Kanta-Häme

Sitä oikeaa etsimässä

Linna tai museo ei ole niin vakava paikka, ettei sieltä voisi etsiä kumppania. Hämeen linnassa kokeiltiin Peitset tanassa -sinkkutapahtumaa. Sinkkuus on kasvava, länsimainen ilmiö. Erityisesti miehet kärsivät yksinäisyydestä, sillä parisuhde tuo miehille usein myös sosiaaliset ympyrät.

– Siis eikö nyt alakaan pikatreffejä, tuskailee nainen olutlasi kädessä.

Vastaus on ei. Pikatreffeillä olisi ollut vain naisia. Seuraavaa pitää odotella tunti.

– Toivottavasti silloin on miehiäkin tulossa, sanoo vastaava museolehtori Hanna Forssell.

Lauantai-ilta Hämeen linnassa on erilainen kuin yleensä. Peitset tanassa -tapahtumassa kuljetaan ritariromantiikan jäljillä. Idea on tuoda sinkkuja yhteen, mutta ennen kaikkea tuoda esille museon monimuotoisuutta. Museo on paljon muutakin kuin vakava paikka. 

– Tämä ei ole nyt vain treffipaikka, vaan täällä on paljon historiaa. Samanhenkiset löytävät varmasti paljon keskusteltavaa esimerkiksi näyttelystä, kertoo Forssell.

Kansallismuseon ensimmäinen sinkkuilta ystävänpäivänä 2015 veti nelisensataa sinkkua Helsingissä. 

– Ensimmäistä kertaa museoomme jonotettiin ja meitä haastateltiin Ruotsista asti, kertoo Forssell. 

Sen jälkeen sinkkuiltoja on järjestetty kaksi muutakin. Nyt ollaan ensimmäistä kertaa Hämeenlinnassa. 

Paikalla on kaikkiaan reilu 40 ihmistä.

Sinkkuus on koko länsimaissa kasvava ilmiö. Esimerkiksi Tukholmassa 60 prosenttia asukkaista asuu yksin. 

Väestöliiton psykologin Anna Salmen mukaan yksin elämiseen vaikuttaa kulttuuri, voimistuva individualismi. Nuoruusikä pitenee koko ajan ja pariutumista siirretään. 

– Enää ei mennä nuorena naimisiin ja olla saman kumppanin kanssa koko elämää. Ihmisillä on erilaisia elämänvaiheita ja -tilanteita. 

Sinkkuja ei voikaan määritellä yhteen lokeroon. 

Anna Varjakoski, 28, on lähtenyt Tampereelta kevätretkelle Hämeenlinnaan. Ystävä sai houkuteltua hänet mukaansa.

– Aina pitää kokeilla uutta, Varjakoski perustelee. 

Varjakoski on liikenteessä kieli poskessa. Hän kuuluu netissä ”ainakin miljoonaan” sinkkuryhmään ja Tinderiin. Niissä tapaa mukavia ihmisiä, mutta parisuhdetta ei ole löytynyt.

– Tinder perustuu pelkästään ulkonäköön. 

Varjakoski on ollut parikymppisenä naimisissa, mutta eronnut. Sinkkuna hän on ollut puolisen vuotta. Hänen mielestään kumppania on vaikea löytää, sillä ihmiset eivät halua sitoutua.

– Yksi virhe ja lähdetään pois. Sen lisäksi ihmiset kyllästyvät toisiinsa nopeasti. 

Varjakosken mukaan ihmisiä on helppo tavata netissä, baarissa, juhlissa ja ystävien kautta. Aktiivisuutta se kuitenkin vaatii. 

Hakusessa on tavallinen, maanläheinen, rauhallinen ja älykäs mies.

– En tarvitse mitään muuta, Varjakoski hymyilee. 

Kämmeneen hänellä on kirjoitettuna +18-ryhmän pikatreffiaika, kello 20.45.

– Ettei vaan mene ohi. 

Naisten odotukset parisuhteesta ovat kasvaneet enemmän kuin miesten. Osmo Kontulan tekemässä perhebarometrissä naiset odottavat miehiltä huomattavasti enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. 

– Ilmeisesti naiset eivät tyydy ihan hyvään. Tiedostetaan, mitä parisuhteelta halutaan, Väestöliiton Salmi pohtii.

Samaan aikaan myös avioliitot ovat lyhentyneet. Nyt keskimääräisesti naimissa ollaan yhdeksän vuotta, kun vielä kymmenisen vuotta sitten luku oli 12. 

