Kanta-Häme

Suomi pelkää russofobileimaa

Kun Euroopan Unionin jäsenvaltiot kutsuttiin Sotshin olympialaisten päättäjäisiin, suurin osa kieltäytyi vedoten Venäjän ihmisoikeustilanteeseen. Suomessa päätöstä punnittiin pitkään ja hartaasti.

– Ylläoleva on vain yksi esimerkki siitä, miten suomettuminen näkyy edelleen myös nykypolitiikassa, sanoo Lustraatio-kirjan toimittanut Pekka Virkki.

Suomen lähihistoria tarvitsee Virkin mielestä perusteellista läpivalaisua. Tarkoituksena ei ole kiistää kylmän sodan aikaisen politiikan saavutuksia tai julistautua sotaan itänaapurin kanssa.

Viime vuosikymmenien aikana valtionkoneisto ei ole kuitenkaan ollut kiinnostunut perkaamaan menneisyyttä julkisesti.

– Maton alle on lakaistu paljon asioita. Tämä johtuu siitä, että monella virkamiehellä on ollut luultua tiiviimmät suhteet itänaapuriin. Niiden tuominen julkisuuteen olisi paitsi kiusallista ja saattaisi aiheuttaa jatkotoimenpiteitä, huomauttaa Jukka Mallinen, yksi kirjan kirjoittajista.

Kirjoittajien mukaan kylmän sodan aikana harjoitettu ulkopolitiikka esti tekemästä realistisia ja itsenäisiä päätöksiä myös vuosikymmeniä myöhemmin.

Erityisesti presidentti Tarja Halosen ja Vladimir Putinin läheiset suhteet kirjoittajat tyrmäävät.

– Tuolloin valitusta linjasta on vaikea enää vaihtaa suuntaa. Voisi sanoa, että Martti Ahtisaaren Eurooppa-myönteinen perintö meni vahvasti tärviölle, Mallinen lataa.

Myöntyväisyyden sijaan Suomen tulisi harjoittaa itsenäistä, eurooppalaista politiikkaa.

– Kylmän sodan aika oli ihan eri. Nykyään olemme osa demokraattista oikeusmaailmaa. Meidän täytyisi kyetä noudattamaan näitä arvoja eikä myötäillä diktatuuria, Virkki sanoo.

Varovaisuutta harjoittavat poliitikkojen lisäksi myös toimittajat. Mallisen mukaan esimerkiksi haastateltavat asiantuntijat valitaan tarkoituksenmukaisesti, eikä haastateltavan väitteisiin suhtauduta kriittisesti.

– Venäjävastaisuuden eli russofobian leimaa varotaan viimeiseen saakka.

Toinen syy hyssyttelyyn löytyy rahasta. 2000-luvun alussa ehtymättömiltä vaikuttaneet kaasu- ja öljyvarat vaikuttavat siihen, minkä ajatellaan olevan kertomisen arvoista, minkä taas ei.

Virkki puolestaan kritisoi tapaa, jolla Ukrainassa olevista venäläisistä joukoista on Suomen mediassa uutisoitu.

– Kerrotaan, että Venäjä kiistää tiedon, tai että asiasta ei ole täyttä varmuutta. Tällainen retoriikka on omiaan sekoittamaan tiedon ja valheen keskenään.

Itä ei ole ainoa ilmansuunta. Kirjoittajien mielestä yhtä tärkeää olisi ottaa huomioon se, mitä Suomen Venäjän-suhteista Euroopassa ajatellaan.

Suomen politiikkaa on arvostellut ainakin Viron entinen pääministeri Andrus Ansip. Suomessa vastalauseet on tukahdutettu traumatisoitumis- tai russofobia-korttia vilauttamalla.

Virkin mukaan Venäjän harjoittaman hybridisodankäynnin keskeisin tavoite on saada Unioni rakoilemaan sekä vaikuttaa sen päätöksentekoon.

– Pahimmissa skenaarioissa Suomi on Venäjän troijan hevonen, joka auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. HÄSA

Päivän lehti

27.11.2020

Fingerpori

comic