fbpx
Kanta-Häme

Sirkka-Liisa Anttila hyvästelee eduskunnan: "Kiitollisena katson menneitä, elämäni rikkaimpia vuosia"

Tiistaina on Sirkka-Liisa Anttilan viimeinen istuntopäivä eduskunnassa. Vuosikymmenet ovat koulineet Anttilasta särmiä ja tuoneet harkitsevuutta. Eläkepäivät hän ottaa vastaan helpottuneena, mutta laakereille Anttila ei aio heittäytyä.
Sirkka-Liisa Anttila toimi maa- ja metsätalousministerinä vuosina 2007–2011. Kuvakollaasissa ministerin työpöydälle on aseteltu Anttilan vaali-ilmoitus vuodelta 1983, europarlamentaarikko Brysselissä ja kakkostien peruskunnostuksen alkupamaus. Alarivissä ensimmäisen kauden kansanedustaja työhuoneessaan, Suomen ja Saksan maatalousministerit tilakäynnillä Humppilassa sekä hetki, jolloin Sirkka-Liisa Anttila ilmoitti kansanedustajan uran päättymisestä. Kuva: FL Arkisto
Sirkka-Liisa Anttila toimi maa- ja metsätalousministerinä vuosina 2007–2011. Kuvakollaasissa ministerin työpöydälle on aseteltu Anttilan vaali-ilmoitus vuodelta 1983, europarlamentaarikko Brysselissä ja kakkostien peruskunnostuksen alkupamaus. Alarivissä ensimmäisen kauden kansanedustaja työhuoneessaan, Suomen ja Saksan maatalousministerit tilakäynnillä Humppilassa sekä hetki, jolloin Sirkka-Liisa Anttila ilmoitti kansanedustajan uran päättymisestä. Kuva: FL Arkisto

“Naisten voimin yhteiskunnan kehitys terveelle kotoisten mahdollisuuksien pohjalle.”

Näin kampanjoi 39-vuotias Sirkka-Liisa Anttila vuonna 1983, ja tuli valituksi eduskuntaan.

Huomenna tiistaina, 36 vuotta myöhemmin on Anttilan viimeinen istuntopäivä kansanedustajana. Sattumoisin on myös Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Anttila toimi lähes vuosikymmenen Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajana, joten mikä olisikaan sopivampi päivä päättää näkyvä ura eduskunnassa.

Eläkkeelle Anttila ei vielä lähde. Edessä on suuren valiokunnan ja EU-neuvoston kokouksia. Virallinen viimeinen työpäivä kansanedustajana koittaa 17.4.

Noviisin paikka

Kun Sirkka-Liisa Anttila asteli eduskuntaan ensimmäisen kauden kansanedustajana, tunsi hän ennen kaikkea onnea ja iloa. Hän tiesi nopeasti olevansa oikeassa paikassa.

– En unohda sitä tunnetta. Olin ylittänyt kynnyksen, mikä loi mahdollisuuden nousta portaissa ylöspäin.

Noviisilla oli todellakin portaita kiivettävänään. Tuohon aikaan ei ollut mitenkään mahdollista, että ensimmäisen kauden kansanedustaja nousisi ministeriksi.

Nokkimisjärjestys oli tiukka.

– Oli budjettisyksy -83. Siementarkastuslaitos, jota myös Somero tavoitteli, oli menossa Loimaalle. Lähetin kaikille vaalipiirin kollegoille kirjeen kysymyksellä, mitä nyt teemme? Saara Mikkola vastasi, että noviisin ei tule kokeneita komennella, Anttila muistelee.

Kantapään kautta oppiminen tuli muutoinkin tutuksi, sillä Anttila edusti viimeistä vuosikertaa, jolle talo ei tarjonnut perehdytystä kansanedustajan työhön.

– Minua auttoi se, että olin tenttinyt julkisoikeuden Tampereen yliopistossa. Perustuslaki oli tuttu.

Osaaminen

Se perustuslaki. Anttila on viimeisellä kaudellaan kritisoinut kansanedustajien perustuslaillisen osaamisen puutetta, mikä tuli suuren yleisön tietoisuuteen ennen kaikkea soten kautta: poliittinen ohjaus oli niin vahvaa, että perustuslain noudattaminen jäi sivuun ja lait laatimatta.

Anttila korostaa asiaosaamisen olevan pohja kansanedustajan työlle.

– Samalla pitää muistaa, ettei ole yhtä totuutta, Anttila sanoo ja kannustaa kansanedustajia aktiiviseen tiedonhankintaan.

– Oikea tieto on mitä mainioin vallankäytön muoto.

Pelkkä tieto ei riitä, jos sitä ei osaa käyttää oikein.

– Politiikassa ei voi pärjätä vihamiehiä hankkimalla. Politiikka on joukkuepeliä, jossa toimivat suhteet ovat kaiken perusta. Tämä tulisi jokaisen tulevan kansanedustajan muistaa.

Viimeisellä kaudellaan Anttilaa häiritsi eduskunnan keskusteluilmapiiri. Anttila taitaa itsekin poliittisen nokittelun, mutta vastakkainasettelu on ollut nyt poikkeuksellisen kovaa.

– Kyselytunneilla ei vastata kysymyksiin, vaan tuodaan esiin omaa näkökulmaa. Toisia ymmärretään tahallaan väärin.

Kielenkäyttö on ollut toisinaan niin ala-arvoista, että Anttila pelkää sen johtavan inhoon ja vihaan politiikkaa kohtaan.

 

Lue myös: Keskustan Sirkka-Liisa Anttila: Jo seuraava hallitus voi leikata maakuntien määrää – “Kannan sisälläni ristiriitaa”

Sydämen asiat

Anttila on halunnut olla koko kansanedustajan uran heikoimpien asialla.

– Koska vahvat pärjäävät muutenkin.

Heikoimpien joukko on kuitenkin kasvanut, ja Anttila pelkää, että jakautuminen uhkaa jo kansakunnan yhtenäisyyttä ja eheyttä. Anttila lataa odotuksia sotu-uudistukseen, mikäli päättäjillä riittää tahtoa.

– Pienen maan mahdollisuudet rakentuvat sille, että olemme yhtenäinen kansa.

Se toinen tekemisen lähtökohta on ollut vaalipiirin ja ennen kaikkea Lounais-Hämeen etujen ajaminen. Anttila on oppinut, ettei se ole helppoa ja muuttuu yhä vaikeammaksi väen keskittyessä suurimpiin keskuksiin.

– Alueiden kanssa pätee sama kuin ihmisten kanssa. Vahvat pärjäävät ja pienet tarvitsevat tukea.

Forssan seudulle hän kaipaa tulevaisuudenuskon palauttamista.

– Tänne muuttaneet kehuvat sijaintia, palveluja ja nyt myös liikenneyhteyksiä, kun kakkostie on kunnossa. Mahdollisuudet ovat aiempaa paremmat myös sen vuoksi, koska Forssan yrityskehitys on saatu jaloilleen.

– Mutta meiltä puuttuu seutukunnan vahva markkinointi.

Kolmas sydämen asia on tietenkin suomalainen maatalous. Sekin on myllertynyt 36 vuodessa täysin. Pelkästään tilojen määrä on laskenut kolmannekseen EU-jäsenyyden aikana. Ennallaan on se, että ihmiset tarvitsevat ruokaa selviytyäkseen.

Maatalousosaaminen vei Anttilan 2,5 vuodeksi europarlamenttiin.

– Olin vastentahtoisesti ehdolla mutta tarvitsimme ehdokkaaksi maatalousosaajan. Kaudesta oli lopulta suurta hyötyä yhteistyösuhteiden syntymisessä, mitä pystyin hyödyntämään myöhemmin varsinkin maa- ja metsätalousministerinä.

Kausi EU-parlamentaarikkona oli ainoa katkos Anttilan kansanedustajan uraan. Hän teki selväksi jo EU-ehdokkaaksi lupautuessaan, että palaa Suomeen seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Pettymykset

Politiikka on yhteispeliä, jossa jaettavaa ei riitä kaikkien toiveille eikä varsinkaan pienille seuduille. Anttilalle oli toistuva pettymys, että valtatie 2:n peruskorjaus kesti lopulta yli 20 vuotta ja kaavaongelmien vuoksi Humppilan kohta on vieläkin retuperällä.

– Vaikka hallituksissa oli liikenneministerit Porista ja Tampereelta, emme saaneet kakkostielle heidän kausillaan rahaa lainkaan. Myös sitä oli vaikeaa sulattaa, kun jo neuvotellut rahat leikattiin valtiovarainministerin toimesta, Anttila päivittelee.

Raskasta oli seurata myös Luonnonvarakeskuksen (Luke) Jokioisten toimipisteen kehitystä. Suuri muutos koitti vuonna 2013, kun silloinen hallitus siirsi luonnonvara-alan tutkimusrahojen jaon Suomen Akatemialle opetusministeriöön.

– Päätös oli valtava isku Jokioisille, sillä Luken tutkimusrahaa siirtyi 79 miljoonaa opetusministeriöön vaalikauden aikana. Takaisin on saatu vuosittain 4–6 miljoonaa.

Ongelma oli se, ettei maataloustutkimukseen enää korvamerkitty tutkimusvaroja.

– Ilmastonmuutoksen haasteissa ruoka- ja maataloustutkimus jos mikä on ensiarvoisen tärkeää.

Suurin pettymys on tuore ja sen aiheutti anestesialeikkausten lakkauttaminen Forssan aluesairaalassa.

– Siitä päätöksestä en meinannut päästä millään yli. Pettymystä lisäsi se, että päätöksen toi oma ministerimme.

Päätöstä perusteltiin säästöillä, mikä vei Anttilan mukaan pohjan ratkaisulta.

– Kun toiminnat siirretään korkea-asteelle, kulut nousevat 30–40 prosenttia. Hykyn leikkaustoiminta oli esimerkillisen kustannustehokasta.

– Olemme menettäneet kaikkiaan 1 500 julkisen sektorin työpaikkaa, Anttila summaa valtiontalouden säästöjen seuraukset.

 

Luitko tämän: Sirkka-Liisa Anttila ei haaveillut kansanedustajan urasta, mutta päätyi politiikkaan kymmeniksi vuosiksi

Onnistumiset

Onnistumisiakin on, mutta valtaosa niistä toteutuu yhteisvoimin ja yksittäisen edustajan on paha ottaa kaikkea kunniaa.

– Maakunnallisten ja seudullisten hankkeiden läpiviennissä on oleellista se, että on ajoissa liikkeellä suoralla yhteydellä valmistelevaan ministeriöön. Siinä vaiheessa ollaan myöhässä, jos asiat on linjattu poliittisesti kiinni.

Anttila painottaa sitkeyttä ja ottaa esimerkiksi ministeriaikaiset neuvottelunsa Brysselissä.

– Euroopassa oli vuonna 2008 vakava maitokriisi. Ratkaisuna oli korottaa tuottajille maksettavaa, tuotantoon sidottujen tukien määrää. Kaikille EU-maille luvattiin 3 prosentin korotus. Neuvottelin Suomelle korkeampaa tukea, perusteena EU:n pohjoisimman maatalousmaan olosuhteet. Lopulta kävi niin, että me saimme 10 prosentin tuen ja 54 miljoonaa euroa suomalaisille viljelijöille. Seuraavaksi paras neuvottelutulos oli 6 prosenttia.

Anttila neuvotteli myös kuuden vuoden jatkumon artikla 141:lle.

Onnistumisista, joissa Anttilan oma rooli oli erityisen merkittävä, hän nostaa myös Forssan Lyseon peruskorjauksen valtionrahoituksen.

– Ministeriaikana huolehdin joka vuosi MTT:n Jokioisten yksikön rahoituksesta.

Energia

Miten se jaksaa, ihmetellään ja ihmettely on korostunut perinteisen eläkeikärajan kadottua kauas menneisyyteen. Kansanedustajan päivät ovat pitkiä ja liikkuminen pidentää päiviä entisestään. Vain harvoin Anttilan katseesta on paistanut selkeä väsymys.

– Kun tahto on yhtä vahva kuin halu tehdä työtä, niin kyllä sitä jaksaa. Työ antaa virtaa.

Toisinaan työn hektisyys jäi päälle. Anttila muistelee erästäkin paluuta Brysselistä.

– Hyppäsin Helsingin lentoasemalla bussiin ja ihmettelin, miksi tämä kone ei lähde nousuun.

Jälkikäteen Anttilakin on ihmetellyt, kuinka selvisi ensimmäisistä vuosistaan.

– Kun aloitin, kotona oli 8- ja 13-vuotiaat lapset. Ja enhän minä olisi selvinnyt ilman Ristoa.

– Ja ehkä parempikin, että sain purkaa energiaani kodin ulkopuolella.

Uusi arki

Sirkka-Liisa Anttila on helpottunut ja huojentunut. Taakka on poissa harteilta. Päätös uran päätöksestä oli kuitenkin äärimmäisen vaikea ja otti koville.

– Suurin vaikeus oli siinä, että koen olevani keskustan kova soturi. Se yhdistettynä vetoomuksiin uran jatkosta vaikeutti päätöstä.

Anttila totesi päätöksensä jälkeen, että suurin syy eläkkeelle jäämiseen olivat lapsenlapset.

– Kun viime perjantaina lähdin töihin, lapsenlapsi sanoi, että eikö sinun pitänyt olla 15. päivä jo kotona. Hyvin oli päivä muistissa, mutta istuntopäiviä tuli lisää.

Siirtymisen hän uskoo olevan kivuton.

– Se auttaa, kun kesä tulee vastaan.

– Tärkeää on myös saada viettää Riston kanssa ainakin muutama vuosi yhdessä eläkeläisenä.

Eivätkä työt toki kerrasta lopu. Euroopan neuvoston kokouksissa Anttila edustaa Suomea kesäkuulle asti ja suuri valiokunta kokoontuu vielä pari kertaa.

Entäpä seuraavat kunnallisvaalit?

– Sellaisia en tässä vaiheessa mieti.

Kirjaa hän sen sijaan lupailee. Arkistoista ja työhuoneen kätköistä löytyy koko ajan herkullista materiaalia.

Kun Anttila 36 vuotta sitten aloitti kansanedustajan työn, oli hän täynnä tarmoa. Tarmo on säilynyt, mutta miten Anttila kokee muuttuneensa?

– Särmät ovat hioutuneet. Olen ollut erittäin suorapuheinen mutta olen saanut harkitsevuutta lisää. Asiat eivät ole niin yksioikoisia kuin voisi äkkiseltään kuvitella.

– Olen saanut myös valtavasti elämänkokemusta. Kiitollisena katson menneitä, elämäni rikkaimpia vuosia. HäSa

Menot