Kanta-Häme

Siperian karhu ottaa aikalisän

Kymmenen ikivanhan seinä- ja kaappikellon kokoelma aloittaa kello kahdentoista sinfoniansa ja keskeyttää rovasti Yrjö Niemen leppoisan tarinoinnin.
 
– Kellojen keräily on sellaista hulluttelua, nopeasti niiden ääneen tottuu. Aamulla on hyvä sängyssä kuunnella, kun viisi lyöntiä tulee, niin tietää voivansa nousta, karhumainen mies hymyilee ja komentaa pienen poninkokoista leonberginkoiraansa Dooraa rauhoittumaan.
 
Niemestä on syntynyt vuosikymmenien aikana kuva äärimmäisyyksien miehenä, joka vaeltaa väsymättömästi Siperiassa saarnaamassa sikäläisille vangeille evankeliumia ja nostaa kotona ollessaan käsittämättömiä määriä rautaa keskuskoulun salilla.
 
Nyt reilun viikon eläkkeellä ollut rovasti tarjoaa koreaa kakkua, eikä vaikuta laisinkaan ankaralta.
 
– Siitä nyt on tullut vähän sellainen ”juttu” koko Siperian karhusta. Enemmän se on jo huumoria ja kevennystä, Niemi nauraa ja hakee kotikirjastonsa exlibriksen eli tunnuksen, johon on kuvattu muhkea karhu ja Venäjän maa.  
 
Mutta miten Niemi itse sitten näkee roolinsa seurakunnassa, jota hän on ehtinyt palvella yli 40 vuoden ajan?
 
– Teitpä vaikean kysymyksen…
 
– Koen, että olen ihan perinteinen suomalaisen kirkon pappi, joka on rakastanut kirkkoa ja tykännyt kaikista näistä papin hommista. Isossa seurakunnassa olen onnekseni saanut keskittyä niihin juttuihin, joihin olen eniten kokenut vetoa, Niemi kiittää.
 
Hommat jatkuvat
Käsitteiksi ovat muodostuneet Niemen vetämät ylistyslaulu- ja rukousillat sekä miesten aamukahvit, jotka ovat pyörineet yhteensä vuosikymmenten ajan. Ja pyörivät muuten jatkossakin.
 
– Olen luvannut, että jatkan niiden vetämistä eläkkeelläkin.
 
– Myös Siperiassa käyn varmasti edelleen, mutta jonkinlainen breikki tässä täytyy eläkkeelle jäädessä pitää ja miettiä asioita, Niemi pohtii.
 
Hän kertoo, että teki piti vielä viime vuonna ennätysmäärän kirkollisia tilaisuuksia.
 
Palmusunnuntaina hän oli edellisen kerran käymässä Irkutskissa, jossa hiukan sairastui, menetti äänensä ja joutui antibioottikuureille.
 
– Haluan nyt Jumalan edessä rauhassa kysyä, olisiko minulle vielä jotain uutta?
 
– Yhtään en vielä tiedä, mitä se uusi voisi olla, mutta fyysiseen kuntoon pitää ainakin kiinnittää parempaa huomiota. Ihminen on fyysis-psyykkis-hengellinen kokonaisuus, joka masentuu, jos ei ole tasapainossa, Niemi toteaa.
 
Paljon penkistä?
Niemellä on meneillään 14. vuosi Hämeenlinnan Tarmon voimailujaoston puheenjohtajana ja tähtäimessä penkkipunnerruskisa juhannusviikolla.
 
– Leikkimielellä mennään, koska kunto on nyt oikeasti kehno, mies väittää.
 
– Nyt nousee 120 kiloa, kun pari vuotta sitten meni vielä 150. Ennätys on 171,5 kiloa, Niemi suostuu kertomaan, kun tarpeeksi tivataan.
 
Kuten arvata saattaa, rovasti ei penkkipaidoista tai muista kommervenkeistä välitä.
 
– Olen keskuskoululla käynyt koko 40 vuoden ajan, mitä Hämeenlinnassa olen ollut. Siellä on hyvät välineet eli paljon rautaa, mies hymyilee.
 
Sali on Niemelle myös yhteisö, jossa satakunta miestä tapaavat toisiaan.
 
– Nuoriakin on tullut mukavasti porukkaan, hän kiittelee.
 
Lupa muistella
Viime vuonna ilmestyi Niemen kirja Matkalla Siperiassa, johon hän koosti huikeita kokemuksiaan idästä. Kirja oli Yrjön ja hänen Terttu-vaimonsa yhteinen projekti ja unelma.
 
– Kirjoittaminen oli vaimon ammatti ilmaisutaidon opettajana, mutta Herra kutsui hänet kuitenkin pois 2 vuotta ja kolme kuukautta sitten, Niemi kertoo.
 
Rovasti viimeisteli kirjan itsekseen ja omisti sen rakkaan vaimonsa muistolle. Seuraava projekti saattaisi olla Siperian suuren rautatien kertomus postikorttien kautta.
 
– En kuitenkaan koe itseäni kirjailijaksi, Niemi pohtii.
 
Tarinan kertojana hän kuitenkin on lyömätön. Läksiäissaarnassaan hänellä on teemana toivo, mutta hän antaa itselleen myös luvan muistella menneitä.
 
– Haluan kertoa 40 vuodestani täällä ja kiittää niitä upeita ihmisiä, kenen joukossa olen saanut seurakunnassa tehdä työtä ja harrastaa. (HäSa)
 
 
Rovasti Yrjö Niemen läksiäissaarna äitienpäivänä 11.5. klo 10 Hämeenlinnan kirkossa ja juhla klo 14 Poltinahon seurakuntatalolla.