fbpx
Kanta-Häme

Suomalainen naivismi on aivan oma lajinsa

Tekstimassa alkaa hiljalleen olla koossa Irene Wai Lwin Moen tietokoneella. Analyyseista ja taiteilijatarinoista tulee kevään aikana kirja nimeltä Iittalan naivismin tarina.

Teos on tarkoitus julkistaa seuraavan Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn avajaisissa 13. toukokuuta.

Naivistit Iittalassa -säätiön toiminnanjohtajana ja kesän 2015 suurnäyttelyn kuraattorina toiminut FT Wai Lwin Moe on koonnut kirjan aineistoa viime syksystä lähtien.

Tai no, oikeastaan hän on koonnut aineistoa siitä lähtien, kun alkoi luotsata naivisteja talvikaudella 2011. Syksystä asti hän on keskittynyt lähinnä kirjaprojektiin.

Aasian taiteeseen erikoistunut taidehistorioitsija tuli vuonna 2011 sukeltaneeksi johonkin, joka vei mukanaan kuin tulva.

Suomalaisen naivismin erityislaadusta piti tehdä uusi kirja. Edellinen aihetta käsittelevä teos julkaistiin 1990-luvulla. Naivistit Iittalassa myös alkaa pian valmistautua parin vuoden päästä koittaviin 30-vuotisjuhlallisuuksiinsa.

Kirja jakautuu kahteen osioon, Wai Lwin Moen kirjoittamaan “perustietoon” siitä, millaista nykynaivismi Suomessa on, ja taiteilijoiden kertomuksiin omasta taiteilijapolustaan.

Sanasta “naivismi” tulee helposti mieleen tietynlainen kansallisromanttinen kuvasto, jossa punakat, pyöreänaamaiset, lyhyenlännät hahmot saunottelevat tai tanssivat järvenrannalla.

Näitäkin kuvia syntyy, mutta suomalainen naivismi sisältää myös valtavasti muuta. Etenkin 2000-luvulla naivismiin on Wai Lwin Moen mukaan “singahtanut uusia juttuja”.

– Naivismi elää ja muuttuu koko ajan, sanoo Wai Lwin Moe.

Esimerkiksi Puolassa naivismi on säilynyt perinteisempänä: koristetaiteellisena ja nostalgisena, hieman Martti Innasen tyylisenä.

– Nykyään naivismi on enemmän sukua pop-taiteelle. Muun muassa siksi kirjan kanteen on valittu Kia-Maria Ahon teos Can’t touch this, joka oli esillä viime vuoden kesänäyttelyssä Iittalassa.

Ahon teoksissa seikkailevat inhimilliset sammakot. Osa teoksista on “sammakkoversioita” kuvataiteen klassisista teoksista. Kansikuvateoksen esikuva on Claude Monet’n teos naisesta ja päivänvarjosta.

Wai Lwin Moe on päänyt lanseeraamaan aivan uuden termin: maaginen naivismi. Suomalainen uuden aallon naivismi leikittelee myös surrealismilla ja sarjakuvien maailmalla.

– Tätä ei näe missään muualla kuin Suomessa.

Kirjaa voi käyttää myös oppaana. Monet ovat innostuneet naivismitaiteen keräilemisestä, ja teos antaa heille vinkkejä.

Kirja luotaa naivismin historiaa ja nykytilannetta ja pohtii sen tulevaisuutta. Lisäksi se pysähtyy tarkastelemaan yksittäisiä teoksia.

– Kirjassa on myös kuva-analyysia. Haluan johdatella katsojaa syvemmälle. Mitä esimerkiksi kertoo taulu, jossa mies ja nainen seisovat bussipysäkillä matkalaukku välissään ja katsovat eri suuntiin?

Iittalaa voi sanoa kotimaisen naivismin keskukseksi. Tuleva kirja kertoo nimensä mukaisesti Iittalan naivismin tarinan, mutta myös taidesuunnan kuulumisia koko Suomessa.

Naivistit Iittalassa -säätiön kustantamassa kirjassa tarinansa kertoo 49 taiteilijaa.

– Halusin heidän äänensä kuuluviin. Kertomuksistaan selviää muun muassa, miksi tietty kuvasto toistuu jonkun tauluissa.

Taiteilijoita yhdistää vimmainen halu tehdä taidetta. Kaikilla ei ole ollut lapsena tai työvuosinaan mahdollisuutta seurata tätä halua. Kaikki haluavat kertoa taiteellaan tarinoita.

– Naivismi ei ole ihan taidekoulusta vastavalmistuneiden suuntaus. Olen iloinen, että nuoriakin naivisteja on.

Naivistit myös aistivat ajan henkeä, jopa huomaamattaan. Viime kesän näyttelyssä oli yllättäen kuusi Nooan arkki -taulua. Tekijät olivat eri-ikäisiä ja eri paikkakunnilta.

– Arkkitauluja ei ollut ollut aikaisempina kesinä. Mutta silloin alkoi tulla uutisia Välimereltä. Muuten teokset eivät juuri kommentoi esimerkiksi politiikkaa. HäSa

Menot