Kanta-Häme

Yrityksiä paitatehtaasta räjähdekauppaan omistanut Skogsterin suku jätti jälkensä Hämeenlinnan historiaan

Liikemiessuvun jälkeläisestä kasvoi maineikas tekstiilitaiteilija. Hämeenlinnalla oli paikka hänen sydämessään.
Tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtisen tunteneet ihmiset kuvailevat taiteilijaa vaatimattomaksi ja tavattoman viisaaksi naiseksi. Tekstiilitaide oli hänelle elämän mittainen innoituksen lähde. Kuva: Kirjan kuvitusta
Tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtisen tunteneet ihmiset kuvailevat taiteilijaa vaatimattomaksi ja tavattoman viisaaksi naiseksi. Tekstiilitaide oli hänelle elämän mittainen innoituksen lähde. Kuva: Kirjan kuvitusta

Tekstiilitaiteilija Greta Skogster (1900 – 1994) syntyi varakkaaseen Skogsterin sukuun, joka jätti pysyvät jälkensä Hämeenlinnan historiaan.

Skogsterin tavaratalo ja sen vieressä oleva ravintola Piparkakkutalo muistuttavat yhä Skogsterien ajasta, jolloin suvulla oli Hämeenlinnassa yrityksiä paitatehtaasta räjähdysainekauppaan.

1920-luvulla suvun yritysryppääseen voitiin lisätä myös tekstiilitaiteilija Greta Skogsterin ensimmäinen kutomo. Kutomon toiminta loppui vain kaksi vuotta ennen eduskuntatalon valmistumista ja suuret matot ja huonekalujen verhoilun suunnitelleen Skogsterin lopullista läpimurtoa.

Skogsterin perhe vuonna 1903: äiti Agnes, isä Felix, Greta sekä pojat Arthur ja Aimo. Kuva: Kirjan kuvitusta
Skogsterin perhe vuonna 1903: äiti Agnes, isä Felix, Greta sekä pojat Arthur ja Aimo. Kuva: Kirjan kuvitusta

– Greta oli sydämeltään vapaa taiteilija, joka halusi venyttää tekstiilitaiteen rajoja, Greta Skogster-Lehtisen elämäkerran toimittanut Nina Skogster sanoo.

Poikkeukselliselle tekstiilitaiteilijalle rajat olivat ylittämistä varten. Erityisen kuuluisaksi nainen tuli kovan materiaalipulan aikana tekemästään tuohitapetista.

Kekseliäs taiteilija kutoi tuohen kanssa paperia ja narua tai yhdisti märkään, rutistettuun voipaperiin olkia, narua tai niintä. Ekologisuus ja kierrättäminen olivat tärkeitä jo 1940-luvun Suomessa, kun kaikesta oli pulaa.

Greta syntyi keskelle murrosta

Pankinjohtaja Anders Felix Skogster (1857-1940) ja hänen vaimonsa Agnes (1866-1947) saivat pojilleen pikkusiskon vuonna 1900.

Kun Greta Skogster syntyi, eli Hämeenlinna parhaillaan murroksen vuosia. 5500 asukkaan pikkukaupunkiin oli perustettu Verkatehdas muutamaa vuotta aiemmin ja kaupungin liike-elämä vilkastui.

Myös Skogstereiden Aimosta (1892-1943) ja Arthurista (1893-1967) tuli isänsä ja setänsä tavoin liikemiehiä. Aimolla oli kaupungissa urheilu- ja autoliike, Arthurilla kaulus- ja paitatehdas.

Koti keskustassa

Felix Skogsterin perhe asui aivan Hämeenlinnan keskustassa Birger Jaarlin katu 9:ssä. Tontilla oli vain yksi puinen rakennus, jossa kamreeri itse asui. Felixin veli, kauppias Anders Gustaf asui Piparkakkutalossa, joka valmistui samaan aikaan tavaratalon kanssa vuonna 1906.

Birger Jaarlin kadun talon kivijalassa oli pieni kauppapuoti, josta lyseolaiset kävivät usein ostamassa puppernikkeliä, pullaa tai limonadia. Katurakennuksen toisessa päässä oli kaupungin ainoa dynamiitti- ja räjähdysainekauppa, jota Felix Skogster hoiti aina silloin, kun pankinjohtajan töiltään ehti.

Greta Skogster-Lehtinen syntyi Birger Jaarlin katu 9:ssä. Talon paikalla on nyt kerrostalo. Kuva: Kirjan kuvitusta
Greta Skogster-Lehtinen syntyi Birger Jaarlin katu 9:ssä. Talon paikalla on nyt kerrostalo. Kuva: Kirjan kuvitusta

Felix Skogster myi tontin lopulta Arthurille, joka rakensi sille 20-luvun puolivälissä oman kaulus- ja paitatehtaan. Tehdas toimi vuoteen 1957 asti, kunnes se myytiin Stockmannille. Vuonna 1963 Rakennustyö Oy purki puutalon ja rakensi tontille viisikerroksinen kerrostalon, Asunto Oy Birger Jaarlin katu 9.

Majaniemi oli rakas

Veljekset olivat molemmat tiiviisti mukana kunnallispolitiikassa. Felix Skogster oli kaupunginvaltuuston jäsen 1891–1918 ja Anders Gustaf vuodesta 1904 lähtien yli 30 vuoden ajan

Anders Gustaf osti Hattulasta Alhaisten kartanon ja antoi Felixille kartanon maista tontin kesähuvilan paikaksi. Majaniemi rakennettiin lopulta vain puolen kilometrin päähän kartanosta, joka on yhä suvun hallussa.

