksen kärsimys pääsiäisen aikaan. Silloin lisäsin päivääni vielä yhden rukousmietiskelyhetken.

Ohjaaja poimi teemoista kullekin olennaiset asiat ja auttoi eteenpäin mietiskelyssä.

– Retriitin tavoite ja tarkoitus on oppia tuntemaan, rakastamaan ja seuraamaan Kristusta. Ignatiuksen kirjoitukset keskiajalta ovat aivan relevantteja myös nykypäivänä.

Kylmiltään ei voi lähteä

Tuorin mukaan hengelliset harjoitukset sopivat myös maallikoille, mutta pitkään retriittiin ei voi mennä ihan kylmiltään. Pohjalle tarvitaan kokemusta lyhyemmistä retriiteistä, ignatiaanisen hengellisyyden tuntemusta sekä vakaa elämäntilanne.

– Kokemuksena tämä on todella valtava. Pitkä retriitti syvensi itsetuntemustani ja jumalatuntemustani. Suurin anti oli ehdottomasti se, että sain kokea niin vahvasti Jumalan rakkauden. Uudestaan menisin ehkä aikaisintaan kymmenen vuoden kuluttua, sillä tämä kokemus antaa eväitä pitkälle.

Juttu on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 7.9.2019.

Sinikka Tuori

Ikä 35 vuotta.

Kotoisin Vammalasta, nykyisestä Sastamalasta.

On asunut Hämeenlinnassa kaksi vuotta.

”Hämeenlinna on kaunis kaupunki ja Aulanko on vienyt sydämeni.”

Työskentelee Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa pastorina.

Motto: ”Se, miten toiset kohtelevat sinua, kertoo millaisia he ovat ihmisinä. Se ei kerro sinusta.”