Kanta-Häme

Suomi on hyvä pellemaa

Pablo Álvarez aloitti espanjan kielen opettajana mutta päätyi kadulle pelleksi. Nyt hän puuhaa Suomeen klovnifestivaalia ja valtakunnallista klovneriakeskusta. Hänestä Suomen klovnitaito kelpaisi muille maille esimerkiksi.

 

Tuntuuko, että Suomi on täynnä klovneja? Ei ihme, heitä tosiaan on joka paikassa.

Uuden sirkuksen buumi on tehnyt klovnit näkyviksi niin sirkusareenoilla kuin teatterissakin. Lisäksi klovneja nähdään viihdyttäjinä sairaaloissa ja vanhustenlaitoksissa sekä spontaaneissa mielenilmauksissa lällättelemässä katupartioille.

Viitisen vuotta toimineen klovniryhmän Circo Criollon johtaja  Pablo Álvarez haluaa koota suomalaisia klovnerian taitajia yhteen. Hän järjestää Helsingissä kansainvälistä klovnifestivaalia, joka levittäytyy tänä keväänä myös muihin kaupunkeihin.

Kolmivuotinen festivaalisarja tähtää siihen, että Suomessa olisi valtakunnallinen klovneriakeskus 2017. 

– Suomi on hyvä pellemaa, Álvarez kehuu.

Suomalaiset ovat olleet uranuurtajia esimerkiksi sosiaalisessa klovneriassa. Täällä on kehitelty vauvasirkusta ja sairaalaklovnitoimintaa. Omalaatuisena ja riemastuttavana piirteenä Álvarez pitää sitä, että valtaosa suomalaisista klovneista on naisia.

– Tällaiset ideat pitää myydä ulkomaillekin, hän hehkuttaa.

Pablo Álvarez syntyi pienessä pohjoisespanjalaisessa Huescan kaupungissa. Hänen setänsä oli miimikko ja teatteriohjaaja Kanarialla, mutta Pablo ei ajatellut seurata sukulaistensa jalanjälkiä.

Hän teki töitä taidegalleriassa, teatterissa, taidemessuilla ja kirjastossa. Lukuisten työpajojen ja lyhytkurssien kautta klovneria alkoi kuitenkin vähä vähältä viedä häntä mukanaan.

– Kun sitten kerran soitin äidilleni ja kerroin olevani pelle, hän sanoi, että sehän sopii sinulle, Álvarez nauraa.

Suomeen Pablo Álvarez asettui kymmenisen vuotta sitten, ja syy on perinteinen: vaimo on suomalainen. Álvarez alkoi opettaa espanjan kieltä Helsingin kansainvälisessä kulttuurikeskuksessa Caisassa. Sieltä sai alkunsa klovneriaryhmä Circo Criollo. 

Näyttelijöistä, klovneista ja katutaiteilijoista koostuva Circo Criollo järjestää festivaalin lisäksi koulutusta ja performansseja.  Esitykset ovat usein perinteisten teatteritilojen ulkopuolella, kuten kadulla ja kauppakeskuksissa. Álvarez ja hänen kollegansa opettavat Cirkus Helsingissä muun muassa perhesirkusta, vauva- ja nuorisosirkusta sekä klovneriaa. Opetuskieliä ovat suomen lisäksi espanja, englanti ja ranska. 

– Sirkus on neutraali paikka, jossa eri maista tulevat ihmiset voivat luontevasti tutustua toisiinsa, Álvarez perustelee.

Kuvaavaa on, että vaikka kaikki alkoi espanjankielen opetuksesta, ryhmissä on nykyään enemmän suomalaisia kuin ulkomaalaisia. Tosin väkeä on kaikkialta. Mukana on muun muassa haitilaisia, saksalaisia, suomenruotsalaisia ja amerikkalaisia.

Kulttuurikeskus Caisan  johtaja Tomi Purovaara ei ylläty klovnerian suosiosta. Etenkin Helsingissä asuu jo melko paljon ammattitaiteilijoita, joiden äidinkieli on muu kuin suomi. Klovneria ja sirkus eivät ole kieleen sidottuja, joten ne soveltuvat monikulttuuristen ryhmien ohjelmaan.

Purovaara uskoo, että klovneria tuo kansainvälisyyttä ja uutta sanatonta ilmaisua myös suomalaiseen teatteriin, joka on näihin asti painottunut vahvasti näytelmätekstiin ja tekstilähtöisiin esityksiin. 

Fyysisen teatterin ja komiikan taitureista nähdään tämän vuoden klovnifestivaaleillakin muun muassa suomalais-ranskalais-uusiseelantilaisen ryhmän, Kallo Collectiven Caterpillars, uusiseelantilaisen Thomas Moncktonin ratkiriemukas Pianisti ja suomalaisen Red Nose Companyn Punainen viiva.

On vaikea päättää, kutsuisiko tuollaisia esityksiä teatteriksi vai sirkukseksi. Tomi Purovaaran mielestä se ei ole tarpeellistakaan, sillä klovneria yhdistää nämä kaksi taidemuotoa.

– Jos ajattelisi, että teatteri on korkeakulttuuria ja klovneria kansantaidetta, niin nyt on syntynyt niiden fuusio, hän sanoo.

Klovnerian suosiota saattaa selittää sekin, että pähkähullu huumori sopii Suomen henkiseen ilmapiiriin nyt paremmin kuin (punainen) nenä päähän. 

Talous laahaa pohjalukemissa ja maahanmuuttokriittisyys kärjistää ilmapiiriä. Samalla monet ilmiöt ovat karnevalisoituneet. Esimerkiksi Odinin sotureita kommentoimaan syntyi pikapikaa pelleryhmä Loldiers of Odin.

– Klovnerian avulla voi käsitellä hankalia ja vakaviakin asioita. Ihmiset tarvitsevat komiikkaa ja naurua selvitäkseen vaikeista ajoista, Tomi Purovaara ja Pablo Álvarez sanovat.

Purovaara työskenteli aiemmin Uuden sirkuksen keskuksen toiminnanjohtajana ja tietää, että sirkusmaailmassakin klovnien tehtävä on laukaista jännitteitä.

– Perinteisessä sirkusohjelmassa vaarallisen ilma-akrobaattinumeron jälkeen tulee aina pellenumero. Se tarjoaa hengähdystauon suureen jännitykseen, hän sanoo.

Samaan tarpeeseen vastaavat sairaalaklovnit, jotka ovat saaneet suuren suosion erityisesti lastensairaaloissa. Vakavasti sairaat lapset ja heidän vanhempansa elävät jatkuvassa paineessa, mutta klovni saa heidät hetkeksi rentoutumaan.

– Markkinavetoisessa maailmassa ihmisten pitää muutenkin koko ajan skarpata. Klovni on se sijaishölmö, joka voi löysätä meidänkin puolestamme, Purovaara sanoo. LM-HäSa

Päivän lehti

26.1.2020