Kanta-Häme

Suomalainen prinsessa

Matleena Luukkainen, 6, on pukeutunut prinsessa Tianaksi, sillä hän on ainoa Disneyn prinsessa, joka on iholtaan ruskea. 
 
Esikoululainen kaipaa roolimalleja. Sellainen on Tiana. Toinen on oma äiti, jolla on yhtä säkkärä tukka kuin Matleenallakin.
 
– Olen miettinyt, millaista on olla esimerkiksi pyörätuolissa istuva lapsi. Hänelle ei ole mitään roolimalleja kirjoissa tai elokuvissa, Matleenan äiti Sanniella Luukkainen sanoo.
 
Luukkaisetkin ovat etsimällä etsineet tyttärelle samankaltaisia roolimalleja kuin hän itse on. 
 
Kuluneella viikolla adoptiolapsi Valtteri Saarinen kertoi Ylellä kokemastaan rasismista Suomessa.
 
Valtterin kertomus sai presidentti Sauli Niinistön kommentoimaan asiaa facebookissa.
 
– Valtteri, 11-vuotias poika, kertoi tv:ssä kokemuksistaan. Häntä syrjitään ja nimitellään ihonvärinsä vuoksi, bussikin saattaa jättää poimimatta hänet kyytiin. Tällaista vääryyttä ei saa Suomessa tapahtua. Valtteri antoi rohkean mallin rasismin vastaiselle viikolle! Niinistö kirjoittaa.
 
Matleena kommentoi Valtterin haastattelun nähtyään, että hänellä on tosi paljon kivoja kavereita. Häntä ei ole kiusattu ihonvärin vuoksi. 
 
Vaikkei kiusaamista ole esiintynyt, Sanniella ja Pasi Luukkainen sanovat jakavansa samat pelot kuin kaikki adoptiovanhemmat, joilla on erivärinen lapsi. 
 
– Meidän lapsia ei kohdella samalla tavalla kuin kantasuomalaisia, vaikka lapsemme ovat suomalaisia. Heitä tuijotetaan ja osoitellaan. Heillä on vain erivärinen pigmentti. Eiväthän he voi olla mitään muuta kuin suomalaisia, sillä emme osaa kasvattaa kuin suomalaisia lapsia. 
 
Rasismin kohtaaminen ei ole vain adoptioperheiden ongelma. Sitä kokevat myös maahanmuuttajataustaiset ihmiset, vaikka olisivat syntyneet Suomessa.
 
– Kuka määrittää suomalaisuuden? Luukkaiset kysyvät.
 
Matleena Luukkainen on esikoululainen. Luukkaisen perheeseen hänet adoptoitiin vuoden ikäisenä Etelä-Afrikasta.
 
Pikkuhiljaa Matleena saa vapauksia liikkua yksin. Luukkaiset sanovat siihen liittyvän vanhempien pelkoa ja epävarmuutta.
 
– Suhtaudun Matleenan kulkemiseen ihan eri tavalla kuin meidän kahden biologisen tyttären yksin liikkumiseen. En uskalla päästää Matleenaa vieraaseen lapsiryhmään yksin, koska ikinä ei tiedä, mitä siellä puhutaan, Sanniella sanoo. 
 
Vaikka vanhemmuuteen liittyy pelkoja ja epävarmuutta tulevasta, on adoptioprosessi kasvattanut koko perhettä suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden huomioonottamiseen. 
 
– Olen voittanut omia pelkojani kansainvälisen adoption myötä. Ennakkoluuloni ovat hälvenneet, Pasi myöntää. 
 
Sanniella kokee kummalliseksi, että ihon pigmentistä tehdään niin iso juttu.
 
– Kaikkihan me tulemme Keniasta, mutta ihonväri on muuttunut, jotta saisimme enemmän d-vitamiinia. 
 
Vaikka adoptioon valmennetaan Suomessa hyvin, Luukkaiset sanovat, ettei oman lapsen syrjintään, kiusaamiseen tai tuijotteluun voi valmentautua. 
 
– Siihen ei voi varautua. Se on yhteinen kokemus kaikille vanhemmille, joiden lasta on kiusattu tai syrjitty. 
 
Luukkaiset toivoisivat, että suvaitsevaisuus erinäköisiä ihmisiä kohtaan etenisi lumipalloefektin tavoin. Siihen tarvitaan Valtterin kaltaisia lapsia, jotka kertovat julkisesti kohtaamastaan rasismista, ja aikuisia, jotka puuttuvat rasismiin. 
 
– Lapsia pitää suojella. Olemme täällä kuitenkin yhdessä. Jokaisen aikuisen tulisi kysyä, miten haluaisin omia lapsiani kohdeltavan. 
 
Hämeenlinnalaisperheessä ollaan oltu iloisia esimerkiksi jalkapallossa näkyvästä kansainvälisestä kampanjasta, jossa eriväriset jalkapalloilijat ovat antaneet kasvonsa ja sanoneet rasismille ei.  
 
Myös Felixin mainos nosti hymyn huulille. Siinä tummaihoinen nainen kertoo pitävänsä kalastamisesta. Matleenakin voi näyttää aikuisena Felixin mainoskasvon naiselta. 
 
– Vastavoimaa tarvitaan, jotta jokainen nähtäisiin yksilönä. HÄSA