Kanta-Häme

Sirpa Pietikäisen puutarha on hellän saneerauksen kohde

Papinniityssä asuvan europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen kotitalon puutarhaa kuvastaa omistajansa sanoin tietynlainen ”villiys ja vapaus”.

Tontin reunoilla saavat luonnonkukat kukkia ja nokkoset rehottaa perhosia varten. Istutuksia, puita, pensaita ja hyötykasveja on siellä täällä, eikä mitään ole aseteltu askeettiseen suoriin riveihin eikä jämpteihin ryhmiin.

– En ole mikään kitkijä, kuten kukkapenkeistä näkee. En rupeaisi harrastamaan japanilaista puutarhaa, hän naurahtaa.

Pietikäinen, kuten sadat muutkin puutarhaharrastajat, viettää sunnuntaina 4. elokuuta Puutarhaliiton yhteistyökumppaneineen masinoimaa Avoimet puutarhat -teemapäivää. Ovet ovat avoinna myös osassa kauppapuutarhoista, taimistoista ja puistoista.

Luonnon monimuotoisuuden puolestapuhuja

Luonto ja ympäristö ovat aina olleet ympäristöministerinäkin toimineen kokoomuslaisen Sirpa Pietikäisen sydämen asia.

Viherympäristöliiton puheenjohtajana hän on nyt ensimmäistä kertaa mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa. Liiton tehtävänä on muun muassa edistää hyviä viherympäristöjä, kaupunkiympäristöjä, kadunvarsia sekä vehreitä kotipihoja.

– Kotipuutarhat ovat tärkeä osa talon asukkaiden ja naapuruston hyvinvointia. Niillä on myös suuri merkitys ympäristön kannalta.

Pietikäinen onkin biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden puolestapuhuja.

– Luontoa ei voi suojella vain Hangossa ja Lapissa, vaan eri paikkoihin pitää jättää vihreitä läikkiä ja suosia paikallista luonnon monimuotoisuutta.

Aiheesta piti Pietikäisen vieraaksi puutarhapäivään tulla puhumaan ekologi ja akatemiaprofessori Ilkka Hanski, joka on tutkinut eri lajikkeiden ja allergioiden yhteyttä, mutta hän ei päässyt tulemaan. Pietikäinen on kuitenkin pyytänyt paikalle puutarhurin, pihasuunnittelijan ja puunhoitajan, joilta ihmiset voivat kysellä neuvoja oman puutarhansa hoidossa.

– Samalla mietimme yhdessä, miten tällaista 30 vuotta vanhaa pihaa voisi uudistaa: miten hoidan epätoivoista ruusuaitaa, mitä tehdä varjoalueille, joissa mikään ei kasva, ja miten leikata vanha, upea koristeomenapuu. Tämä on tällainen hellän saneerauksen kohde.

– Kun on näin iso, parin tuhannen neliön tontti, saa itselle olla kuitenkin armollinen ja puutarha saa olla villi. Tontille voi jättää hoitamattomia alueita.

Äidin ja isän jalanjäljissä

Sirpa Pietikäisen kotitalon puutarhan ovat aikoinaan perustaneet hänen edesmennyt isänsä ja äitinsä.

Vanhempien kädenjälki näkyy edelleenkin tontilla mielikasvien muodossa.

– Isä halusi välttämättä männyn, pihdat, verivaahterat ja katajat. Hän myös hoiti tontilla jo kasvavaa salavaa.

– Äiti taas halusi makedonianmäntyjä ja haapoja, joiden havina muistutti häntä lapsuudesta, sekä terttuseljaa ja alppiruusuja. Äiti harrasti myös perhospihaa, jossa oli muun muassa laventelia. Molempia yhdistivät ruusut.

Pietikäisen äiti asuu yhä talossa. Puutarhaa Pietikäinen hoitaa elinkumppaninsa kanssa.

– Kun muutin tänne, erotin suurin piirtein koivun ja kuusen. Mutta kun antaa puutarhalle pikkusormen…

Pietikäisen omia lempikasveja ovat vaahterat ja syreenit, jotka muistuttavat häntä lapsuudesta Parikkalassa.

– Vastapäisen kirkkomaan vaahterat olivat kauniita syksyllä. Minusta ja isästä taas on kuva pihakeinussa, jonka takana oli syreeniaita, hän muistelee.

Isoäidistä taas muistuttavat kultapallot.

Puutarhaansa Pietikäinen on saanut myös paljon kasveja lahjoina ystäviltä ja tuttavilta: magnolian, liuskelehtilepän, raparperin, ruusuaidan taimet, varjokuunliljat ja vuorenkilvet.

– Joka kerta, kun kierrän pihaa, muistan nämä ihmiset. Siinä mielessä ne ovat hyviä lahjoja.

”Kesällä asumme ulkona”

Itse Sirpa Pietikäinen on hankkinut puutarhaansa forsythian eli onnenpensaan, japaninkelasköynnöksen, liljoja ja lisää laventelia.

Tontilla on myös pieni hyötypuutarha, jossa on lähinnä yrttejä, lipstikkaa ja valkosipulia. Jokaisella perheenjäsenellä on myös oma marjapuskansa, joista marjat lähinnä syödään suoraan ja loput jätetään linnuille.

– Marja-aroniasta tykkään ihan hulluna! Pakastan sitä ja syön puuron tai jogurtin kanssa. Lipstikkaa pakastan. Se oli mummon käyttämä lihasoppamauste, jolla voi korvata lihaliemikuution.

Pietikäinen nauttii puutarhatöissä eniten puiden karsimisesta.

– Sauna- ja grillipuut tulevat omalta tontilta. Tämähän muuttuisi metsäksi, jos ei nappaisi oksia pois.

Kesäisin kauniilla säällä Pietikäinen kertoo perheensä asuvan pihalla.

– Aamukahvista lähtien syömme ulkona ja nukumme päiväunia. Tarkistan pihalla sähköpostit ja lueskelen. Grillikatosta kutsun kesämökiksi. Siinä on kiva istua tuttujen kanssa yhdessä iltaa ja kokkailla: savustaa kalaa, keitellä pottuja tai kuivata sieniä.

Kesäkukkia Pietikäinen ei juurikaan osta, mutta kantaa kesällä sisäkasveja ulos virkistäytymään.

– Siinä on kaktusten ja orkideojen kukinnan salaisuus, hän paljastaa.

Kierrätyskin on kunnossa pienen puutarhakompostin avulla. Hakekin saadaan omista risuista.

Pihasuunnittelu lepaalaisten käsialaa

Sirpa Pietikäinen iloitsee, että puutarhat kiinnostavat nousevana trendinä myös nuorta, ympäristötietoista sukupolvea.

– Oma turvallinen lähiympäristö tuottaa mielihyvää, kun maailma globalisoituu ja kaikki on kylmää. Väitän, että puutarhoilla on tosi iso uusi tuleminen. Ne ovat keitaita biodiversiteetille, ja kasvit myös sitovat hiilidioksidia.

Sunnuntaisen Avoimet puutarhat -teemapäivän nimissä Sirpa Pietikäinen toivottaa tervetulleeksi paitsi tavalliset kävijät myös pihasuunnittelun aikanaan tehneet Lepaan puutarhaoppilaitoksen silloiset opiskelijat.

– Terveisiä vaan heille, että tällainen tästä nyt tuli, Pietikäinen vinkkaa. (HäSa)

Päivän lehti

28.1.2020