fbpx
Kanta-Häme Urheilu Hämeenlinna

Soihtu, jonka Hämeenlinna muistaa - Kultakeskus valmisti vuoden 1952 olympialaisiin 22 soihtua

Olympiatulen vierailusta Hämeenlinnassa tuli kesällä kuluneeksi 65 vuotta. Olympiasoihdun saattaja Seppo Jauro kertoo roolistaan kisoissa.
Vuoden 1952 olympialaiset. Olympiatulen luovutus Hämeenlinnan torilla. Tulen otti omaan soihtuunsa ja raatihuoneelle säilytettäväksi pormestari Kivikari. Tulta antaa Allan Tiukkanen.

Kultakeskuksen vitriinien saloista paljastuu harvinainen esine. Se on Aukusti Tuhkan suunnittelema olympiasoihtu, jonka malja on hopeaa ja varsi visakoivua.

Kultakeskus valmisti vuoden 1952 olympialaisiin vain kourallinen olympiasoihtuja, yhteensä 22 kappaletta. Kultakeskus valmisti myös saman vuoden olympiamitalit.

Soihdut kokivat karun kohtalon. Aivan soihtuviestin alkupäässä Kreikassa neljä soihtua rikkoontui käyttökelvottomaksi. Kokkolassa yksi soihtu varastettiin huoltoautosta. Yhdeksän soihdun nykysijainti on tiedossa.

Kultakeskusksen toimitusjohtaja Ilkka Ruohola kertoo, että soihduista on sittemmin lähetetty kopioita eri puolille Eurooppaa. Jokaisessa soihtuviestin matkan varrelle osuneessa maassa pitäisi olla yksi.

– Viimeksi tänä keväänä lähetettiin yksi. Ilmeisesti jostain maasta se edelleen puuttui, Ruohola ihmettelee.

Lue myös: Hämeenlinnassa tehdystä harvinaisesta olympiasoihdusta pyydetään melkein sata tonnia (16.11.2019)

Hämeenlinnassa tiettävästi kaksi olympiasoihtua

Hämeenlinnassa on tiettävästi kaksi vuoden 1952 olympiasoihtua. Kultakeskuksen lisäksi Raatihuoneella on kopio soihdusta. Valitettavasti kumpikaan niistä ei ole nähnyt olympialaisia oikeasti.

Soihtuviestissä kannettiin nimittäin kuparimaljaisia soihtuja.

Sellaisen soihdun Seppo Jauro kohtasi 65 vuotta sitten Raatihuoneella. Hän oli yksi olympiatulen saattajista. Tuolloin 20-vuotias Jauro oli ansioitunut juoksija Hämeenlinnan Tarmossa.

Kaupungin urheiluseuroille annettiin soihtuviestiin osuuksia. Jauro oli mukana kuljettamassa soihtua Raatihuoneelta kohti Helsinkiä kahden muun tarmolaisen, Veikko Salosen ja Kalle Kurki-Suonion kanssa.

Jaurolla piti olla rooli myös itse kisoissa.

– Olisin päässyt olympialaisiin maahockeyta pelaamaan, mutta myöhästyin junasta. Menin asemalle, enkä nähnyt kavereitani. Minulla ei ollut rahaa mukana, joten käännyin pois, Jauro muistelee.

Jauro myöntää, että moka harmitti. Hän ei silti jäänyt aivan osattomaksi olympialaisissa.

– Ahveniston kisapaikalla oli jalustalla valtavan iso kello. Minä seisoin sen juurella sekuntikellon kanssa ja siirsin ison kellon viisaria aina minuutin välein, jotta kilpailijat tiesivät, mitä kello on, Jauro naurahtaa.

Nyt 85-vuotias Jauro asuu edelleen Hämeenlinnassa vaimonsa kanssa. Elämäntyönsä hän teki kansalaiskoulun opettajana.

Olympiatuli jäi yöksi Kaurialaan

Olympiatuli vastaanotettiin Parolan Leijonan juurella Hattulassa 17. heinäkuuta. Hattulan urheiluseurojen edustajat luovuttivat soihdun Hämeenlinnan rajalla Laihon juoksijaveljeksille Hämeenlinnan Tarmosta.

