Kanta-Häme

Yhä useampi on sukunimikaimoja vailla – "Nimiasioissa on monesti tunteet pelissä"

Hämeenlinnalaisnainen rakensi uuden nimensä sukunsa juurista sekä asuinkadustaan. Yhä useampi kehittää itselleen kokonaan uniikin sukunimen tai kaivaa sen sukupolvien takaa.
– Muutama viikko meni niin, että saatoin esitellä itseni vanhalla sukunimellä, kunnes pikku hiljaa siihen tottui, Mari-Tuulia Väkipihlaja kertoo. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
– Muutama viikko meni niin, että saatoin esitellä itseni vanhalla sukunimellä, kunnes pikku hiljaa siihen tottui, Mari-Tuulia Väkipihlaja kertoo. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

– Olen maailman ainoa Väkipihlaja.

Hämeenlinnalaisella Mari-Tuulia Väkipihlajalla on ollut noin vuoden päivät ainutlaatuinen sukunimi. Avioeron jälkeen hän ei halunnut ottaa takaisin tyttönimeäänkään, koska se tuntui jo menneeltä elämältä.

Väkipihlaja alkoi etsiä mahdollista nimeä karjalaisista sukujuuristaan. Sieltä tarjolle nousi Väkiparta, jota hän alkoi pohdiskella todenteolla. Ratkaisu ei ollut hätiköity, vaan sitä edelsi noin vuoden miettiminen.

– Parta ei oikein puhutellut minua, joten mietin, että siihen voisi yhdistää muuta tärkeää. Koska olin ostanut vanhan talon Pihlajakadulta, rupesin miettimään sellaisia nimiä, joissa olisi pihlaja, hän kertaa.

Hän etsi erilaisia pihlaja-päätteisiä sukunimiä, mutta ne kaikki tuntuivat olevan käytössä.

– Sitten keksin, että yhdistän väen ja pihlajan, ja sitten siitä tulee voimanimi. Väkihän tarkoittaa voimaa ja vähän taianomaisiakin asioita.

Hakuprosessissa meni reilut puoli vuotta. Nyt hän on tyytyväinen uuteen nimeensä: pihlaja viittaa elämässä nykyisyyteen ja omaan taloon.

Väkipihlajan mukaan palaute uudesta sukunimestä on ollut myönteistä. Sitä on sanottu erikoiseksi ja hienoksi.

– Ystävät sanoivat, että oli odotettavissa, että vaihdan mieluummin kokonaan uuteen kuin otan takaisin tyttönimeni.

Yleistyvä ilmiö

Mari-Tuulia Väkipihlaja on esimerkki yleistyvästä tavasta, jossa ihmiset kehittävät itselleen kokonaan uuden sukunimen tai ottavat aiemmin suvussa käytössä olleen nimen muutaman sukupolven takaa.

– Se on lisääntynyt ja sen suosio kasvaa koko ajan, mutta tarkkoja tilastoja ei ole olemassa, kertoo lakimies Katja Mäkeläinen Digi- ja väestötietovirastosta.

Mäkeläisellä on kattava näkemys aiheeseen. Hän työskentelee Kajaanin palvelupaikassa – eli entisessä maistraatissa – jossa käsitellään suuri osa Suomessa vireille tulevista nimenmuutosasioista, koska kontolle kuuluvat Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan lisäksi myös Uudeltamaalta tulevat hakemukset. Sieltä tulee eniten hakemuksia luonnollisesti jo suuren asukasmäärän vuoksi.

Viime vuoden alussa voimaan tullut uusi nimilaki toi lisää vaihtoehtoja, muun muassa sukunimien yhdistelmät koko perheen käyttöön.

Yhteys on osoitettava

Mäkeläisen mukaan Kajaanin palvelupaikassa tuli viime vuonna vireille lähes 6 000 nimenmuutosasiaa, kun muissa yksiköissä eli maistraateissa määrä oli noin tuhatkunta kussakin.

Määrässä ovat mukana myös etunimet, mutta yleensä muutokset koskevat sukunimiä. Hyvin yleinen muutos on, että virastosta haetaan paluuta tyttönimeen, mutta yleistyvä trendi uusista nimistä näkyy. Kokonaan uuden sijasta voidaan etsiä aiemmin suvussa esiintynyttä nimeä.

– Nimiasioissa on niin monesti tunteet pelissä. Hakija saattaa kertoa, ettei halua olla tekemisissä perheen kanssa eikä halua entistä nimeä, vaan sellaisen, joka on ollut käytössä esimerkiksi viidennessä polvessa, Mäkeläinen kuvailee.

