Kanta-Häme

Sinivalkoinen sesonkituote

Keskikesän juhlan erikoissomiste rullaa hitaasti liukuhihnalla kohti kuivauskonetta. Valkoisen polyesterikankaan päälle on juuri viskattu tarkoin säädeltyä sinistä kangasväriliuosta.

Kangas jatkaa matkaansa värin kiinnittävän höyryttimen kautta pesuun. Kuivatuksen, ompelun ja leikkauksen jälkeen kangasmatosta syntyy yksittäin pakattuja Suomen virallisia siniristilippuja.

Printscorpion lipputehdas Aitoossa valmistaa painamalla ja ompelemalla Suomen lippuja kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin: lipputankoihin nostettavia isoja lippuja, kädessä liehutettavia pieniä lippuja ja seinätankoihin sopivia kesämökkien lippuja.

Lipputehtaalla valmistetaan myös leijonatunnuksella varustetut valtionliput, kolmikielekkeiset puolustusvoimien liput ja Viron kansallisliput.

– Meidän tehtaallamme painetaan myös presidentin, puolustusministerin ja puolustusvoimien komentajan erikoistunnuksen vaativat liput. Kun presidentti puhuu televisiolähetyksissä, hänen pöydällään seisoo meidän tekemämme pöytälippu, kertoo myyntijohtaja Ari Järvinen.

Kotimaisuus toissijaista

Suomen lippu on sesonkituote. Toimitusjohtaja Tommi Helmisen mukaan lippuja kysytään eniten ennen vappua, äitienpäivää ja juhannusta. Itsenäisyyspäivänä ei myynnissä näy erityistä piikkiä, mikä johtuu Helmisen mukaan talven synkeistä oloista.

– Talvella on niin pimeää, että kukaan ei edes huomaa, vaikka salossa liehuisi hieman risainen lippu.

Helmisen sisarusten ylläpitämä toisen polven perheyritys on painanut lippuja 30 vuotta. Aluksi Suomen lippuja valmistettiin villakankaasta, kunnes 1970-luvulla materiaaliksi muutettiin polyesteri. Helmisen mukaansa lippu on muuttunut yhä enemmän kulutustavaraksi, jossa hinta ratkaisee, ei kotimaisuus.

– Rautakaupoissa myytävät liput ovat kiinalaisia. Meillä ei ole mahdollisuutta myydä lippuja rautakaupoille yhtä halvalla kuin kiinalaisilla, joten myymme lippujamme pääasiassa verkon kautta.

Liputtamisen mallia Ruotsista

Uusien omakotitalojen pihoille pystytetään lipputankoja vain harvoin. Lippumiesten mielestä naapurikontrollia voisi höllentää, ja Suomessa voitaisiin siirtyä Ruotsin kaltaiseen liputtamiskäytäntöön.

– Ruotsissa liputtaminen on lisääntynyt, koska siellä ei liputtamiselle ole tarkkoja kellonaikoja eikä sitä koeta velvollisuudeksi. Ehkä Suomessakin innostuttaisiin liputtamisesta, jos naapurit eivät olisi heti valittamassa, mikäli lippu joskus unohtuu salkoon muutamaksi ylimääräiseksi tunniksi, Järvinen sanoo.