Anna Salmen mukaan parisuhde on kuin sydänkäyrä. Välillä on tasaista, välillä sydän pomppaa ja välillä taas jää lyönti väliin. 

– Saattaa olla, että putoamisia ei enää kestetä. Parisuhde vaatii työtä, mutta vallalla on oma subjektiivinen onnentunne. 

”Parittaja” Hanna Korhonen vetää pikatreffejä Rouwain kammarissa. Tällä kertaa ryhmään tulee riitävästi myös miehiä ja pikatreffit saadaan käyntiin. 

Aikaa jutella on kaksi minuuttia. Pöydillä on apukysymyksiä, jos ei muuten saa juttua aikaiseksi. Jutustelun jälkeen pitää antaa toiselle lappu: ei kiinnosta tai puhelinnumero ja nimi. 

Korhonen on vetänyt pikatreffejä Kansallismuseon sinkkuilloissa. Hän kertoo, että kerran pikatreffeillä on käynyt niin, että heti klikkasi. Siihen väliin eivät muut keskustelijat enää mahtuneet, sillä juttu luisti niin hyvin, eikä pari nähnyt enää muita tilassa olevia.

Yleensä tilanne on päinvastainen.

– Tunnelma on jännittynyt, ja on haaste saada tunnelma laukeamaan. 

Reino Nordin laulaa levyllä: Kaikki kaipaa lempee… Leevi Hautamäki, 24, ei jää toistaiseksi tyhjään ”discoon” jammaamaan, vaan suuntaa toisaalle katsomaan, millaista väkeä sinkkubileissä on. 

Hän tutkaili aamulla uutisia ja huomasi kiinnostavan tapahtuman. Mies on lähtenyt Humppilasta ”avoimella varauksella” liikenteeseen. 

– Toivoisin, että jotain voisi löytyä. Ajattelin, että keskiaikateema on kiinnostava, joten täällä voisi olla samanhenkisiä ihmisiä. 

Hautamäki haluaisi naisen, jonka kanssa voisi jakaa samoja harrastuksia: tietokonepelejä, partiota ja matkailua. Suunnitelma on myydä asunto ja lähteä vuodeksi tai kahdeksi kiertämään maailmaa asuntoautolla. 

– Jos ei Suomesta löydy naista, luulisi, että maailmalta joku kiva löytyisi. 

Ensimmäisen parisuhteensa Hautamäki löysi partiosta. Suhde meni poikki puolitoista vuotta sitten. Hautamäen mielestä naiset haluavat hanakasti vaihtaa kumppania, jos mies ei joka osa-alueella miellytä. 

– Jos menee vähänkin sukset ristiin, suhteesta lähdetään. 

Väestöliitto on tutkinut, ketkä kaipaavat vielä parisuhdetta. 135 sinkusta 91 prosenttia toivoi saavansa parisuhteen. 

Tutkimuksissa on kuitenkin myös havaittu, että yhteiskunta odottaa kansalaisten pariutuvan. Tämä taas saattaa aiheuttaa sinkuille ahdistusta ja painetta löytää kumppani. 

– Ihmisryhmät pyrkivät symmetrisyyteen. Jokainen voi kysyä itseltään, kuinka onnellinen olisin, jos ei olisi painetta pariutumisesta, Salmi sanoo.

Maaseudulla miehiä on enemmän sinkkuina. Suurissa kaupungeissa taas naissinkkujen määrä on miehiä suurempi.

– Miehille yksinäisyys on kuormittavampaa kuin naisille. Naiset kompensoivat yksinäisyyttä osallistumalla yhteiskunnan erilaisiin toimiin. Sen sijaan miehet jäävät usein kotiin ja nojaavat sosiaalisuutensa usein parisuhteeseen. 

Facebookin Päijät-Hämeen sinkkuryhmästä on lähtenyt viisi naista kokeilemaan onneaan Hämeenlinnaan asti. 

– Tietysti ollaan tositarkoituksella, nauraa Eija.

Kaveri Siru nauraa, että sinkkuna oleminen on aika synkkää, jos sen tosissaan ottaa. 

Sinkkuryhmässä naisia ilahduttaa seura. Ryhmän kautta on löytynyt paljon ystäviä, naisia. 

– Naisia on joka paikassa paljon. 

