Kanta-Häme

Sotaveteraanit saivat turpaterapiaa

Jääkäri Joel Vesalainen tarttuu hevosen turvasta kiinni tuttavallisesti ja silittää otsaharjaa. Huomaa, ettei hän käsittele hevosta ensimmäistä kertaa.

– Näistä hevosista saa hyvän kaverin, kunhan ensin oppii voittamaan niiden luottamuksen, Vesalainen sanoo.

Vieressä seisoo Mannerheimin hevosenhoitajanakin työskennellyt pioneeri Bruno Averla. Kaunialan sairaalan edustalle on itsenäisyyspäivän alla kokoontunut joukko veteraaneja tervehtimään 10-vuotiasta suomenhevosori Kiripassia.

Suomen Hevosurheilumuseon museomestari Juha Erola muistuttaa, että myös sota-aikana palvelleita suomenhevosia on osittain kiittäminen Suomen satavuotisesta itsenäisyydestä. 

Suomenhevonen vastasi sodissa joukkojen ja siviilien kuljetuksista, armeijan huollosta ja tykistön siirtämisestä. 

– Kaikki käytännössä lepäsi suomenhevosen harteilla, Erola sanoo. 

Hevosten kerrotaan myös pelastaneen ihmishenkiä. Ne vaistosivat vihollisen läsnäolon ennen ihmistä ja pelastivat yllättäviltä tulenavauksilta. 

Talvisodassa palveli yhteensä 71 800, ja jatkosodassa  62 168  suomenhevosta. Vaikka moottoriajoneuvoja oli armeijan käytössä vähitellen enemmän, eivät autotkaan pystyneet korvaamaan ketterästi maastossa liikkuvia hevosia.

Hevosten kerrottiin myös herkkien aistiensa avulla pelastaneen lukuisia ihmishenkiä. Yhteensä sotien aikana kuoli noin 20 000 hevosta.

Suomen hevosalan yhteinen Kummihevonen-kampanja kiertää ensi vuoden aikana hevosten kanssa kouluja, päiväkoteja ja palvelutaloja tarjoamassa turpaterapiaa, ja tapaamassa kaikenikäisiä eläinten ystäviä. 

Kaunialan sairaala on saanut itsenäisyyspäivän alla kunnian olla kampanjan ensimmäinen vierailukohde.

– Halusimme hevosalan järjestöissä muistaa Suomen juhlavuoden kunniaksi itsenäisyytemme sankareita, Suomen Ratsastajainliiton Sonja Holma kertoo. 

Kiripassia katsomaan tulleen 82-vuotiaan Kalevi Jorun mielestä suomalaisten olisi tärkeä muistaa ja olla kiitollisia itsenäisyydestämme. 

– Minäkin olen elämäni varrella ollut sotavankeudessa, enkä toivo sellaista kenellekään enää tulevan, Joru sanoo. 

Joru oli vasta viiden vanha vankileirille joutuessaan. 

– Meitä oli Suojärven rajakylistä yhteensä yli 1600 siviilivankia Interposolkan ja Kaimaojan leireillä. Kahden kuukauden aikana kymmenesosa kuoli viluun, nälkään ja tauteihin.

Joru on niin ikään viettänyt suuren osan elämästään hevosten parissa. 

– Jo 12-vuotiaana poikana hain hevoset joka ilta laitumelta ja aamulla vein takaisin, Joru kertoo.

Päivi Lakka