Kanta-Häme

Sirkustaide levisi käsiin

–  Ei siitä ainakaan mitään hidasta taidehiippailua ole tulossa. Kaipaan nyt jotain dynaamisempaa ja fyysisempää.
 
Nykysirkuksen uranuurtajiin kuuluva jonglööri Ville Walo puhuu Jean Sibeliuksen Tuonelan joutseneen perustuvasta tanssi- ja sirkusesityksestä, jota hän suunnittelee Verkatehtaan Vanaja-saliin syksyksi 2015.
 
Työryhmään kuuluu korealainen nykytanssiryhmä, jota Walo kuvailee “fyysiseksi” ja “käsittämättömän taitavaksi”. Sungsoo Ahnin johtama ryhmä on aiemmissa teoksissaan yhdistellyt klassisen baletin, katutanssin ja korealaisen perinteisen tanssin tekniikoita.
 
– Ei siinä ehkä akrobaattisia sirkustemppuja tehdä, mutta tempo on tarkoitus kerta kaikkiaan nostaa ylös, Walo suunnittelee.
 
Poikkitaiteellisuus …ei ole itsetarkoitus
Sibelius ja sirkus eivät ehkä kaikkien mielestä mahdu samaan esitykseen. Nykysirkuksen uranuurtajalta ja häikäisevien visuaalisten esitysten tekijältä tällaistakin voi odottaa.
 
Ville Walo on yksi niistä, jotka ovat nostaneet suomalaisen nykysirkuksen kansainväliselle tasolle.
 
Esityksissään hän korostaa visuaalisia elementtejä ja elokuvallisuutta. Niiden lisäksi mukana on usein tanssia, nukketeatteria, jonglöörausta ja esineteatteria.
 
Hän on esiintynyt ympäri Eurooppaa nykysirkus-, teatteri-, tanssi- ja nukketeatterinäyttämöillä. Kaikkialla vastaanotto on ollut innostunutta, vaikka esityksiä on melko mahdotonta lokeroida minkään tietyn taiteenlajin alle.
 
Miksi eri taiteenlajeja pitää sekoittaa yhteen? Mitä vikaa on esimerkiksi perinteisessä konsertissa?
Walo vastaa kysymyksellä.
 
– Miksi konsertti on aina ollut konsertti ja teatteri “vain” teatteria, hän tivaa.
 
Walon mielestä nykysirkus on yksi tapa yhdistää esitysmuotoja poikkitaiteellisiksi kokonaisuuksiksi. Se ei silti tarkoita, että kaiken pitäisi olla poikkitaiteellista.
 
– Se on aaltoliikettä ja syklejä. Ei peruskonsertti ole hävinnyt mihinkään, hän sanoo.
 
Yleisöltä vaaditaan …uteliaisuutta
Nykysirkuksen roolista ja rajoista keskustellaan nyt joka tapauksessa kaikkialla, missä sirkusväki kokoontuu. Mitä kaikkea nykysirkuksen sisälle oikein mahtuu? Riittääkö kriteeriksi se, että esimerkiksi Walo on aloittanut uransa jonglöörinä, vaikka esitys vaikuttaa nykytanssilta?
 
Teatterillisia elementtejä lainaava nykysirkus kehittyi perinteisen sirkustaiteen rinnalle noin 40 vuotta sitten. 1990-luvulla alettiin puhua uudesta sirkuksesta.
 
– Silloin paletti repesi kokonaan, Walo tunnustaa. Uuden sirkuksen sisällä miltei kaikki on ollut sen jälkeen mahdollista.
 
Hän sanoo itse olevansa kokeellisuuden ääripäässä, suorastaan jonkinlainen avantgardisti. 
 
Yleisöltä Ville Walo toivoo ennen kaikkea uteliaisuutta. 
 
Vaikka nykysirkus on saanut paljon näkyvyyttä tiedotusvälineissä ja vaikka perinteitä alkaa olla jo usealta vuosikymmeneltä, yleisölle lajin kirjo on vielä aika tuntematon.
 
Kuvataide …lumoaa
Nykysirkuksen virtuoosimaiset hypyt ja henkeäsalpaavat ilma-akrobatiatemput saavat usein yleisön haukkomaan henkeään, ja taianomaiset visuaaliset ilmestykset loksauttavat leuan auki.
 
Vieläkö sirkustaiteilija itse lumoutuu esityksistä?
 
Ville Walo tunnustaa, ettei lajissa 25 vuoden jälkeen enää tule vastaan paljon sellaista, jota ei olisi jo nähnyt.
 
– Esimerkiksi matkoilla menen mieluummin vaikka nykytaidemuseoon. Siellä voi todella vaikuttua vaikkapa jostain installaatiosta, hän sanoo. (HäSa)
 
 
SUOMEKSI: Residenssituotanto = Verkatehdas antaa tilansa määräajaksi veloituksetta käyttöön esiintyjäryhmälle, joka harjoittelee ja kantaesittää Vanaja-salissa uuden tuotannon. 
 
 
 

Tuonelan joutsen remix

Ville Walo ohjaa Verkatehtaan Vanaja-saliin Sibeliuksen juhlavuonna 2015 tanssi- ja nykysirkusteoksen Jean Sileliuksen musiikkiin.
 
Swan of Tuonela-teoksessa on esiintyjiä suomalaisesta WHS-nykysirkusryhmästä (visuaalisen teatterin ryhmästä) ja korealaisesta nykytanssiryhmästä nimeltään Suoansoo Ahn Pick-up group.
 
Uutta musiikkia esitykseen säveltävät lyömäsoitintaiteilija Samuli Kosminen, Kronos-kvartetin sellisti Jeffrey Siegler ja taiteilijanimellä Hauschka tunnettu preparoidun pianon taitaja Volker Bertelmann.
 
Musiikin on tarkoitus olla vuoropuhelussa Sibeliuksen klassisen Lemminkäinen-sarjan sekä pianoteosten kanssa.
– Kuoleva joutsen törmää arkeen ja nykyaikaan, tekijät kuvailevat esitystä.