Kanta-Häme

Suojelupäätös voi heruttaa kunnostusrahaa

Purkaa ei saa, mutta ylläpidon rahoittajaakaan ei ole. Kärjistetysti tätä tarkoittaa Alvettulan vanhan sillan sinetöity suojelupäätös. Ympäristöministeriö vahvisti Hämeen ely-keskuksen päätöksen betonisillan suojelemiseksi.

Suurin suojelupäätöksen tuottama muutos on se, että kunnostukseen on helpompi saada valtion entistämisavustuksia.

– Kovin paljon päätös ei sinänsä muuta nykyistä tilannetta, huomauttaa intendentti Kaija Kiiveri-Hakkarainen Museoviraston Länsi-Suomen kulttuuriympäristöpalveluista.

Entistämisavustuksia haetaan Museoviraston kautta. Tänä vuonna hakuaikaa on lokakuun loppuun asti.

Hämeen ely-keskuksen lakimiehen Liisa Härmän mukaan päätös merkitsee sitä, että omistajan on huolehdittava sillan kunnossapidosta, ja korjaukset on hyväksytettävä Museovirastolla.

– Olemme kylällä miettineet, onko lopputulos hyvä vai ei, nauraa ”silta-asiaa edestakaisin vatvonut” kyläläinen ja Alvettulan kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Irja Pohjola.

Tiekunta elää kädestä suuhun

Sillalla on paitsi pitkä ja värikäs historia, myös yhtä pitkä ja värikäs kunnossapitohistoria. Se siirtyi tiehallinnolta tiekunnan omistukseen vuonna 1978 sen jälkeen, kun se oltiin aikeissa purkaa uuden sillan valmistuttua.

– Kyläläisten mielestä silta oli kaunis ja kuului Alvettulan maisemaan, Pohjola kertoo.

Pohjolan mukaan silta pääsi rapistumaan, kun tie- ja vesirakennushallitus aikoinaan unohti vuosiksi kuntotarkastaa vanhan sillan. Tiekunta oli saanut lupauksen, että vanha silta tarkastetaan samalla kuin uusikin.

– Silta pääsi Museoviraston listoille, joten tiekunta luuli, että tarkastuksista raportoitiin sinne. Museovirasto taas ei tiennyt kysyä tarkastusten perään.

Kunnostuksen hinta-arviota ei ole tehty, mutta Pohjola arvelee sen nielevän jopa satojatuhansia euroja. Tiekunnalla ei ole käytössään sellaisia rahoja.

– Kädestä suuhun eletään. Hoitokunnan jäseniltä kerätään nelisenkymppiä vuodessa, ja ne rahat menevät sannoitukseen ja lumitöihin, Pohjola sanoo.

– Sillan sulkeminen hankaloittaisi esimerkiksi postin kulkua.

Kaupunki saattaa tarkastaa kunnon

Pohjolan mukaan tienhoitomaksua maksaa paitsi kyläyhdistys, myös Hämeenlinnan kaupunki. Kaupunki myös puolsi sillan suojelua, kun Museovirasto sitä esitti.

Kaupunki ei kuitenkaan katso olevansa vastuussa sillan kunnostamisesta, vaikka se sijaitseekin kaupungin alueella ja on yleisessä käytössä.

– Selvää on, ettei silta voi olla hyvässä kunnossa. Vastuun tulisi kuitenkin olla tiehallinnolla eli Liikennevirastolla, sanoo yhdyskunta-, ympäristö- ja rakentamispalvelujen tilaajajohtaja Päivi Saloranta.

– Kuvaa ehkä tätä päivää, että kuntien oletetaan ottavan vastuu. Silta on osa tämän maan tieliikennehistoriaa. Keskustelemme asiasta kuitenkin kaupungin sisällä tänä keväänä.

Saloranta toivoo, että sillasta voitaisiin keskustella sekä tiekunnan että Liikenneviraston kesken. Kaupunki voisi kuitenkin ehkä harkita suojellun sillan kunnon arvioimista samalla, kun kaupungin omien siltojen kunto lähiaikoina tarkastetaan.

Tuleeko sillasta uusi Apparan allas?

– Ainakin se on hankala asia. En osaa sanoa, onko se kuitenkaan altaan veroinen. Kaikki arvaavat, ettei remontti tule olemaan halpa.

Hämeen Sanomat ei keskiviikkona tavoittanut Liikennevirastoa kommenttia varten. (HäSa)

Päivän lehti

3.6.2020