– Majaniemi oli koko suvulle todella tärkeä paikka ja siellä Gretakin usein kävi, Greta Skogsterin veljen Aimon pojantytär Nina Skogster muistelee.

Hämeenlinnan ruotsalaisen yhteiskoulun jälkeen Greta Skogster muutti Helsinkiin opiskelemaan Taideteollisuuskouluun eli Ateneumiin jo 15-vuotiaana. Hän haaveili kuvanveistäjän urasta, mutta läheinen perheystävä arkkitehti Armas Lindgren piti ammattia naiselle liian raskaana.

Ensimmäinen kutomo Hämeenlinnaan

Kaikesta huolimatta Greta otti uransa ensiaskeleet kotikaupungissaan Hämeenlinnassa, jossa hän opiskeli kudontaa Wetterhoffin työkoulun kudontakurssilla.

Vuonna 1921 hän perusti Hämeenlinnaan oman kutomon ja tekstiilitoimiston. Hämeenlinnan kutomosta tiedetään vain vähän, sillä Greta Skogster toimi sen ohella helsinkiläisen Kotiahkeruus Oy:n taiteellisena johtajana.

Hämeenlinnan kutomo lopetettiin vuonna 1929. Greta Skogster piti tämän jälkeen Helsingissä useita eri kutomoja. Ainoan poikkeuksen teki Enso, jonne hänen taidekutomonsa muutti neljäksi vuodeksi sen jälkeen, kun hän meni vuonna 1935 naimisiin Enso-Gutzeitin toimitusjohtajan William Lehtisen kanssa.

Pula siivitti luovuutta

Sota-aika ja materiaalipula saivat Greta Skogster-Lehtisen luovuuden puhkeamaan kukkaan. Kudonnassa käytettiin paperia ja paperinarua sekä selluloosakuidusta valmistettuja lankoja. Kutomossa kudottiin oljesta ja paperista tapetteja, mutta kokeiltiin myös pellavan, muovin ja kuparilangan yhdistelmiä.

Tuohitapetti oli tavattoman suosittua ja myi hyvin. Tapetti ei ollut kuitenkaan kaupallinen menestys, sillä sen kutominen oli työlästä.

– Tuohitapetti on suomalaisen muotoilun klassikko. Se tehtiin alunperin ravintolan seinään ja esimerkiksi Lehtisten kotiin. Enää tuohitapetista ei ole jäljellä kuin pieniä koepaloja, professori emerita Päikki Priha sanoo.

Greta Skogster-Lehtiselle tuohitapetti oli järkivalinta, sillä Helsinkiin saatiin nopeasti junavaunullinen tuohirullia sen jälkeen, kun hän soitti Enso-Gutzeitille.

Vuonna 1968 Lehtiset perustivat nimeään kantavan Greta ja William Lehtisen Säätiön ja oman nimikkorahaston Suomen Kulttuurirahastoon. He suunnittelivat myös taidemuseota omistamaansa kiinteistöön Helsingin Kuusisaaressa, mutta hanke kariutui kaavoituskysymyksiin.

Pommituksia pakoon

Vaikka Greta Skogster-Lehtisen elämä olikin pääkaupungissa, oli myös Hämeenlinnalla sijansa hänen sydämessään. Hän vietti pitkiä aikoja kesäisin Majaniemen huvilassa Hattulassa vielä 1940-luvulla.

Hän oli erityisen huolissaan Hämeenlinnan keskustassa asuvista omaisistaan ja sai nämä muuttamaan pommituksia pakoon Hattulaan sen jälkeen, kun huvila oli ensin remontoitu talviasuttavaksi.

Joitakin tilaustöitä hän teki myös Hämeenlinnaan. Esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunki tilasi naiselta kuvakudoksen Hämeenlinna Occasum versus 1699, jossa on kuvattu Hämeen vanha linna.

Toinen tilaustyö on oviverho, jossa on Hämeen punapohjainen vaakuna ilveksineen ja heraldisine ruusuineen. HÄSA

 

Lähteet: Tekstiilitaitelija Greta Skogster-Lehtinen, Maahenki 2019. Päikki Priha ja Leena Svinhufvud.

Yrjö Vihervuoren arkisto

 

Oikaisu 9.10.2019 kello 15.50. Nina Skogster on Aimo Skogsterin pojantytär eikä tytär, kuten jutussa alun perin luki.

 

Greta Skogster-Lehtinen

Tekstiilitaiteilija, syntyi Hämeenlinnassa 22. helmikuuta 1900.

Vanhemmat pankinjohtaja Felix (1857–1940) ja Agnes (1866–1947) Skogster.

Valmistui Ateneumin eli Taideteollisuuskeskuskoulun mallipiirustusosastolta vuonna 1920.

Ensimmäinen kutomo Hämeenlinnaan vuonna 1921. Toiminta loppui vuonna 1929.

Perusti Helsinkiin uuden kutomon, Greta Skogster Oy:n, joka toimi vuoteen 1935 asti.

Vihittiin William Lehtisen kanssa vuonna 1935. Lehtisestä tuli vuonna 1945 Enso-Gutzeitin toimitusjohtaja ja vuorineuvos.

Uusi kutomo vuosina 1935-1940 Ensossa, mutta muutti talvisodan jälkeen taas Helsinkiin.

Perustivat Greta ja William Lehtisen säätiön vuonna 1968.

Kutomo lopetettiin vuonna 1975.

Kuoli vuonna 1994 Tampereella.

Kirjahanke Greta Skogster-Lehtisen elämästä sai alkunsa kuusitoista vuotta sitten. Säätiön tuella kirjan tekivät Päikki Priha ja Leena Svinhufvud. Kirjan toimitti Nina Skogster.