Kanta-Häme

Suomenhevosella on 110-vuotisjuhlat

Vuosi 2017 on satavuotiaan Suomen juhlaa. Juhlinnan kohteena on myös 110-vuotias suomenhevonen, jolla oli suuri vaikutus siihen, että Suomi itsenäistyi, säilyi itsenäisenä toisessa maailmansodassa ja nousi jälleenrakentamisessa jaloilleen.

Suomalaista hevosta on kasvatettu Suomessa satoja vuosia mutta suomenhevosen virallinen rotuhistoria alkaa vuodesta 1907. Tuolloin avattiin suomenhevosen kantakirja.

Kantakirjaus tarkoitti, että Suomessa alettiin jalostaa puhdasrotuista suomenhevosta. Alkuvuosikymmeninä suomenhevoseen sekoittui silti satunnaisesti verta muista roduista.

Suomenhevosen vuosikymmeniin mahtuu nousuja ja laskuja niin hevosmäärissä kuin suosiossa. Tällä hetkellä suomenhevonen nauttii monikäyttöhevosen mainetta.

Kysyimme kolmelta suomenhevostuntijalta, millainen on 110-vuotias suomenhevonen ja miltä alkuperäisrotumme tulevaisuus näyttää.

Vastaajina ovat ratsastusammattilainen Rosali Kivitie Jokioisilta, suomenhevosvalmentaja ja -kasvattaja Esa Heikkinen Ypäjältä sekä Ypäjän Hevosopiston kehittämispäällikkö Päivi Laine.

Rosali Kivitie uskoo, että suomenhevosella on jatkossa paljon annettavaa hyvinvointialalle, koska se on rotuna rauhallinen ja helposti käsiteltävissä. Pehmeiden arvojen merkitys kasvaa kaiken aikaa.

– Ratsuna suomenhevonen on mennyt lyhyessä ajassa huomattavasti eteenpäin. Suomenhevosratsut alkavat olla jo monessa polvessa ratsusukuisia ja ovat eriytyneet ravisukuisista suomenhevosista. Suomenhevosratsu on eritoten liikkeiltään niin erilainen, ettei niistä ole enää ravihevosiksi. Toisin päin verenvaihto vielä onnistuu ja hyvä ravuri voi olla myös hyvä ratsu.

– Raviurheilun harrastajana toivoisin, että suomenhevosille tulisi lisää kilpailumahdollisuuksia.

– Suomenhevosten riittävyydestä on puhuttu paljon mutta missään nimessä en lähtisi sotkemaan suomenhevosta norjalaiseen ja ruotsalaiseen kylmäveriseen. Rotujen sekoittamista ajettiin, kun suomenhevonen ei pärjännyt muille kylmäverisille. Nyt parissa vuodessa tilanne on muuttunut ja rotusekoittajat ovat hiljentyneet, kuvailee Esa Heikkinen.

– Meillä on ollut tallissa melkeinpä vain suomenhevosia. Lämminverinen on paljon helpompi, koska niitä on jalostettu ravureiksi kauemmin. Suomenhevosissa on luonnetta laidasta laitaan. Mutta on suomenhevosravuri mennyt kovasti eteenpäin sinä aikana, mitä minä olen harrastanut. Kun Marimin aloitti, niin 35-ajalla voitti suoranmitalla, nyt samalla ajalla häviäisi suoranmitan.

Päivi Laineen mukaan kasvatus on huolenaihe, mutta kasvatuksessa on myös mahdollisuuksia.

– Ongelmia on tällä hetkellä enemmän ravihevospuolella. Suomenhevosratsujen lukumäärä on pienempi mutta määrän kehitys on vakiintunut ja suomenhevonen on saanut jalansijan ratsuna. Ravureiksi kasvatettavien suomenhevosten määrän väheneminen on sen sijaan vakava huolenaihe. Syyksi on ymmärrettävä yleisen taloustilanteen lisäksi rakenteelliset muutokset.

– Toisaalta jalostus kiinnostaa ja kasvatuksen edistämiseen on herätty laajasti niin hanketasolla kuin koulutuksessakin. HÄSA