Kanta-Häme

Sinivalkoista, niin sinivalkoista

Eino lähti 23-vuotiaana Riihimäeltä etsimään parempaa elämää. Eino oli perheensä vanhin lapsi ja oli harvinaista, että Etelä-Suomesta lähdettiin Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Yleensä lähtijät olivat Pohjanmaalta.

Eino päätyi aluksi kultakaivokselle töihin Pohjois-Ontarioon. Kanadassa hän tapasi myös suomalaisen Hannan ja perusti perheen.

Eino-enon tarina on houkutellut kuvajournalisti Vesa Ojaa niin paljon, että hän lähti apurahan turvin selvittämään tämän tarinaa.

Valokuvaajan uteliaisuus yllätti, ja Oja löysi pian itsensä dokumentoimasta Suomesta lähteneiden siirtolaisten elämää.

Eino-enoa Oja ei koskaan tavannut, mutta tietää miehen olleen kova työmies, joka rakensi ja korjasi asemarakennuksia ja siltoja. Työn ääressä hän sai myös sairauskohtauksen ja kuoli.

Helppoa Eino-enon elämä ei ollut. Hanna-vaimo kuoli, kun perheen kaksi tytärtä olivat pieniä.

Riihimäellä oltiin Einon perheestä huolissaan, ja Einon sisko Mirjami lähti hoitamaan kahta pientä tytärtä 1950-luvun alussa.

Mirjamin vei kuitenkin salamarakkaus, kun hän tapasi virolaisen Sulevin ja muutti paikkakunnalta pois.

Nuorempi tytär Margaret oli vain 12-vuotias, kun Eino menehtyi.

Suomalaisuutta, jota ei enää ole

Kahdeksan vuoden ajan Vesa Oja kävi vaimonsa Päivin kanssa jäljittämässä amerikan- ja kanadansuomalaisia. Syntyi valokuvateos Finglish ja valokuvanäyttely, joka on parhaillaan esillä Suomen valokuvataiteen museossa.

Amerikassa ja Kanadassa asuu noin 800 000 suomalaisten jälkeläistä. Se näkyy yllättävällä tavalla.

Esimerkiksi Kaliforniassa löytyy Finlandia-motelli tai omakotitalon pihalla saattaa olla kivistä tehty Suomen lippu.

– Yllättävää, kuinka moni tarjoaa pullaa. Sitä saa melkein jokaisen suomalaistaustaisen kotona.

Suomalaislähtöisissä kodeissa vaalitaan suomalaista historiaa. Usein esillä on lippuja, koriste-esineitä, Oiva Toikkaa, Marimekkoa. Sauna on myös tärkeä suomalaisuuden paikka monelle siirtolaiselle. Henkisellä puolella Kalevala elää vahvasti ja näkyy monissa nimissä, kuten Kalevan ritarit tai Kalevan naiset.

– Siellä vaalitaan suomalaista menneisyyttä, jota ei enää ole.

Myös suomen kielestä on pidetty kiinni, mutta kolmannen ja neljännen sukupolven amerikansuomalaiset eivät enää puhu suomea. Toisin oli ennen. Ensimmäisen ja toisen polven siirtolaiset eivät välttämättä edes oppineet englantia vaan lapset hoitivat puhepuolen, ja oli suomalaisia kouluja ja kauppoja.

Ojaa kiinnostavat juuri ihmisten tarinat ja kohtalot.

– On kiehtovaa, kuinka lähdettiin ja matkustettiin ja kuinka elämä sitten vei.

Kaikille Amerikka tai Kanada eivät näyttäneet parhaita puoliaan, tai koti-ikävä riivasi, kuten Sontiaisen tarina kertoo.

Kovaonninen Tom Sukanen oli menettänyt perheensä. Karttaa tutkittuaan hän huomasi, että keskeltä Kanadaa saattaisi palata kotiin Suomeen laivalla. Ensin laivaa pitäisi vetää 17 mailia joenrantaan ja siitä pääsisi Jäämerelle.

Laivan Sukanen varusti itselleen ja hevoselle. Mies ei kuitenkaan koskaan saanut laivaansa joelle saakka. Hänet on haudattu Sontiaiseksi ristityn laivan viereen.

– Aika moni haluaa vanhuuden päiviksi Suomeen ja kotimaan multiin. Kaipuu näkyy myös niin, että moni matkustaa kesäisin Suomeen ja näkee aivan eri maan, mistä aikoinaan lähti.

Hurjia tarinoita

Suomesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan lähteneet siirtolaiset olivat nuoria, yleensä alle 20-vuotiaita.

Matkatarinat ovat hurjia.

Pentti Lund oli seitsemänvuotias, kun hänen vaarinsa vei Pentin ja kaksi vuotta nuoremman Veikon hevoskyydillä Turkuun. Sieltä lapset matkasivat laivalla kaksin Tukholmaan ja edelleen Göteborgin ja Halifaxin kautta Port Arthuriin Kanadaan.

Vanhemmat olivat lähteneet jo edeltä valmistelemaan perheen uutta elämää. Pentti Lundista tuli ensimmäinen pistetilin avannut NHL-jääkiekkoilija. Hän menehtyi vastikään.

Vaikka Vesa Ojan näyttely on valmis ja takki tyhjä, työ jatkuu. Hän kiertää tänäkin kesänä luennoimassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa Finnfest-tapahtumissa.

– Kieltämättä jotkut paikat polttelevat vielä. Jos nyt ainakin näyttely jossain vaiheessa saadaan sinne, niin hyvä. (HäSa)