Mutta nyt käynnistyvät taas pikatreffit ja Rouwain kammariin tupsahtaa siististi pukeutunut keski-ikäinen mies.

– Mikäs tämä on? hän kysyy.

Miehelle selitetään pikatreffien idea ja hän alkaa kertoa keskustelukumppanilleen tulleensa ihan vahingossa tapahtumaan. 

– Tulin haarniskanäyttelyyn, mutta täällä olikin tällaista.

Sirun keskustelukumppani kysyy naisen kaulassa olevasta korusta. Paljastuu, että se on tuliainen tyttäreltä. Korussa on hiottu simpukka. 

Kaksi minuuttia on täynnä. Aika vaihtaa keskustelukumppania.

Pöydässä uutta keskustelukumppania odottava nainen tuskailee, ettei näe kysymyksiä, sillä lukulaseja ei ole mukana. 

– Eihän niitä nyt tällaisessa paikassa pitäisi tarvita. 

Vastapäätä istuva mies kysyy ensitöikseen naisen ammattia.

– Astrologi, nainen vastaa.

Mies kertoo olevansa skeptikko, ja eronneensa kirkosta. Nainen alkaa panna tavaroita käsilaukkuunsa ja keskustelu tyrehtyy. 

– Eiköhän tämä ollut tässä, nainen sanoo.

Nainen on Johanna Karpov, 47, joka odottelee prinssiään. Astrologi, joka sanoo, että ammatti on kumppanin etsinnässä melkoinen haaste. 

– Tarvitsisin miehen, joka kaipaa väriä elämäänsä. En ainakaan skeptikkoa tai miestä, joka juo kaljaa sohvalla, eikä ole mitään puhuttavaa. 

Karpov pohtii, että naiset ovat kouluttautuneet ja kokevat elämän eri tavalla kuin samanikäiset miehet.

– Meidän ikäpolvi ei koe onnellisuutta enää samalla tavalla kuin on totuttu. Naiset eivät ole enää kodin hengettäriä vaan heillä on oma elämä ja kiinnostuksen kohteet. Miehet eivät ole ehkä muuttuneet samassa tahdissa kuin naiset vaan etsivät vielä perinteistä naista rinnalleen.

Karpov on pohtinut miesten ja naisten sielunmaisemaa paljon. Hän näkee, että ikääntyessä nainen kasvaa ja itsetunto kohenee. Mies taas jotenkin vaipuu alaspäin.  

Karpovin mukaan ongelma on se, että hyvät miehet ovat varattuja. Joka paikassa on vain naisia. Karpov iloitsee kuitenkin siitä, että Päijät-Hämeen sinkkuryhmästä on löytynyt monta hyvää ystävää. 

Psykologi Anna Salmi näkee sinkkuuden ongelmana silloin, jos ihminen itse haluaa löytää parisuhteen, muttei sitä löydä. 

Mitä Salmi sitten tekisi sinkkuuden vähentämiseksi, jotta ihmiset, jotka parisuhdetta kaipaavat sellaisen löytäisivät?

– Miehiä pitäisi tavalla tai toisella aktivoida. Naisten taas pitäisi odotustensa suhteen olla hieman joustavampia ja antaa parisuhteelle mahdollisuus. Parisuhde on kasvamista, keskeneräisyyttä pitäisi sietää. Kasvaa voi myös yhdessä. 

Kello 20 pikatreffeillä on jo täysi puheenporina päällä. Parittaja Hanna Korhonen kuiskaa: rohkaisu alkaa vaikuttaa ja viittaa baarin antimiin.  Toimittajan ja kuvaajan on aika lähteä. 

Kiinnostus jää kuitenkin kytemään. Kuinka illan aikana kävi? 

Anna Varjakoski kertoo tapahtumaa seuraavana tiistaina, että ilta oli aika hiljainen. Haarniskanäyttely on mieleenpainuva, ja Varjakoski sai otettua hienoja valokuvia näyttelystä. 

– Yhden pojan kanssa vaihdoin puhelinnumeroita, kun sillä oli niin mielenkiintoinen harrastus, mutta hän totesi, että olen hänelle liian vanha. Poika oli 21-vuotias, minä 28. 

Leevi Hautamäen ilta on ollut samankaltainen. 

– Viimeiseksi harjoittelin sulkakynällä kirjoittamista. Aika hiljainen ilta oli. Se oli harmillista, sillä tapahtumaan olisi mahtunut satoja ihmisiä. HÄSA