Kanta-Häme

Sotakuppi löysi rauhan Hämeenlinnasta

Sotakuppina nykyään tunnettua konetta valmistettiin 70 vuotta sitten Yhdysvalloissa, Pennsylvanian Lock Havenissa. Koneen ja sen tuhansien sisarkoneiden tarina oli vasta alussa.

Osa tarinoista jäisi toisen maailmansodan ryminään liittoutuneiden menehtyneiden sotilaiden mukana, mutta osan matka veisi pidemmälle – esimerkiksi Hämeenlinnaan.

Sotakuppi kulki pitkän matkan Yhdysvalloista Normandian maihinnousun taisteluihin ja sieltä vuosikymmenten jälkeen myrskyä uhmaten Suomeen.

Iätön eläkeläinen

Lähes 20 vuotta sitten alkuperäisasuunsa restauroitu pienkone viettää eläkepäiviään Olli Waldenin pihapiirissä. Sotakupin omistaa kolmen miehen kaveriporukka, joka pitää huolen siitä, ettei kone jää paikalleen ruostumaan.

– Teemme koneella noin 250 lentoa vuodessa, Walden kertoo.

Kesäisin Walden myös välillä lentää koneella töihin Lahteen. Maallikko voisi luulla toisen maailmansodan aikaisen pienkoneen olevan jo elinkaarensa iltapuolella, mutta Walden tyrmää käsityksen.

– Tällä on ikää loputtomiin. Koneessa ei ole oikein mitään tekniikkaa tai muuta ylimääräistä, se ei siinä mielessä voi mennä rikki.

Toki koneeseen on tehtävä päivätarkastus aina ennen lentoa, mutta muuten kyseessä on melko vaivaton laite. Rantavedessä lepäävä Sotakuppi painaa kellukkeiden kanssa noin 400 kilogrammaa.

Virallisesti kone on Grasshopper eli heinäsirkka. Sotakuppi on nykyisten omistajien koneelle antama lempinimi.

Dramaattinen alku Suomessa

Sotakuppi tuli Suomeen alkuvuodesta 1986. Kolmen kaveruksen porukka osti koneen Saksasta, johon se oli myyty joulukuussa 1955.

Kone oli toisessa maailmansodassa liittoutuneiden käytössä arvioiden mukaan Belgian ja Saksan alueilla. Tarkkoja tietoja ei kuitenkaan ole.

Sodassa Grasshopper -koneita käytettiin eniten tulenjohto- ja yhteyskoneina. Ne ovat aina myös olleet suosittuja siviilien keskuudessa.

Sotakupin alku Suomessa oli varsin dramaattinen. Sitä kuljetettiin määränpäähänsä, mutta Ahvenanmaalla myrskyn ajaksi maahan kytketty kone sai tuta pohjoisen talvimyrskyn kouran.

Kova tuuli riepotteli sitä ja siivet tuhoutuivat. Runko säilyi onneksi varsin hyvin. Tätä nykyä koneessa on suomalaisesta männystä rakennetut siivet.

Suomessa konetta entisöitiin kolmen vuoden ajan. Tuolloin Ilmailuhallitus suhtautui kielteisesti muiden maiden armeijatunnuksiin koneissa, ja Sotakuppi sekä jälleenrakennettiin että maalattiin.

Kone oli keltainen viiden vuoden ajan, kunnes vuonna 1994 Ilmailuhallitus muutti kantaansa. Sen jälkeen pienkone entisöitiin alkuperäiseen asuunsa, johon kuuluvat Yhdysvaltain Ilmavoimien värit ja tunnukset.

Suomessa on Waldenin arvion mukaan viisi tai kuusi samanlaista konetta, mutta muut on maalattu muihin väreihin.

– Tässä on nimenomaan kunnioitettu koneen historiaa, Walden sanoo.

Walden tuli mukaan koneen osaomistajaksi vuonna 2001, kun yksi porukasta oli jäänyt pois. Sotakuppia pidettiin aluksi Lahdessa, ja se tuotiin pysyvästi Hämeenlinnaan vuonna 2005. Konevanhus herättää ihmisten keskuudessa iloista uteliaisuutta.

– Sotakupin kanssa on aina tervetullut. Suurin osa ei arvaa tämän olevan niin vanha kuin se on.

Oikea asenne harrastukseen

Olli Waldenin mukaan Grasshopper-harrastukseen liittyy filosofia, joka kuuluu yksinkertaisuudessaan näin: ”Me lennetään!”. Filosofia sisältää ajatuksen rennosta, aikatauluttomasta ja päämäärättömästä lentämisestä.

– Tämä on tällainen aikamiespoikien harrastus.

Ajatuksena on mennä minne huvittaa ja nauttia siitä. Waldenin mukaan usein unohdetaan kuitenkin, miten huolellinen lentäessä pitää koko ajan olla.

Waldenin huolellisuus ja lujaa tekoa oleva Sotakuppi ovat tähän asti taanneet sen, ettei ongelmia ole koskaan ollut.

– Suuri vapaus edellyttää suurta vastuuta. (HäSa)