Kanta-Häme

Sukututkimus vie mukanaan

Forssalainen Erkki Tiensuu aloitti sukututkimuksen parikymppisenä nuorena miehenä.

– Menin kansalaisopiston sukututkimuskurssille. Omin päin aloittamalla hakkaa vain päätään seinään: kaikki loppuu silloin helposti ensimmäisiin ongelmiin, Suomen Sukututkimusseuran opettajana toimiva Tiensuu sanoo.

Sukututkimuksen liikkeelle paneva voima liittyy ihmisen perusluonteeseen.

– Jokaisella ihmisellä on tarve tietää, mistä hän on kotoisin. Tarve tulee ilmi jossakin vaiheessa, toisilla jo nuorina, toisilla vähän vanhempana. Tyypillinen ikä taitaa olla noin 60 vuotta.

Myös suomalainen puhumattomuus voi johtaa sukututkimuksen äärelle.

Vanhemmat eivät useinkaan siirrä tietoa aikaisemmista sukupolvista jälkeläisilleen.

– Ongelmat saatetaan haluta peittää, ja sukujen historiaan saattaa liittyä asioita, joista ei haluta puhua.

Sukututkimus tuottaa Tiensuun mukaan säännönmukaisesti yllätyksiä, hyvin tyypillisiä ovat pieninä kuolleet sisarukset, joista ei ole suvussa kulkenut mitään tietoa.

Kalvolassa kaikki sukua

Erkki Tiensuu sanoo, että mukavinta sukututkimuksen opettajalle on se, kun saa ohjattua ihmisen sukututkimuksen pariin ja löytämään yhteisen sukulaisen oman puolisonsa kanssa.

Pienillä paikkakunnilla lopulta kaikki ovat sukua keskenään, kun väki ei ole vaihtunut.

– On todistettu, että esimerkiksi Tammelassa, Kalvolassa tai Lammin Liesossa kaikki ovat sukua keskenään.

Tiensuun mukaan Hämeenlinnan kokoinen paikkakunta on jo aivan eri asia.

Mustia lampaitakin löytyy säännönmukaisesti joka suvusta. Sukututkijalle esimerkiksi vankilaan joutuneet ovat varsinainen aarreaitta.

– Heistä löytyy aina asiakirjoja, ja muun muassa 1800-luvulla vankilaan joutuneista on aina olemassa valokuva.

Käräjäasiakirjat ovat sukututkijalle perusmateriaalia.

– Käräjille joutunut ei ennen kuitenkaan ollut läheskään aina rikollinen, koska käräjillä käsiteltiin kaikkia mahdollisia muitakin asioita kuin rikoksia.

Tieteellistä työtä

Erkki Tiensuu sanoo, että sukututkimus on tieteellistä työtä, kun se tehdään oikein. Se tarkoittaa, että tutkimusta tehtäessä muun muassa lähteet pitää tarkasti dokumentoida.

Ilman opastusta aloittelevalle on tyypillistä etsiä tietoa omista esi-isistä pelkän sukunimen perusteella. Se vie helposti harhaan.

– Sukunimi ei anna varsinkaan Länsi-Suomessa mitään suuntaa. Saman perheen laajalla sisarussarjalla saattoi menneinä aikoina olla kaikilla eri sukunimi. Sukunimi ei läheskään aina periytynyt, kun esimerkiksi sotilasnimi annettiin vain yhdelle henkilölle.

Tietoa tarjolla lauantaina

Erkki Tiensuu antaa opastusta sukututkimuksesta kiinnostuneille lauantaina Hämeenlinnassa, kun kaupungissa järjestetään tiettävästi ensimmäinen sukututkimustapahtuma.

Aikaisemmin Hämeenlinnan Sukututkimusseura on järjestänyt muun muassa säännöllisiä neuvonta- ja esitelmätilaisuuksia Hämeenlinnan maakunta-arkiston tiloissa.

Sukututkimustapahtuma järjestetään 29. marraskuuta kello 10–15 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kirkon tiloissa osoitteessa Saaristenkatu 16, Hämeenlinna. (HäSa)

 

 

 

Esi-isä meni myllärille vävyksi

Erkki Tiensuu on selvittänyt omat sukujuurensa 18 sukupolven päähän.

Tiesuun isän puolen suku eli patriarkaalinen linja kulkee Kankaanpään seudulta Ilmajoen kautta Hattulaan.

Sukututkijan arvokkain oman suvun vaiheisiin liittyvä löytö on Hattulan Kosken kylän myllyn käyttösopimus vuodelta 1445, jonka kopio on laadittu vuonna 1540. Alkuperäistä asiakirjaa säilytetään Kansallisarkistossa.

Sotaväkeen Parolaan joutunut Lauri-niminen nuorimies pääsi myllärille vävyksi ja perusti Tiensuun torpan Hattulaan. Torpan poika puolestaan päätyi vävyksi Kalvolaan, eli Erkki Tiensuun juuret ovat vahvasti Hattulassa ja Kalvolassa. Äidin puolen suku on puolestaan Tammelasta, Kalvolasta ja Sääksmäeltä.