fbpx
Kanta-Häme

Sorakuopassa viihtyvät jo frisbeegolfaajat

Kiekko kaartaa ahkeraan tahtiin Ryttylässä, jossa Ruduksen soramonttuun rakennettu frisbeegolfrata vetää heittäjiä jopa maakuntarajan yli. Yhdeksänkorinen rata kasvaa vielä alkusyksyn aikana kaksinkertaiseksi, kun Ryttylän Kiri ahertaa talkoovoimin muuttamalla entistä soranottoaluetta virkistysalueeksi.

Laaja sorakuoppa seisoi metsittymässä vuosia, kun Rudus haki jatkoa soranottoluvalle. Kielteisen päätöksen jälkeen yhtiö käynnisti jälkihoidon suunnittelun. Apuun riensi yllättäen Ryttylän Kiri ja kylän väki.

– Kun sorakuoppa seisoi tässä taajaman vieressä ja aivan Kirin Ykslammin majan vieressä, se sopi erinomaisesti liikuntaan. Ideaamme tartuttiin sekä Hausjärven kunnassa että Ruduksella, kertoo Kirin hallituksen jäsen Seppo Koskinen.

Frisbeegolfarien rinnalle laajalle alueella mahtuvat myös muut harrastajat, kuten koirakouluttajat, lenkkeilijät, jumppapiirit ja talvella niin perinteiset kuin koiran kanssa hiihtäjät. Väkeä riittää.

Kunnalta löytyi pari vuotta sitten 10 000 euroa, jolla pystyttiin hankkimaan frisbeegolfradan välineet. Työn hoiti Kiri talkooporukalla. Tänä syksynä rataa laajennetaan Ruduksen ja Hausjärven kunnan hankkimin korein.

Golffareiden lisäksi montulla koulutetaan koiria, hiihdetään, kuntoillaan, mutta hoidetaan myös kuivan kedon kasvillisuutta, jolta luontaiset kasvupaikat vähenevät hyvää vauhtia.

Ruduksen Ryttylän soranottoalue on yksi harvoista, joita Suomessa on kunnostettu uuteen käyttöön. Vaikka Pinsiöön Nokialle toteutettiin jo 1998 Nancy Holtin maataideteos Yltä ja alta, valtaosa kymmenistä tuhansista käytöstä poistuneista sorakuopista on jäänyt hoitamatta tai korkeintaan taimetettu.

Ryttylän sorakuopan lisäksi Rudus on Lumo-ohjelmansa mukaisesti toteuttanut muitakin luonnon monimuotoisuutta huomioivia jälkihoitokohteita.

Esimerkiksi Hyvinkään Suomieheen on muovattu paahderinteitä ja ympäristötaidetta.

– Samalle alueelle toteutetaan myös kivistä rakennettava jättiläisen jalanjälki, joka kuvaa ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta, kertoo Ruduksen maisema-arkkitehti Vilma Pylkkö.

Jo valmiina oleva Riku Lumiaron ympäristötaideteos Mennyttä aikaa etsimässä kuvaa mytologiaa, joka liittyy jääkauden soraharjuun näkyviin jättämiin jälkiin.

Soranottoyritysten asenne maisemointiin on muuttumassa. Pylkkö pitää Rudusta edelläkävijänä, joka käyttää työn suunnitteluun omaa maisema-arkkitehtia.

– Tarkoitus on, että jatkossa maiseman ja luonnon kunnostussuunnitelma voidaan suunnitella Lumo-periaatteiden mukaisesti maa-ainesten ottolupahakemuksen yhteydessä, Vilma Pylkkö sanoo.

Nykyään jälkihoitosuunnitelma tehdään yleensä vasta oton loppuvaiheessa ja sille joudutaan hakemaan eri lupa, jotta lupaehtojen mukaista maisemointia voidaan muuttaa.

Soranottoalueet sijaitsevat usein kaukana asutuksesta. Sijainti rajoittaa jälkikäyttömahdollisuuksia virkistyskäyttöön, mutta yhä useammalle alueelle luodaan paahderinne- ja niittyelinympäristöjä. Ne tarjoavat kuuman auringon alla viihtyvien kasvien ja niitä hyödyntävien hyönteisten elinpaikoiksi.

Luonnon kedot ovat kasvaneet umpeen, kun maisemaa laiduntavan karjan määrä on vähentynyt.

Uusin idea on muuttaa vanha sorakuoppa ekosysteemihotelliksi, Pylkkö paljastaa.

Ajatusta on kokeiltu Raaseporissa, jossa valtatien levennyksen alle oli jäämässä uhanalaisia paahdekasveja kuten hietaneilikkaa ja kissankäpälää. Ne siirrettiin sorakuopan rinteeseen, jossa ne lähtivät onnistuneesti kasvuun.

Vilma Pylkkö kertoo myös Ryttylässä sorakuoppaan levinneen luontaisesti esimerkiksi uhanalaisen masmalon ryhmiä. Monet uhanalaiset perhoset, kuten sinisiipi, elävät juuri masmalolla.

Ketokasvit tukahtuisivat nopeasti, ellei avoimia elinympäristöjä raivata säännöllisesti. Ryttylän Kirin talkooväki raivaa jatkuvasti Ruduksen sorakuopalta lupiineja, heinikkoa ja vesakkoa.

Hausjärvi on tyypillinen soraharjujaan hyödyntävä kunta, jossa on laajaa soranottoa. Vanhoja, käytöstä poistettuja soranottoalueita on vasta vähän, koska isoimmat alueet ovat vuosikymmenien jälkeenkin edelleen käytössä.

Ympäristösihteeri Lotta Kölli tietää Oitissa pienen sorakuopan, joka on seissyt käyttämättä jo vuosikausia. Kunnan ostamalle kuopalle ei ole onnistuttu löytämään sopivaa virkistyskäyttöä.

– Yleensä ottaen Hausjärvellä vanhat sorakuopat on jälkihoidettu. Jälkihoitoa seurataan tarkastuksilla, joissa on kunnan virkamiehen lisäksi mukana soranottajan edustaja, Lotta Kölli kertoo.

Yksinomaan Hausjärvellä voimassa olevien soranottolupien sisältämä yhteinen ottomäärä yltää noin viiteen miljoonaan kuutioon. Vuotuinen ottomäärä liikkuu muutamassa sadassa tuhannessa kuutiossa.

Hyötykäyttöön otettavia alueita riittää, mutta valtaosa isoista soranottoalueista on käytössä edelleen jopa kymmeniä vuosia. HÄSA

Menot