fbpx
Kanta-Häme Tammela

Suden ulostetta syynätään jatkossa Kanta-Hämeessä: DNA-tutkimus antaa susikannasta tietoa, joka muuten jäisi mysteeriksi

Susien jätöksiä kerätään taas tänä talvena pussiin ja pakastimeen. DNA-näytteiden analysointi siirtyy Lukelle Jokiosille. Tutkimuksella kartoitetaan susikannan suuruutta ja reviirien rajoja.
Sudet ovat alkutalven aikana jääneet useita kertoja riistakameroiden kuviin Tammelan ja Someron rajalla. Viime vuoteen verrattuna havainnot ovat lisääntyneet. Kuva: -
Sudet ovat alkutalven aikana jääneet useita kertoja riistakameroiden kuviin Tammelan ja Someron rajalla. Viime vuoteen verrattuna havainnot ovat lisääntyneet. Kuva: Riistakamera

Suden ulostenäytteiden analysointia ollaan siirtämässä Turun yliopistosta Luken Jokioisten yksikköön. Samalla otetaan käyttöön entistä tarkempi SNP-analyysilaite.

Luken erikoistutkija Mia Valtonen kertoo laitteiston mahdollistavan tiedonvaihdon Ruotsin ja Norjan kanssa sekä koiran ja susien risteymien tunnistamisen entistä kauemmas taaksepäin.

– Koirasusista on muutamia todettuja tapauksia vuosien varrelta, viimeisin vuodelta 2016. Ne pyritään poistamaan luonnosta.

Maahan odotetaan lumipeitettä, jotta susien DNA-näytekeräys pääsisi tämän talven osalta käyntiin.

– Ilman lunta susia on mahdoton jäljittää, Someron keräysvastaava Jarkko Nyström sanoo.

Urjalan keräysvastaava Sisko Hakala ja Jokiläänin Kari Aho kertovat, että heillekään jätöksiä ei ole toistaiseksi toimitettu.

Lumeen painuneita jälkiä seuraamalla vapaaehtoiset kerääjät pääsisivät selville susien mieluisimmista paikoista reviirillä, mikä helpottaisi jätösten löytämistä. Laumaan kuulumattomien yksittäisten susien jäljille pääseminen on sattumasta kiinni.

Koiran jätökseen verrattuna suden jätös on tiiviimpi ja usein tummempi.

– Jätöksessä on usein hirvieläimen karvaa ja luunsiruja, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusinsinööri Antti Härkälä antaa parhaan tuntomerkin.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Suden jätöksen tunnistaa usein parhaiten siinä olevista saaliseläimen karvoista. Se on yleensä tummempi kuin koiran kakka. Kuva: -
Suden jätöksen tunnistaa usein parhaiten siinä olevista saaliseläimen karvoista. Se on yleensä tummempi kuin koiran kakka. Kuva: Antti Härkälä

 

Näytekerääjäksi voi ryhtyä kuka tahansa luonnossa liikkuja. Alueelliset keräysvastaavat antavat ohjeet ja suojavälineet ja välivarastoivat pussitetut jätökset niille tarkoitetussa pakastimessa. Sieltä näytteet toimitetaan laboratorioon analysoitavaksi.

Ulosteista saatava DNA paljastaa susista ja niiden levinneisyydestä tietoa, jota muuten ei saataisi selville.

– Yksittäinen havainto tai jäljet eivät kerro alueen susikannasta vielä juuri mitään, Aho vertaa.

Kun alueelta löytyy toistuvasti samojen yksilöiden DNA-näytteitä, voidaan reviirin rajat ja reviirillä asuvien susien määrä hahmottaa melko varmasti. Tukena käytetään Tassu-järjestelmään ilmoitettuja näkö- ja jälkihavaintoja.

– Havaintojen perusteella näytteidenottoa myös osataan kohdistaa sinne, mistä näytteitä tarvitaan, Härkälä kertoo.

Talvi on otollista näytteiden keräysaikaa siksikin, että pakkassää edesauttaa DNA:n säilymistä jätöksen pinnalla ja talvella noin 90 prosenttia susista elää reviirillä. Loput ovat vaeltajia, jotka etsivät kumppania tai aluetta, jonne perustaa oma reviiri.

Viime talven saldo 1500 näytettä

Suomessa susien jätöksiä otettiin viime talvena talteen ennätykselliset 1 499, joista 77 prosentista DNA onnistuttiin analysoimaan.

Antti Härkälä huomauttaa, että suuri näytemäärä lisää luotettavuutta mutta ei yksistään riitä tuottamaan uutta tietoa, sillä näytteitä pitää saada eri alueilta. Maantieteellisessä kattavuudessa on vielä parannettavaa.

Luke julkaisi kesällä kanta-arvion, jonka mukaan Suomessa oli maaliskuussa 90 prosentin todennäköisyydellä 48 susireviiriä: 28 perhelaumaa ja 20 susiparia.

Perhelaumoja on enemmän kuin koskaan, ja kaikkiaan susia on noin 300. Vahvimmillaan susikanta on Varsinais-Suomessa, Etelä-Satakunnassa ja Pohjanmaalla.

