Kanta-Häme

Sorsa pesii putkilossakin

Tavallinen tallaaja ei heti uskoisi, että sorsat kaipaavat apua pesänrakennuksessa.

– Monen vesilintulajin kannat ovat pienentyneet. Näin on myös sorsilla, kertoo Metsästäjäliiton Itä-Suomen aluekouluttaja Veli-Matti Pekkarinen.

Syytä kantojen pienenemiseen ei tiedetä. Kevätlaskennat ovat kuitenkin osoittaneet, että Suomeen muuttavia lintupareja on vielä kohtuullisesti, mutta pesimätulos on huonontunut.

– Meillä on supikoiria ja minkkejä vesien lähistöllä, ja ne tuhoavat poikasia. Toisaalta myös laajentunut mökkiasutus voi häiritä lintuja, sanoo Pekkarinen.

Pesien uhkana ovat myös kasvaneet petolintukannat: poikaset tulevat syödyiksi jo munissa tai aivan pieninä.

Nyt lintujen elinympäristöjä pitäisi parantaa, jotta lajeista ei tulisi uhanalaisia.

Sorsien keinopesien valmistus aloitettiin Suomessa viime vuonna Pekkarisen johdolla. Nyt Mikkelissä asuvat Pekkarinen pitää aiheesta kursseja ympäri Suomea. Torstaina hän koulutti Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piirin jäseniä ja muita kiinnostuneita.

Pesiä valmistamaan saapui myös 12-vuotias Rebekka Mannila.

– Tykkään paljon eläimistä, ja kysyin pari vuotta sitten, pääsisinkö mukaan hirvijahtiin. Sen jälkeen olen ollut toiminnassa mukana, kertoo Mannila.

Nyt hän valmisti ensimmäisen sorsanpesänsä.

Keinopesä pyöritellään kasaan metallilankaverkosta.

Tarvitaan 60–100 senttimetriä leveä pala metallilankaverkkoa, josta pyöritellään rulla, jonka halkaisijaksi pitäisi tulla 30 senttimetriä. Sen päälle pyöritetään toinen rulla niin, että väliin laitetaan heinää, olkea, järviruokoa tai muuta sopivaa materiaalia.

– Tämä tehdään kuin kääretorttu! huikkaa Pekkarinen.

Lopuksi pesän sisään tungetaan heiniä ja pehmyttä tavaraa, joista sorsa voi muotoilla pesän itselleen.

Pesä tulee sijoittaa 1,5 metrin korkeudelle veden pinnasta. Pesä ei saisi olla maassa, etteivät pedot pääse sinne.

– Linnut hyppäävät pesään veden pinnalta. Poikasia haudotaan noin kuukausi, ja sen jälkeen ne hyppäävät pesästä veteen.

Pesiä asuttavat sorsien lisäksi muun muassa tavit, telkät ja tukkasotkat.

Pesän halkaisijan pitäminen 30 senttimetrissä on tärkeää siksi, että sitä suurempiin pesiin asettuvat mielellään kanadanhanhet.

60–70-luvuilla Suomessa tehtiin pajukoreja pesimäpaikoiksi, mutta niiden teko on unohtunut. Pajukorit eivät myöskään tuottaneet kovin hyviä tuloksia.

Toisin on nykyisten keinopesien laita. Niissä munituista ja haudotuista munista kuoriutui 80 prosenttia. Luonnonpesissä luku on arviolta 10–40 prosenttia.

Pekkarinen löysi pesät seurattuaan niiden käyttöä amerikkalaisten ja eurooppalaisten lintuharrastajien piireissä. Tulokset olivat niin hyviä, että hän rohkaistui perustamaan Facebookiin Sorsanpesäntekijät-nimisen ryhmän, joka sai suuren suosion. Siellä jaetaan vinkkejä pesistä.

– Ainakin 1 000 pesää tehtiin viime kesänä.

Pesät eivät tuota vielä yhdessä tai kahdessa vuodessa kunnollista tulosta, vaan lintujen täytyy tottua niihin.

– Tarkoituksena on synnyttää hyvän kierre, mitä enemmän on pesiä, sitä enemmän niissä pesitään.

Rakentamaansa pesää ei kannata sijoittaa ihan minne vain, vaan maanomistajalta tulisi kysyä lupa pesän sijoittamiseen. Myös mökki- ja talorauha on hyvä muistaa.

Pesien teko on ajankohtaista nyt, sillä sorsat alkavat juuri saapua etelästä tänne. Suomessa talvehtineet sorsat taas alkavat näinä aikoina etsiä pesää itselleen.

Pesien teko sopii niin metsästäjien intresseihin kuin muillekin luontoihmisille. HÄSA