Seuraavaksi soihtu kiersi urheiluseuralta toiselle. Soihtu saapui torille, mistä se vietiin Kaurialan kentälle. Siellä kuusi verryttelypukuista pikkupoikaa tervehtivät olympiatulta Suomen lipuin.

Olympiatuli jäi yöksi Kaurialaan. Urheiluseurojen edustajat vartioivat sitä koko yön hiljaa.

Seuraavana päivänä 18. heinäkuuta tuli tuotiin takaisin Raatihuoneelle. Silloinen pormestari Arvi Kivikari sytytti olympiatulesta oman soihtunsa.

Varsinainen olympiatuli lähti kohti Helsinkiä. Kivikarin soihtu jäi yöksi Raatihuoneelle. Seuraavana päivänä se vietiin kisapaikalle Ahvenistolle, missä se paloi päättäjäisjuhliin asti.

Hämeenlinna on jäänyt olympiakaupunkien luettelossa varjoon

Vuoden 1952 olympialaiset olivat uuden ajan symboli sekä Hämeenlinnalle että kansainväliselle yhteisölle.

Edelliset olympialaiset järjestettiin Lontoossa 1948. Sodan arvet eivät olleet tuolloin vielä umpeutuneet. 50-luku käänsi uuden sivun historiassa.

Helsingin ja Hämeenlinnan olympiatulessa paloi paitsi usko urheilujuhlan onnistumiseen myös rauhan liekki.

Hämeenlinna on jäänyt olympiakaupunkien luettelossa varjoon. Olympialaisilla oli kuitenkin kauaskantoinen vaikutus koko kaupungin historiaan.

Valmisteluiden yhteydessä huomattiin, että Hämeenlinnan majoitus-, ravintola- ja huvittelupaikat eivät vastanneet olympiavieraiden aiheuttamaa kysyntää.

Kaupunkikuvaa ryhdyttiin uudistamaan olympiakaupungin veroiseksi. Aulangolle rakennettiin kisakylä, jonne kilpailijat majoitettiin.

Aulangolla oli kisaviikon jokaisena päivänä tanssiaiset. Olympiavieraita huvitettiin kahden viikon ajan muun muassa sirkusesityksillä, ilotulituksilla ja venetsialaisilla.

Olympialaisten myötä myös Coca-Cola tuli Hämeenlinnaan.

Hämeenlinnan suoriutumista epäiltiin

Hämeenlinnan kisapäivät ajoittuivat 19.7.–3.8.1952.

Kaupungin vastuulla oli kaksi maahockeyottelua ja nykyaikainen viisiottelu. Lajeja olivat ratsastus, miekkailu, ammunta, uinti ja juoksu.

Tuolloin viisiottelu liittyi vahvasti sotilasurheiluun. Hämeenlinna tunnettiin vanhana varuskuntakaupunkina, joten oli luonnollista, että kaupunki sai kontolleen viisiottelun järjestämisen.

Hämeenlinnan puitteet massiivisille urheilukisoille olivat kuitenkin olemattomat. Kaupunkiin piti kiireellä saada asianmukaiset kisapaikat.

Niistä näkyvin on Ahvenistolle vuonna 1950 rakennettu uimastadion, joka remontoitiin 2013 maauimalaksi.

Suomessa oli vain kaksi olympiakaupunkia: Helsinki ja Hämeenlinna.

Hämeenlinnan suoriutumista epäiltiin sekä lehdistössä että kansan suussa.

Vuoden 1951 viisiottelun SM-kisat Hämeenlinnassa ennakoivat olympialaisia. SM-kisat auttoivat puutteiden huomaamisessa, mutta toisaalta vahvistivat uskoa olympialaisten onnistumiseen.

Hämeenlinnan kirjeessä Hämeen Sanomissa 5. päivä heinäkuuta 1952 todettiinkin ylpeydellä:

”Jos maallamme on ylipäätänsä mahdollisuuksia selviytyä kunnialla koko kamppailusta, niin ainakin Hämeenlinna pystyy hoitamaan asiansa kiitettävästi.” HÄSA

Lue myös: Hämeenlinnassa tehdystä harvinaisesta olympiasoihdusta pyydetään melkein sata tonnia (16.11.2019)

Menot