Kanta-Häme

Suomi tilkitsee nyt tehokkaasti oviaan

Hallituksen joulukuussa esittelemää turvapaikkapoliittista toimenpideohjelmaa toteutetaan vauhdilla niiltä osin, kun Suomesta halutaan tehdä epäkiinnostava kohdemaa. Kotouttaminen ei ole tärkeysjärjestyksessä kärkisijalla – vielä.

Vauhdilla painetaan eteenpäin. Jykevää menoa on. Aika haipakkaa mennään.

Näin luonnehtivat osapuolet meininkiä, jolla hallituksen viime joulukuussa esittelemää turvapaikkapoliittista toimenpideohjelmaa on alettu panna toimeen. Heti perään tulee kuitenkin mutta-sivulauseita. Rapatessa roiskuu nyt liikaakin. Päätökset voivat kääntyä itseään vastaan. Niiden seuraukset jäävät arvailujen varaan. Toteuttamisjärjestys on väärä.

– Yleisesti ottaen ohjelman selvä tavoite on saada turvapaikanhakijoiden määrä vähenemään. Se on lähtökohta. Se on aivan erilainen lähtökohta kuin suojan ja turvan tarjoaminen hädänalaisille ihmisille, tiivistää Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen.

– Siksi nyt on priorisoitu toimia, joilla Suomen niin sanotut vetovoimatekijät minimoidaan.

Lehtisen mukaan esimerkiksi kotouttamista ei ole lähdetty edistämään likimainkaan samalla tarmolla, vaikka sekin on aivan kiitettävästi kirjattu ohjelmaan.

Kotoutumista päinvastoin jarrutetaan. Yksi esimerkki on perheenyhdistämisten vaikeuttaminen entisestään. Perheen on kuitenkin monella suulla todettu olevan kenties paras keino sopeutumisen edistämisessä ja radikalisoitumisen ehkäisemisessä.

– Suunnitelma on selvässä ristiriidassa hyvän kotouttamisen kanssa. Tätä menoa perheenyhdistäminen muuttuu käytännössä mahdottomaksi. Toimeentulorajat ovat iso epäkohta. Rahalla arvotetaan, kenellä on oikeus perheeseen ja kenellä ei.

Yksi toimenpideohjelman kohdista konkretisoituu käytäntöön, jonka mukaan myönteinen turvapaikkapäätös ei ole vastedes pysyvä.

Lähtömaiden turvallisuutta arvioidaan kaksi kertaa vuodessa, ja jos tilanne on kohentunut, määräaikainen oleskelulupa otetaan uudelleen käsittelyyn. Irakia, Afganistania ja Somaliaa koskevien arvioiden tuloksista tiedotetaan lähiaikoina.

Pakolaisavun Annu Lehtisen mukaan tämäkin menettely on hiekkaa hyvän kotouttamisen rattaisiin. Määräaikaisuus tarkoittaa jatkuvaa epävarmuutta ja löysässä hirressä roikkumista. Samalla se alentaa motivaatiota sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Selvää joka tapauksessa on, että osa hakijoista jää tänne. Heissä piilee aikamoinen voimavara. Heillä on monenlaista osaamista, kokemusta ja ammattitaitoa. Heistä on suomalaiselle yhteiskunnalle taloudellista ja muuta hyötyä.

Voimavarojen hyödyntämiseksi tulijoille pitää antaa koulutusta yhteiskuntataidoissa ja suomen kielessä, mutta jonot koulutuksiin pitenevät koko ajan varsinkin Uudellamaalla, Pohjanmaalla ja Lapissa. Lehtisen mukaan odotusaika voi olla jopa vuoden mittainen.

– Jos hyvä kotouttaminen laiminlyödään, seurauksista maksetaan monen sukupolven ajan.

Turvapaikanhakijoihin liittyvässä ohjelmassa on kahdeksassa osiossa kaikkiaan 80 kohtaa. Pähkinänkuoreen puristettuna pumaskan tavoitteena on katkaista tulijoiden hallitsematon tulva, saada maahanmuuton kustannukset kuriin ja kotouttaa turvapaikan saaneet.

Viimeksi mainittuun liittyen hallitus ilmoitti panevansa hakijat töihin joko vastaanottokeskuksissa tai niiden sijaintikunnissa. Kansan kielellä se on yhtä kuin risusavotta.

Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio käy ohjelmaa läpi kohta kohdalta niiltä osin kun kohdat kuuluvat viraston toimialaan. Hänen mielestään kehitystyön kannalta on ylipäätään erinomaista, että asiat on laitettu paperille.

– Meidän osaltamme ohjelma on konkretisoitunut monelta osin. Sitä en osaa arvioida, miten hyvin olemme onnistuneet, mutta parhaamme olemme tehneet, Vuorio tuumaa.

