Kanta-Häme

Sotilas katsoo vihdoin silmiin

Taas uusi sotaelokuva?

Tämä oli elokuvatuottaja Liisa Juntusen ensireaktio, kun käsikirjoittaja, ohjaaja Ari Matikainen tuli muutama vuosi sitten esittelemään hänelle uusinta ideaansa.

Talvi- ja jatkosotaa sekä näiden sotien vaikutuksia on tutkittu niin hartaasti ja niin monin keinoin, että Juntunen epäili, mahtaisiko aihepiiri enää tarjota tuoretta lähestymistapaa.

Matikainen halusi kuitenkin tehdä dokumentin, jossa tutkittaisiin sodan vaikutusta ihmiseen ja jälkipolviin. Tämä sai Juntusen innostumaan.

– Elokuva kertoo jatkosodasta, mutta se ei ole ollenkaan sellainen elokuva kuin luulisi. Me käsittelemme asiaa tunteiden ja yksittäisen ihmisen näkökulmasta, Juntunen sanoo.

Sota on jättänyt jälkensä myös Liisa Juntusen suvun historiaan.

Juntusen äidinäiti oli vain yhdeksänvuotias, kun hän joutui lähtemään perheineen ensimmäisen kerran evakkoon Muolaasta.

Määränpäässä Vehmaalla eleltiin nelisen vuotta, ja siellä kuoli perheen isä. Muolaaseen perhe pääsi palaamaan vain hetkeksi, sillä lopullinen lähtö oli edessä kesällä 1944.

Äidinäiti oli hädin tuskin rippikouluikäinen, mutta joutui kaksi viikkoa kestäneen evakkomatkan aikana huolehtimaan perheen karjasta. Äidinäiti sai evakkomatkansa ponnisteluista rintamamiestunnuksen, mutta häpesi sitä niin kovin, ettei halunnut edes puhua tunnustuksesta eläessään.

– Isoäitini, Karjalan evakko, ei ikinä puhunut koko Karjalasta tai evakkoudesta. Hän leipoi paljon, mutta ei koskaan karjalanpiirakoita. Tausta vaiettiin täysin.

Jotta asioita voitaisiin tarkastella tarpeeksi rauhallisesti, kiihkottomastikin, tarvitaan tapahtumiin riittävää etäisyyttä. Juntusen mielestä aika on kypsä nyt.

– Itse edustan kolmatta sukupolvea, sillä omat isovanhempani olivat sodassa. Meidän sukupolvemme ei enää suhtaudu asiaan sellaisella vatsaa vääntävällä tunteenpalolla kuin aiemmat sukupolvet, sillä emme ole eläneet niin läheisesti yhdessä kuin sodan kokeneet. Vaikutukset omaan elämääni ovat olleet kuitenkin valtavat.

Keskusteluun kannustaa myös yksi dokumenttielokuvan asiantuntijahaastateltavista, valtiotieteiden tohtori Juha Mälkki. Hänen mukaansa keskustelun aloittaminen sodan vaikutuksista on nimenomaan jälkipolvien tehtävä.

Sota ja mielenrauha on rakennettu rintamalta lähetettyjen kirjeiden, arkistomateriaalin ja asiantuntijahaastattelujen varaan.

Joukossa on paljon aikaisemmin julkaisematonta kuvamateriaalia, ja asiantuntijoina – tai matkaoppaina, kuten tuottaja Juntunen heitä nimittää – kuullaan Juha Mälkin lisäksi muun muassa Tieto-Finlandialla palkitun Murtuneet mielet -kirjan tekijää, historiantutkija Ville Kivimäkeä.

Dokumentti ei kuitenkaan jää perinteiseksi, päivämääriä, vuosilukuja ja puhuvia päitä viliseväksi elokuvaksi, vaan se on pikemminkin eräänlainen tunnematka ja kurkistus sota-ajan eläneiden ihmisten arkeen.

Elokuva maanittelee katsojan kuvittelemaan, millaista oli elää rintamalla kuolemanpelossa, mutta näyttää toisaalta, miten riehakkaita yhteiset vapaahetket saattoivat olla.

Se havainnollistaa lamauttavaa asemansodan aikaa, sotilaan psyykeen murentumista, mutta myös osoittaa, miten yksityisen surun ilmaiseminen oli sodan aikana paljon säännellympää kuin nykyisenä rauhan aikana.

– Ari Matikainen teki mielettömän työn arkistoja penkoessaan. Hän etsi ilmeitä ja reaktioita, jotta näkisimme ihmisen sotilaan sijaan – jotta voisimme samaistua ja katsoa hetken aikaa silmiin. HÄSA

Sota ja mielenrauha Hämeenlinnan Bio Rexissä keskiviikkona kello 15.45.