Kanta-Häme

Suomen ympäri 192 päivässä

Tero Pylkkänen on helppo tunnistaa järvenpääläisen kahvilan täpötäyden salin ikkunapöydästä. Keltaiseen kuoritakkiin, mustiin housuihin, lippalakkiin ja vaelluskenkiin pukeutunut mies. Sileäihoinen ja punaposkinen.

Kädenpuristus on luja ja päättäväinen. Kädet ovat ennemmin leipurin kuin metsästäjän kädet. Sileät, hoidetut ja ehjät.

Pylkkänen on viisi päivää aiemmin päättänyt 192 päivää kestäneen, 4 239 kilometriä pitkän kävelyretken Suomen ympäri. Puoli vuotta lähes yhtäjaksoisesti ulkona, kymmenen tuntia yksinäistä kävelyä lähes jokaisena päivänä, noin seitsemän miljoonaa askelta.

Nuoruudessaan viidestä eri lajista SM-mitaleja kerännyt Pylkkänen on baarimestari, viittä vaille sommelier sekä erä- ja luonto-opas.

– En missään nimessä tule koskaan tekemään mitään uraa. Pompin uudesta asiasta toiseen. Rutiini on minulle kirosana.

Joitakin vuosia sitten Pylkkänen ryhtyi myymään hirsitaloja. Ei olisi kannattanut.

– Myyjän on oltava sillä tavalla kova tyyppi, että kun saa kaupat, pitää lähteä tekemään uutta saman tien. Minä olen sellainen kädestä pitäjä. Kohtasin kaikki vastoinkäymiset asiakkaan kanssa.

– Sellaista projektia ei olekaan, että kaikki menisi niin kuin elokuvissa. Olin työssä, johon en sopinut.

Pylkkänen paloi loppuun, masentui ja sai hoidoksi mielialalääkkeitä. Lukiessaan lääkkeiden sivuvaikutuksista hän alkoi miettiä, olisiko jokin toinen tie tervehtymiseen.

Vuosien takainen haave pitkästä vaelluksesta palasi mieleen. Elokuussa vuosi sitten hän alkoi valmistella vaellusta Suomen ympäri. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä hän lähti.

– Kun kohtaa surun tai vastoinkäymisen, siitä yrittää päästä nopeasti yli. Minulla oli jäänyt asioita takaraivoon, ja nyt oli aikaa käydä ne läpi. Elämä oli mennyt vähän vakavaksi. Jos ei itselleen pysty nauramaan, on aika hukassa.

Lähtöpäivä oli tosi sekava. Pylkkänen ei tiennyt yhtään, mihin oli lähdössä.

– Jos olisin tiennyt, en olisi lähtenyt.

– Kahdeksan kilometriä käveltyäni olin ihan poikki. Luulin kävelleeni viisitoista. Olin suunnitellut bloggaavani joka päivä, mutta tajusin heti, ettei se ole mahdollista. Kun tulee illalla leiriin ja on kolme astetta lämmintä, ei ole muuta intressiä kuin syödä ja mennä nukkumaan.

Ensimmäiset päivät Pylkkänen nukkui ilman herätyskelloa. Kun yöunet alkoivat venyä viiteentoista tuntiin, hän muutti rytmiä.

Herätys kahdeksalta, kaksikymmentä minuuttia makuupussissa uutisten ja netin selailua, leiri rinkkaan ja yhdeksään mennessä liikkeelle.

Kahdenkymmenen minuutin tauko puolentoista tunnin välein tai vartin tauko tunnin välein. Kymmenen tuntia liikkeellä, leiri pystyyn, maha täyteen ja yhdentoista tunnin yöunet.

Retken luonne muuttui kesällä, kun Pylkkänen raotti muille lähtötilannetta.

– Kun masennus on päällä, se hävettää, vaikka eihän siinä ole mitään hävettävää. Moni meistä masentuu joskus. Kun lähtökohtani oli, että olen parantamassa itseäni, miksi en kertoisi siitä ihmisille?

Miten rutiineja kaihtava mies motivoi itsensä kävelemään kymmentuntisia päiviä askeettisissa oloissa yli puolen vuoden ajan?

Helppoa se ei ollut. Kolme kertaa Pylkkäsen matka oli katketa.

