Kanta-Häme

Sönkköenkkua ei pidä hävetä

 

Tutkijan mukaan oleellista on toisen ymmärtäminen, ei täydellinen ääntäminen tai virheetön kielioppi.
 
Änd sou, vii vud like to tänk juu veri meni, juu nou. Myötähäpeän puna lehahtaa yhden jos toisenkin suomalaisen kasvoille silloin kun maanmiehemme ja -naisemme julkisesti sönkkäävät englantia poskelleen. Että pitääkin mennä häpäisemään sekä itsensä että meidät!
 
Tutkija on eri mieltä. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun viestinnän professori Leena Louhiala-Salmisen mielestä jokaisen pitäisi nolostelematta avata suunsa ja puhua rohkeasti omantyylistään englantia.
 
Sillä mitä todennäköisimmin epävarmasti englantia sönkkäävän puhekumppanikaan ei puhu englantia äidinkielenään. Kun kaksi ei-äidinkielistä puhuvat keskenään englantia, on kyse english lingua francasta (ELF). 
 
Se tarkoittaa, että kukaan puhujista ei jää lähtökohtaisesti alakynteen, koska kaikki ovat oppineet englantia vieraana kielenä. Näin ollen keskustelun onnistuminen ja toistensa ymmärtäminen vaatii muitakin taitoja kuin sanoja, oikeaoppista ääntämistä tai täydellistä kieliopin hallintaa.
 
Molemmilta keskustelijoilta vaaditaan herkkää korvaa, toistoa, ilmeitä ja eleitä, ja joskus jopa ymmärrystä siitä, miten englantia on joissakin kulttuureissa tapana ääntää. Esimerkiksi afrikkalaisilla ja aasialaisilla on usein tapana korvata R-kirjaimet L-kirjaimilla.
 
Näillä eväillä keskustelijat voivat ymmärtää toisiaan ilman täydellistä englannin sanavarastoa, horjuvalla kieliopilla ja omituisella ääntämisellä höystettynä. 
 
– Eikä siinä ole mitään hävettävää, Leena Louhiala-Salminen täräyttää.
 
Englannin opetuksen pitäisi muuttua
Louhiala-Salmisen mukaan vieraiden kielten opetuksessa, ja etenkin englannin opetuksessa, on tärkeää ymmärtää ELFin merkitys. 
 
Ensinnäkin englannin rooli on nykymaailmassa täysin erilainen kuin yhdenkään muun kielen. Siitä on tullut maailman kieli.
 
Siksi englantia ei pitäisi opettaa Iso-Britannian tai USA:n lippu opettajan pöydällä, koska englanti liitetään nykyään paljon voimakkaammin kansainvälisyyteen kuin näihin äidinkielenään englantia puhuviin maihin.
 
– En tarkoita, että opetuksen tavoitteena olisi ”kökköenglanti”. Kyllä esimerkiksi kielioppia pitää opettaa, mutta kielen kansainvälinen käyttäminen vaatii erilaisia kommunikointitaitoja. 
 
Jos koulun englannin kielen opetuksessa keskitytään kopioimaan natiivikielenkäyttäjän ääntämistä ja koukeroista kielioppia, se voi aiheuttaa pulmia esimerkiksi työelämässä. Omasta kielitaidostaan epävarma on mieluummin hiljaa kuin avaa suunsa ja mokaa.
 
ELFiin kuuluu se, että englannin röyhelöt putoavat pois ja kieltä yksinkertaistetaan. Virheet ja omintakeinen puhetyyli ovat sallittuja, tärkeintä on tulla ymmärretyksi. 
 
Tästä näkökulmasta katsottuna englantia pitäisi opettaa eri tavalla kuin ennen. Natiivienglantia puhuva opettaja ei ole välttämättä paras vaihtoehto.
 
– Liikemaailmahan ei sijaitse vain USA:ssa tai Iso-Britanniassa. Tällä hetkellä bisneksen tekijöiden täytyy ymmärtää ennen kaikkea kiina-, singapore- ja thaienglantia. (HäSa) 
 
 
ELF = Lingua franca -englanti. Sitä puhuvat keskenään esimerkiksi liikemaailman ammattilaiset, joiden äidinkieli ei ole englanti.

Päivän lehti

6.4.2020