Kanta-Häme

Sotakamreeri on harvinainen arvonimi – Hattulassa on nyt yksi heistä.

Hattulalaisen Raimo Sirénin postilaatikkoon kolahti kesäkuun lopulla mieluinen kirje. Tasavallan presidentti myönsi hänelle sotakamreerin arvonimen.

– En minä siitä pahaa tykkää, Sirén hymyilee.

Kyseessä ei ole kovin yleinen tunnustus, sillä vuodesta 1920 alkaen tähän päivään mennessä kyseisen arvonimen on saanut 61 ihmistä.

Kesäkuun lopussakin sotakamreeriksi nimettiin Sirénin lisäksi vain yksi toinen henkilö.

Sotakamreerin arvonimen takana on Sirénin pitkä ja mittava vapaaehtoistyö reserviläisjärjestössä. Hän on nyt 27. vuotta Hattulan-Tyrvännön reserviläisten puheenjohtaja.

Sotilasarvoltaan hän on reservin vänrikki.

– Paljon korkeampaa ei reserviläinen voi saada. Se on tullut ihan näiden tehtävien kautta. Poliisihan ei päässyt ollenkaan kertausharjoituksiin, eläkkeellä oleva ylikonstaapeli kertoo.

Raimo Sirén ei tiedä, millainen sotakamreerin merkki on, koska ei ole saanut sitä vielä.

– En tiedä, milloin virallinen luovutus tapahtuu. Ilmeisesti se on Juteinitalossa jonkin juhlan yhteydessä.

 

Hattula-Tyrvännön reserviläisissä on nykyisin noin 450 jäsentä, mikä tekee siitä Etelä-Hämeen piirin suurimman yhdistyksen.

Jos jäsenmäärä suhteutetaan kunnan väkilukuun, yhdistys on yksi suurimpia koko Suomessa.

Pitkäaikainen puheenjohtaja ei osaa sanoa suoraan syytä suosiolle.

– Se on aika ihmeellistä, miksi Hattula on niin paisunut.

Hattulan-Tyrvännön reserviläisten sihteeri Pentti Talikainen kehuu Raimo Sirénin merkitystä yhdistykselle.

Talikaisen mukaan talous on kunnossa puheenjohtajan hankkimien talkoiden ansiosta ja yhdistyksen omistamalle Vanamajalle on tehty sähköt, sisävessa ja muita remontteja.

Sirénillä on näppinsä pelissä myös Parolan ilma-aseradan ja Parolannummen ampumahiihtostadionin kehittämisessä.

 

Alkuvuonna Sirén sai aivohalvauksen.

– Tammikuussa ei mikään pelannut, hän tiivistää.

Hän oli sairaalassa helmikuuhun asti. Toipuminen on edennyt hyvin. Ulkoisia merkkejä alkuvuoden tapahtumista on vaikea huomata.

– Puhe onnistuu, kun tammikuussa ei tullut vielä mitään ääntä, Sirén kertoo.

Sirén käyttää kulkemisessa apunaan osan aikaa rollaattoria, kuulemma varmuuden vuoksi.

– Oikea jalka oli viimeinen, joka vähän jarrutti. Nyt olen kerran kuukaudessa käynyt tuossa vähän voimistelemassa. Alussa sitä oli tietysti useammin, hän kertoo.

 

Sairastumisen vuoksi muun muassa rakas ampumaharrastus on ollut tauolla. Hänellä on seinän kokoinen vitriini täynnä vuosikymmenten varrella pistoolikisoista tulleita palkintoja.

Niitä riittää, vaikka aikanaan kaksi isoa täyttä muovikassillista mitaleja katosikin epäonnisesti.

Toiveissa on paitsi päästä taas ampumaan, myös Hattula-Tyrvännön reserviläisten viikottaiseen perinteeseen. Sauna lämpiää Vanajaveden rannalla Vanamajalla joka keskiviikko.

– Siellä saunotaan, on sitten minkälainen päivä tahansa. Vaikka sattuisi miten huono ilma, niin ihmisiä tulee aina, tuore sotakamreeri kertoo sopiva ripaus ylpeyttä äänessään. HäSa