Kanta-Häme

Studio Jamin kolmikko antaa tuhkan lentää

Studio Jamin tilat Perttulan koulurakennuksen päädyssä ovat itsessään kuin näyttely. Keramiikan ja lasin pienoisnäyttely . Yksilöllisiä käyttöesineitä, koruja sekä pieniä ja suuria veistoksia on pitkin työpöytiä, hyllyjä ja ikkunalautoja. Kuin bonuksena kahvihuoneen seinää koristavat kookkaat taulut.

Täällä voisi viihtyä pitkään. Mutta ensin on kysyttävä pois alta kysymys, joka livahtaa väistämättä mieleen ihastuksen huokaisun jälkeen. Mikä saa avaamaan uuden keramiikkastudion aikana, jolloin ihmisiä tuntuvat kiinnostavan enemmän halvat massatuotteet kuin yksilölliset taide-esineet?

– Se on se oma vahva halu tehdä, vastaa Marjo Kilgast.

– Hirveä hinku tehdä. Uusien asioiden löytäminen. Keramiikan ja lasin tutkiminen. Lasitteet. Veistokselliset muodot. Puupoltot, komppaa Jari Vesterinen.

Aba Luostarinen on kolmikon ainoa sataprosenttinen yrittäjä.

– Ei pelota. Vielä, nauraa Luostarinen.

Kumppanuus syntyi Hamkissa

Luostarinen valmistui Hämeen ammattikorkeakoulusta vajaa vuosi sitten. Kilgast työskentelee Hamkissa assistenttina ja Vesterisellä on samaisessa opinahjossa takana 15 vuotta päätoimista opettamista. Yhteinen nimittäjä on muotoilun koulutusohjelma.

Studio Jamin – lue: J niin kuin Jari, A niin kuin Aba ja M niin kuin Marjo – työtila Perttulasta löytyi viime marraskuussa. Tyhjään ja ehjään tilaan oli helppo kantaa työvälineet ja huonekalut sisään. Nyt studiossa tehdään lähes kaikkea mahdollista ravintola-astiastoista lasikoruihin ja muoteista dreijattuihin lavuaareihin.

Tammikuun lopusta lähtien Studio Jamissa on pidetty myös keramiikkakurssia, johon voivat osallistua yhtä lailla aloittelijat kuin pidemmälle ehtineet. Ensi kesää ei ole vielä suunniteltu, mutta keskiviikkoillat on varattu opiskeluun toukokuun loppupuolelle asti.

– Uskomme, että on muitakin ihmisiä, joilla on se hinku ja halu tehdä, sanoo Luostarinen.

Studio Jamin trioa voisi kutsua puupolttouskovaisiksi, mutta omaa puu-uunia ei Perttulassa ole. Keramiikka kuljetetaan yleensä poltettavaksi ystävien uuneihin Virossa, Klaukkalassa tai Hyvinkäällä. Vaivan korvaa hetki, jolloin uunin ovi avataan päivien polttamisen ja jäähtymisen jälkeen.

– Koko polttoprosessi on ihan eri tyyppinen kuin sähköuunissa, mistä esineet voi käydä poimimassa seuraavana päivänä. Puu-uunissa tuhka lentää, lasittuu ja jättää omat, rosoiset jälkensä, selittää Vesterinen. (HäSa)