Tehtyjen ja tekeillä olevien toimien lista on pitkä. Suomella on esimerkiksi Kreikassa yhdeksän asiantuntijaa Euroopan turvapaikkaviraston EASO:n tehtävissä. Italiassa suomalaiset ovat puolestaan tukeneet Hotspot-käsittelykeskusten saamista tehokkaaseen käyttöön.

– Turkista otamme 750 hengen kokonaiskiintiöstämme peräti  600 ihmistä. He ovat sinne tulleita Syyrian pakolaisia.

Ohjelman edellyttämiä vertailevia selvityksiä Maahanmuuttovirasto on tehnyt sekä Ruotsissa että EU-tasolla.

Niiden mukaan Suomen turvapaikkakäytännöt ovat osin tiukempia ja osin löyhempiä kuin muualla. Jaana Vuorion mukaan tavoitteena on päästä mahdollisimman samankaltaisiin menettelyihin ainakin Ruotsin kanssa.

Yhdenmukaistamiseen liittyy muun muassa humanitaarisen suojelun kriteerin poistaminen. Se tarkoittaa tapauksia, joissa turvapaikan tai toissijaisen suojelun edellytykset eivät täyty, mutta lähtömaan turvallisuustilanne on huono.

Ohjelman mukaisesti Venäjä on meillä määritelty turvalliseksi turvapaikkamaaksi sinne muualta tulleille. Sekä Venäjältä että muualta saapuvien ilmeisen perusteettomat hakemukset käsitellään ja pannaan täytäntöön nopeutetusti. Se tarkoittaa ripeitä palauttamisia.

– Niitä on tehty, Jaana Vuorio sanoo.

– Olemme nyt saaneet satamäärin lisää henkilöresursseja turvapaikkahakemusten käsittelyyn. Tavoite on, että kaikki viimevuotiset hakemukset on käsitelty kesän loppuun mennessä.

Virastossa on tartuttu toimeen ja kääritty hihoja monen yksityiskohdan kanssa.

Yksi on alaikäismenettelyn väärinkäyttö. Sitä esiintyy, koska maahantulijat olettavat, ettei alaikäisiä palauteta.

– Aina kun on syytä epäillä, ettei alaikäiseksi ilmoittautuva turvapaikanhakija sitä olekaan, toimitamme hänet iänmääritystestiin. Esimerkiksi Ruotsissa tällaista käytäntöä ei ole, Vuorio kertoo.

Maahanmuuttoviraston mukaan 62 prosenttia testiin joutuneista 156 turvapaikanhakijasta osoittautui viime vuonna täysi-ikäisiksi. Kaikkiaan ala-ikäisiä tuli ilman huoltajaa Suomeen noin 3 000.

Toissa vuonna vastaava luku oli alle 200.

Toimenpideohjelmaan lastattiin runsaasti jo olemassa tai vireillä olleita menettelyjä ja käytäntöjä. Uutta sen sijaan olivat esimerkiksi oikeusapuasiat.

– Ne eivät olleet putkessa, mutta ovat nyt menneet jykevästi eteenpäin, sanoo Amnesty Internationalin Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija 
Susanna Mehtonen.

Hänen mukaansa joukossa on ongelmallisia esityksiä. Ne ovat Suomelle spesifejä, eikä niistä ole kansainvälistä vertailutietoa.

Turvapaikanhakijan on jatkossa esimerkiksi entistä vaikeampaa saada oikeusapua. Turvapaikkapuhutteluun, joka on yleensä ensimmäinen kohtaaminen viranomaisen kanssa, hakija ei saa enää oikeusavustajaa ilman erityisen painavaa syytä. Sellainen poikkeus voi olla ilman vanhempia Suomeen tullut lapsi tai voimakkaista traumoista kärsivä kidutuksen uhri.

Lisäksi turvapaikka-asioiden valitusaikaa ollaan lyhentämässä 30 vuorokaudesta 21 vuorokauteen. Siinä ajassa mahdollisen valittajan pitää löytää itselleen tulkki ja lakimies, joka ehtii myös perehtyä tapaukseen. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen pitää puolestaan valittaa 14 vuorokauden sisällä. Luvan saa vain erityisen painavista syistä.

– Kaikki tämä aiheuttaa hallinnossa monenlaisia lisätöitä. Paineet siirtyvät muualle, kun kiireessä tehtyihin epätäydellisiin valituksiin pyydetään lisätietoja ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tai Kidutuksen vastaiseen komiteaan tehtyihin valituksiin laaditaan vastineita, Mehtonen luettelee.

Hänen mielestään uudistus etenee liian vauhdikkaasti toimintaympäristössä, joka elää kaiken aikaa. Siksi kannanmuodostus on hankalaa.

– Asiat muuttuvat todella nopeasti. Enää emme voi esimerkiksi puhua samoista Dublin-kannoista kuin vielä joulukuussa 2015.

Mehtonen on yksi asiantuntijoista, joita eduskunnan lakivaliokunta on kuullut käsitellessään ulkomaalaislain muutoksia.