Juhannuksen jälkeen hän lähti Kuusamon Karhunkierrokselta UKK-reitille mukanaan kolmen viikon ruuat. Rinkka painoi liikaa. Mäet olivat jyrkkiä ja raskaita, aurinko paahtoi kuumasti pilvettömältä taivaalta, eikä tuullut. Alkoi räkkä, ilma oli itikoita sakeanaan, eikä vaatteita voinut vähentää.

– Tämä oli sitten tässä, ei touhussa ole mitään järkeä, Pylkkänen keskusteli itsensä kanssa.

Lopulta hän sai lähdettyä liikkeelle sillä ajatuksella, että pääsisi kahden päivän matkan päässä Sallassa saunaan ja siitä kahden päivän päässä uudelleen Naruskassa. Tuntsan upeat maisemat alkavat pian Naruskan jälkeen.

Lemmenjoen kansallispuistossa heinäkuun lopulla iski toinen kriisi. Edessä oli kolme päivää pelkkää suota.

Vasen lonkka oli edellisenä päivänä kipeytynyt pahasti. Ainoa reitti suolta pois oli tuloreitti.

Suurin haaste oli ottaa ensimmäinen askel. Mutta kun pääsi liikkeelle, vaivat katosivat.

– Kun ihmisen kroppa on väsynyt, se ilmoittaa kipeyttämällä jonkin paikan, että on aika levätä. Jos on riittävän vahva mieli, se sanoo, että nyt mennään, myöhemmin levätään. Koko reissu oli jatkuvaa kamppailua näiden kahden välillä.

Kolmas ja isoin kriisi tuli Kittilässä. Matkaa oli määrä jatkaa hetki tuttavien kanssa, mutta yhteensattumien vuoksi suunnitelma kariutui.

– Kysyin itseltäni, minkä takia jatkan. En keksinyt yhtään syytä. Minulla oli Levillä asunto, ja työ alkaa siellä myöhemmin syksyllä. Olisi ollut helppoa jäädä sinne.

Neljä päivää Pylkkänen kävi mielessään läpi tilannettaan. Ystävien ja sosiaalisen median kautta tullut kannustus sai miehen empimään. Hän päätti mennä loppumatkan urheiluhengessä ja rasittaa kroppansa äärirajoille.

– Joko pääsen maaliin tai jokin paikka menee rikki.

Pylkkänen sopi retken päätösluennon luontokeskus Haltiaan pääkaupunkiseudulle Nuuksioon reilun kuukauden päähän. Matkaa oli jäljellä 1 300 kilometriä.

Matkalla hän piti vain yhden lepopäivän. Viimeisen viikon aikana matkaa vauhditti

Tuomas Holopaisen Roope Ankka -levy, joka pyöri läpi ainakin viisikymmentä kertaa.

– Se musiikki kertoo tarinaa. Pääsee tunniksi pois siitä hetkestä, kun kävelee tienposkea.

Pylkkänen väittää, että olisi selvinnyt matkasta ilman puhelinta, mutta ei ilman musiikkilaitetta. Toki puhelin oli tärkeä hetkinä, jolloin tarvitsi ystävien tukea. Hän käytti sitä myös taajamissa suunnistamiseen, mikä tuntui eräkoulutuksen saaneesta miehestä aluksi nololta.

Nololta tutui myös loppumatkalla istua likaisena ja hikisenä syömässä huoltoasemilla.

– Loput rahat menivät ruokaan, enkä päässyt kahteen viikkoon suihkuun. Haisin kuin ruutitynnyri, mutta en välittänyt siitä.

– Olen aiemmin ohjannut ratkaisujani sen mukaan, miltä asiat näyttävät ulospäin. Se on ihan hullu tapa elää. Matka opetti, että en enää mieti, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta.

– Olin ennen hyvin varautunut, nyt itsetunto on vahvempi.

Radio Suomipopin Aamulypsyn podcastit kevensivät Pylkkäsen yksinäistä vaellusta. Juontaja Jaajo Linnonmaanohjenuora elämään viitoittaa tietä eteenpäin.

– Tee yksi ihminen onnelliseksi, niin maailmasta tulee parempi paikka. Nyt pitää vain löytää se ihminen.

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic