Kanta-Häme

Sovittelijasta on tulossa portinvartija

Lahti

Työmarkkinakenttä kokee ensi syksynä suurimman muutoksensa vuosikausiin, kun aika jättää nykyisistä keskitetyistä palkkaratkaisuista.

Valtakunnansovittelija Minna Helteen mukaan myös hänen virkansa toimenkuva muuttuu, kun ensi syksynä uusi työmarkkinamalli eli niin sanottu Suomen malli otetaan käyttöön.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt sopivat viime keväänä kilpailukykysopimusneuvotteluiden yhteydessä, että valtakunnansovittelijan on työllään pidettävä huoli siitä, että Suomen mallia noudatetaan.

Sovittelijasta tulee samalla portinvartija. Tätä termiä Helle käyttää.

– Puhutaan vaikka työvoimakustannusten muutoksen tasosta. Jos sille on tehty tällainen paalutus, niin valtakunnansovittelija varmistaa osaltaan, että se paalutus pitää, hän kuvailee.

Helle oli torstai-iltana puhumassa Hämeen kauppakamarin syyskokouksessa Lahdessa.

Valtakunnansovittelijan rooli yleisen edun valvojana korostuu Helteen mukaan entisestään, koska ensi syksynä edessä ovat liittokohtaiset työehtosopimusneuvottelut.

Keväällä urakoitu kilpailukykysopimus on jäämässä viimeiseksi keskusjärjestöjen solmimaksi keskitetyksi palkkaratkaisuksi. Muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti, ettei se enää kikyn jälkeen neuvottele keskitetysti palkoista.

Sittemmin EK:n suuri jäsenjärjestö Metsäteollisuus ilmoitti lokakuussa eroavansa työnantajapuolen keskusjärjestöstä. Muutos on jo alkanut.

– Meillä on pitkään käytetty keskitettyjä sopimuksia, ja ainakin kymmenen vuotta on mietitty mikä on Suomen uusi työmarkkinamalli. Nyt olemme siinä vaiheessa, että sitä viimeinkin rakennetaan, Helle sanoo.

Kun liitot neuvottelevat keskenään palkoista ja työehdoista, on Helteen mukaan valtakunnansovittelijan tehtävä varmistaa, yleinen linja pitää myös hänen johtamassaan sovittelussa.

– En voi sallia sellaisia sovitteluratkaisuja, jotka tehdään hinnalla millä hyvänsä, välittämättä siitä, mitä ne aiheuttavat muualle yhteiskuntaan ja muualle työmarkkinapolitiikkaan.

Esimerkiksi hän mainitsee sen, etteivät liitot ala keskenään nokitella toisiaan palkankorotuksissa. Tällöin vaarana voisi olla yleisen palkkakehityksen lumipalloefekti, jossa kaikki muutkin vaativat, kun toiset saivat.

Yleisen edun suojelijan tehtävä on Helteen mukaan aiemminkin kuulunut valtakunnansovittelijan toimenkuvaan. Aikaisemmin tehtävää ei kuitenkaan ole korostettu yhtä yhteisesti kuin viime keväänä.

Käytännössä hän tällä hetkellä osaltaan varmistaa, että eri työmarkkinajärjestöt ymmärtävät, mistä muutoksessa on kyse.

Silloin, kun työriitoja ei ole käynnissä, sovittelija kiertää työmarkkinakenttää puhumassa, tapaamassa ja keskustelemassa eri osapuolten kanssa.

Rauhan aikana rakennetaan ymmärrystä kentästä, jotta riita-aikana saadaan sovinto tehtyä. Lisäksi sovinnon pitää olla sellainen, että se sopii yhteen suuren kuvan kanssa.

– Vaikeaa työriitaa ei voi ratkaista missään kuplassa. Ratkaisun täytyy olla sellainen, että se sopii työmarkkinoiden kokonaisuuteen, Helle sanoo.

Toimikautensa puolenvälin saavuttaneella sovittelijalla riittää työnsarkaa varsinkin, koska Helteellä on selkeä tavoite: se, ettei kenenkään tarvitsisi tulla hänen toimistolleen osoitteeseen Bulevardi 6.