Sukuyhteys nimeen on kuitenkin osoitettava, sillä kaikki käytössä olevat sukunimet on suojattu. Uutta nimilakia valmisteltaessa pohdittiin myös toista vaihtoehtoa, jolle esimerkki olisi tullut länsinaapurista.

– Ruotsissa nimilaissa on määritelty raja, että jos nimellä on yli 2 000 kantajaa, se on vapaasti haettavissa. Suomessa siihen ei vielä päädytty, vaan kaikki nimet ovat suojattuja, Mäkeläinen kertoo.

Jos naimisiin menevä pari haluaa itselleen kokonaan uuden sukunimen, yleensä jompikumpi avioliittoon aikovista hakee uudisnimeä itselleen ja kun on saanut sen, voi vihkimisen yhteydessä luovuttaa sen puolisolleen.

Naimisiin menon yhteydessä tapahtuvat nimenmuutokset ovat rutiiniluontoisia ilmoitusasioita, eivätkä päädy Digi- ja väestötietovirastoon Mäkeläisen ja hänen kollegoidensa pöydälle.

Perustelut ymmärretään yleensä

Kuten jo mainittua, nimiasioissa ovat usein tunteet pelissä. Entä jos ihminen ei saakaan haluamaansa nimeä?

Viime vuonna Mäkeläinen kertoo tehneensä noin pari sataa hylkäyspäätöstä. Usein syynä on ollut se, että hakija on hamunnut jo käytössä olevaa sukunimeä tai sitten ne eivät ole kotimaisen nimikäytännön mukaisia.

Tästä lausuntoja antaa oikeusministeriön alainen nimilautakunta. Viime vuonna nimilautakuntaan tuli kaikkiaan noin 1 100 lausuntopyyntöä.

Jos nimilautakunnasta tulee kielteinen päätös, hakija saa mahdollisuuden antaa oman lausunnon.

– Yleensä kun vastine tulee, siellä argumentoidaan aika lailla tunteilla ja teksti saattaa olla hyvinkin kiivasta, Mäkeläinen kertoo.

– Mutta kun asian perustelee hyvin, yleensä se ymmärretään.

Jotkut päätökseen tyytymättömät ovat valittaneet hallinto-oikeuteen asti, mutta yleisempää on jättää uusi hakemus päivitetyillä perusteilla. HäSa

Nimenmuutos

Nimenmuutoshakemus täytetään Digi- ja väestötietovirastossa (entinen maistraatti) verkossa tai paperisena.

Nykyisin jo käytössä olevan sukunimen voi saada seuraavin edellytyksin:

sukunimi on ollut sinulla aiemmin käytössä tai se esiintyy suvussasi viiden sukupolven sisällä

kyse on vierasperäisen sukunimen muuttamisesta tai lyhentämisestä helpommin käytettävissä olevaan muotoon

sukunimi on käytössä jollakulla seuraavista: avio- tai avopuolisolla ja puoliso antaa suostumuksensa nimenmuutokselle, sisaruksella tai lapsella ja saat suostumuksen kaikilta henkilöitä, joilla tämä nimi on käytössä, sijaisvanhemmalla

nimenmuutosta on pidettävä erityisen perusteltuna perhesuhteissa tapahtuneiden muutosten tai muun erityisen painavan syyn johdosta.

Jos hakee uudisssukunimeä eli sellaista, joka ei ole kenelläkään käytössä, virasto pyytää nimilautakunnan lausunnon. Lautakunta arvioi, onko esitetty nimi tarpeeksi sukunimityyppinen, soveltuuko se sukunimeksi tai onko nimi sekoitettavissa suojattuun tunnukseen.

Virasto ratkaisee asian nimilautakunnan lausunnon ja hakijan toimittaman asiakirja-aineiston perusteella.

Mitä laki sanoo?

Uudissukunimeksi voidaan hyväksyä vain nimi, joka ei ole: 1) omiaan aiheuttamaan pahennusta; 2) omiaan aiheuttamaan haittaa; 3) sukunimeksi ilmeisen soveltumaton.

Ilman erityistä syytä uudissukunimeksi voidaan hyväksyä vain nimi, joka: 1) muodoltaan, sisällöltään ja kirjoitusasultaan vastaa kotimaista sukunimikäytäntöä; 2) ei ole vakiintunut tietylle yleisesti tunnetulle ja historiallisesti merkittävälle kotimaiselle tai ulkomaiselle suvulle; 3) ei ole ilmeisen etunimityyppinen; 4) ei koostu kahdesta tai useammasta erilleen kirjoitetusta nimestä tai nimen osasta.

Mitä maksaa?

45 euroa, jos haet sukunimeä, joka on ollut ennen käytössäsi.

Muut hakemukset 110 euroa.

Lähteet: Digi- ja väestötietoviraston verkkosivut, Finlex

Päivän lehti

20.2.2020