Jälkihavainnot kertovat, missä sudet liikkuvat. Yksistään niiden perusteella kanta-arviota olisi kuitenkin vaikea muodostaa. Kuva: -
Jälkihavainnot kertovat, missä sudet liikkuvat. Yksistään niiden perusteella kanta-arviota olisi kuitenkin vaikea muodostaa.

Marraskuussa Luke ja Susilife-hanke julkaisivat yksityiskohtaisempia tuloksia viime talven näytekeräyksestä reviireittäin. Tulokset vahvistavat käsitystä myös Lounais-Hämeen susitilanteesta.

Pari vuotta sitten Somerniemellä eli susipari, joka sittemmin on muodostanut perhelauman. Näytteistä analysoitiin naaras, uros ja niiden kaksi jälkeläistä.

Susinaaras oli tutkijoille entuudestaan tuttu, sillä se on kotoisin Pöytyän reviiriltä ja on näytteiden perusteella liikkunut myös Urjalassa marraskuussa 2016.

Humppilaan ja Urjalaan ulottuu Punkalaitumen reviiri, jossa myös elelee perhelauma. Siihen kuului viime talvena oppikirjan mukaisesti uros, naaras, neljä pentua ja pentuvahti.

Ypäjän tuntumassa Loimaan Mellilän reviirillä eli viime talvena susipari. Myös tämä naaras oli Pöytyän reviiriltä. Uros oli tavattu aiemmin Eurajoen reviirillä Satakunnassa.

Koskella tammikuussa 2021 poliisin päätöksellä lopetettu kapinen susi todettiin sukulaisuusanalyysissa Mellilän parin jälkeläiseksi. Kosken toisen, maaliskuussa lopetetun kapisen suden DNA-tulos ei ole vielä valmistunut.

Todennäköisesti susien määrä lisääntynyt

Tuloksia tarkasteltaessa on syytä huomioida, että ne ovat viime talvelta. Sen jälkeen pareille on voinut syntyä uusia pentuja, nuoret sudet ovat lähteneet vaeltamaan ja uusia reviirejä on saatettu perustaa.

Härkälä huomauttaa, että pentutuotantoon voi tulla myös katkos, jos naaras tai uros kuolee. Todennäköisempää kuitenkin on, että susien määrä on viime talvesta lisääntynyt kuin vähentynyt.

Luken ennustemallin mukaan tämän vuoden marraskuussa susireviirejä oli 90 prosentin todennäköisyydellä 70–84.

Härkälä kertoo, että alkutalvella tehdyt havainnot osoittavat, että Somerniemen, Punkalaitumen ja Mellilän reviirit ovat yhä olemassa.

Rengon susilauman kuihduttua Kanta-Hämeeseen on jäänyt tyhjä aukko.

Hän ei ota suoraan kantaa siihen, voisiko Kanta-Hämeeseen muodostua pian oma susireviiri. Ihme se ei olisi, sillä uusi reviiri muodostuu alueelle, jossa reviiriä ei ole entuudestaan. Rengon susilauman kuihduttua Kanta-Hämeeseen on jäänyt tyhjä aukko.

Ravintoa riittää, ja Lounais-Suomessa pentutuotanto on vahvaa. Sekä aiemmin tehdyt pantaseurannat ja DNA-tutkimukset ovat tosin osoittaneet, että lauman perustava nuori susi voi olla lähtöisin hyvin kaukaakin.

– Yksi Köyliön susista on löytynyt Vieremältä, jonne on linnuntietä matkaa noin 400 kilometriä. Suden todellisuudessa kulkema matka on voinut olla runsaasti pidempikin.

Susien jäljillä

Susien DNA-tutkimus sai alkunsa Turun yliopistossa vuonna 2013 tehdystä pro gradu -tutkielmasta. Vuodesta 2016 lähtien DNA-tutkimusta on tehty laajamittaisemmin.

Viime talvena jätöksiä kerättiin ennätykselliset 1 499 kappaletta, joista 77 prosentista DNA saatiin analysoitua. Kerääjinä oli 212 vapaaehtoista.

Keräysaika ulottuu marraskuulta helmikuun loppuun.

Näytteet on tähän asti analysoitu mikrosatelliittimenetelmällä Turun yliopistossa. Analysointi on siirtymässä Luken Jokioisten yksikköön, jossa otetaan käyttöön uusi tarkempi SNP-analyysilaite.

Seurantaa kehitetään

Susien DNA-seurantaa kehitetään osana Susilife-hanketta, jonka toteuttavat vuosina 2019–2025 Itä-Suomen poliisilaitos, Metsähallitus, Luonnonvarakeskus, Suomen riistakeskus ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.

Hankkeessa pyritään myös ennaltaehkäisemään susien aiheuttamia vahinkoja, parantamaan paikallistason vuorovaikutusta sekä tuottamaan ja välittämään tietoa susista.

Hankkeen budjetti on noin 5,5 miljoonaa euroa. Rahoittajia ovat Euroopan Unionin Life-ohjelma, maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry rahoittaa kotieläinten suojaamista ja vahinkojen ennaltaehkäisyä koskevia toimenpiteitä.

Menot