Kanta-Häme

Suolaa, suolaa, vähemmän suolaa

Kaunis ajatus, mutta kääntyy itseään vastaan.

Tätä mieltä ollaan kotimaisten leipomoiden etuja ajavassa Suomen Leipuriliitto ry:ssä aikeista laskea leivän voimakassuolaisuuden raja-arvoa.

Ajatus sisältyy maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla olevaan asetukseen. Siinä määritellään miten elintarviketiedot tulisi esittää kuluttajille.

Ministeriön tavoitteena on ohjata sekä kuluttajia että kotimaista elintarviketeollisuutta entistä vähäsuolaisempaan suuntaan. Raja-arvojen alentaminen katsotaan tarpeelliseksi, koska viljatuotteilla ja erityisesti ruokaleivällä on merkittävä osuus suomalaisten ruokavaliossa ja siten myös suolan saannissa.

Lähes mitättömältä kuulostavalla 0,1%:n laskulla voisi Leipuriliiton toimitusjohtaja Mika Väyrysen mukaan olla kielteiset seuraukset. Hänen mukaansa kansanterveyden kannalta järkevämpää olisikin, että ruokaleivän 1,2% raja-arvo säilytettäisiin ennallaan.

Alalla on jo pantu huolestuneena merkille, miten ulkomainen tuontileipä on haukannut markkinaosuutta kotimaisilta leipomoilta. Tuontileipä on useimmiten halvempaa, mutta myös suolaisempaa kuin kotimainen leipä.

Tuontileipä haukkaa osuutta

Jos kotimaista leipää voimakassuolaisempi tuontileipä maistuu kuluttajalle, pidetään liitossa todennäköisenä, että kotimaisetkin leipomot alkavat lisätä suolan määrää.

– Leipomoissa voidaan ajatella, että ei se mitään, muutetaan sitten leivät voimakassuolaisiksi. Jotkut leipomot voivat pitää vähäsuolaisuutta jopa myyntivalttina, mutta mahdollista on, että 1,2 prosentin leivät voivat jopa kadota markkinoilta, kun suolan määrää lisätään, Väyrynen sanoo.

– Ymmärrän kansanterveydellisen huolen ja sen, mihin pyritään. Omasta mielestäni ei ole kuitenkaan järkevä tehdä näin, koska maailma on muuttunut. Tuonti on kasvanut 5 prosentista 20 prosenttiin ja vaarana on, että se kasvaa edelleen. Ei suomalaisella leipomoalalla ole enää varaa olla kuuliainen ja alentaa rajoja.

Vaikka alan huoli ymmärretään ministeriössä, ei lainsäädäntöneuvos Anne Haikonen pidä uhkakuvia todennäköisinä.

– En ole ihan vakuuttunut, että näin kävisi. Aiemminkin on tullut esille, ettei elintarviketeollisuus lisää mitään ainetta, jos ei sitä tarvita. Kaikki vaatii aina vähän lisää työtä ja kustannuksia. Ei suolaakaan lisätä vai siksi, että raja-arvo muuttuu, Haikonen sanoo.

– Toki olemme tietoisia siitä, ettei merkintä ole ainoa keino vaikuttaa kuluttajien suolan saantiin. Tietämystä pitää lisätä eri tahoilla ja esimerkiksi joukkoruokailua tulee kannustaa ottamaan valikoimiinsa vähäsuolaisempia leipiä.

Asetukseen 0,1 prosentin raja-arvon lasku on jäämässä lausuntokierroksen jälkeenkin. Seuraavaksi asetus on lähdössä EU-tason kierrokselle.

Suomessa suolamäärät ovat jo valmiiksi olleet eurooppalaisittain alakantissa. Haikonen tosin muistuttaa samojen raja-arvojen koskevan myös tuontileipiä.

Suomen myydyimmät leivät ovat lukeutuneet 1,2 prosentin suolaisuusluokkaan. Esimerkiksi monissa Lidlissä myytävissä tuontileivissä suolapitoisuus on Väyrysen mukaan jopa 1,4–1,7 prosenttia.

Leipuri pitää pelkoa aiheellisena

Kentällä uudistuksesta on käyty keskustelua. Leipomo Laurellin toimitusjohtaja Heikki Kokko pitää liiton huolta aiheellisena.

Kun Suomessa alennetaan raja-arvoja, etäännytään jatkuvasti eurooppalaisesta tasosta. Leipurin pelko on, että kuluttajat vaihtavat leipänsä siihen, jossa on suolan ansiosta enemmän makua.

Laurellin omien leipien suolapitoisuus on 0,5–0,9 prosenttia.

– Jos itse leipurina sanon, niin kyllä vähäsuolainen leipä on mautonta – ei siinä auta mikään.

– Hyvä leipä ei tarvitse päälleen juuri mitään. Vähäsuolaisen leivän päälle tarvitaan entistä enemmän tavaraa. Näin se menee, Kokko sanoo. (HäSa)