Kanta-Häme

Suihkusaappailla taivaan sineen

KOEKANIINI-VINJETTI

Pakko myöntää, että ihan vähän jänskättää.

Onneksi en ole ainoa. Hyvinkääläisen Mikko Lahtisen jalkoihin sidotaan juuri lautaa, josta kantapäiden kohdalta on tarkoitus suihkuta vettä sellaisella paineella, että ukko sinkoutuu jopa 12 metrin korkeuteen vedenpinnasta.

– Meillä on 18 metrin letku ja 260-heppainen vesijetti, joten periaatteessa se on maksimikorkeus, laskeskelee Hasse Mäkitammi, toinen tuoreen Flyboard Hämeen puuhamiehistä.

– Yleensä kyllä huidotaan, että alaspäin, hän tyynnyttelee.

Lahtinen työnnetään Vanajanrannassa kelluvan Ale Baatin laituriterassilta noin 15-asteiseen veteen. Aurinko pilkahtaa sopivasti kaatosateiden välissä, ja vesijetin puikoissa oleva Harri Laine kääntää kaasukahvaa.

Flyboard lähtee työntämään Lahtista kohti syvempää selkää.

– Suurin vaara tässä hommassa on, jos tippuu ilmasta vesijetin päälle. Kylmä ei ehdi tulla, Mäkitammi valistaa hymyillen.

Äkkiä tatsi

Mikko Lahtinen ja vaimonsa Johanna Lahtinen tutustuivat flyboardiin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten venemessuilla.

– Nyt näin kaverin Facebook-sivuilta, että lennätystä järjestetään Hämeenlinnassa ja varasin vuoron meille 10-vuotishääpäiväyllätykseksi, Johanna kertoo.

Aviomies läsähtelee ulapalla parhaillaan selälleen ja vuorotellen mahalleen.

– Nopeasti sen oppii, ja märkäpuku vaimentaa putoamisia. Hyvä tasapaino tietysti auttaa asiassa, Mäkitammi lohduttaa.

Lentäminen käy kuulemma sen verran jalkojen päälle, että kymmenisen minuuttia on aloittelijalle maksimi.

Avioparin molemmat puoliskot hehkuttavat kokemusta lentojensa jälkeen.

– Helpompaa, miltä vaikuttaa. Äkkiä siihen tulee tatsi, ja on kivaa! Mikko kommentoi.

– Aivan sairaan hauskaa, hokee Johanna.

Kai se sitten on uskallettava, kun on luvannut koittaa. Kipu ennemmin kuin häpeä.

Katse horisonttiin

Ennen kuin ilmaan pääsee, on vedettävä nimi paperiin, joka vapauttaa lennättäjät kaikesta vastuusta.

Talviturkki lähtee hyisissä oloissa, mutta jännittää niin paljon, ettei ehdi tosiaan palella. Lauta letkuineen kelluttaa sen verran, että alkuun on hankala päästä sen päälle kyykkyyn. Kaksi ensimmäistä ylöspääsy-yritystä lähtee takaviistoon, mutta sitten natsaa.

Fiilis on huikea, kun lauta kohoaa metrin–parin korkeuteen. Tosin sieltä tullaan nopeasti myös alas mahalleen.

Lentojen aikana ei ihan hirveästi ehdi ajattelemaan kääntymistä tai ohjaamista, sillä kaikki energia menee pystyssä pysymiseen. Pari kertaa yritän tähyillä jalkojen sijasta horisonttiin, kuten Mäkitammi on neuvonut.

Ja kyllä, olo on kuin James Bondilla legendaarisen rakettireppunsa kanssa.

Hinta viilentää

Korkeimmillaan käyn todistajien mukaan noin kolmessa metrissä ja tuskallisin tippuminen tulee kyljelleen, kun yrittää poseerata kuvaajalle. Vaikka keuhkoihin päätyy vähän Vanajaa, ja piilolinssit meinaavat pullahtaa silmistä, adrenaliiniryöppy pitää huolen tunnelmasta.

Jos vesihiihto jo leipäännyttää, tässä on seuraava steppi. Intoa harrastukseen saattaa viilentää kylmän kesän lisäksi vain hinta. Kymmenen minuutin huimaavasta huvista joutuu normaalisti pulittamaan 50 euroa. (HäSa)

Viisi porkkanaa