Kanta-Häme

Super-maakunnat tulevat

Mitä tulee mieleen Suomen maakunnista?

Ensiksi ehkä mennyt maailma: maakuntalaulujen pontevat maat ja niiden tyynet kyntäjät sekä korpien kuiskinnat pohjolan äärillä. Sitten todennäköisesti vaakunat ilveksineen, jousineen ja nuijamiehineen.

Maakuntalehdet ovat olleet olennainen osa suomalaisen maakuntaidentiteetin rakentamista. 

Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Keskisuomalainen, Karjalainen, Pohjalainen, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat, Kainuun Sanomat, Savon Sanomat ja Uusimaa ovat jo nimiltään maakuntien äänenkannattajia.

Kenties kielen päällä käväisevät myös presidentti Martti Ahtisaaren harrastamat maakuntamatkat, keskustan ajama maakuntamalli ja Kehittyvien maakuntien Suomen aiheuttama vaalirahasotku. 

Silti tulevaisuus näyttää kiinnostavammalta. Uudet itsehallinnolliset maakunnat aloittavat toimintansa vuoden 2019 alussa. Se tietää vaaleja ja valtavaa rakenneuudistusta sote-siirtoineen.

Vaikka aikaa on vähän, tulevien ”supermaakuntien” syvin olemus on yhä tuntematon. Hyvin pieni porukka valmistelee todella isoa uudistusta. Sen toteuttamiseksi pitää uudistaa peräti 30 lakia. Siksi Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja aluepolitiikan professori Sami Moisio kävi jokin aika sitten luennoimassa kansanedustajille. Hehän asioista viime kädessä päättävät. Otsikko oli: ”Saavatko maakunnat itsehallinnon?”

No, saavatko?

– Oman tulkintani mukaan itsehallinto jää ainakin alussa hyvin, hyvin suppeaksi, Moisio vastaa.

– Tässä haetaan nyt vain perusratkaisua. Maakunnat laitetaan pystyyn ja sotella startataan. Luodaan siis pohja, jota käytäntö myöhemmin muovaa. Esimerkiksi aluekehityspuoli on vielä koko lailla auki.

Kuntaliiton Brysselin toimistossa on ajettu Suomen kuntien ja maakuntien etuja jo vuodesta 1992. 

Toimiston johtaja Ulla Karvo on Moision kanssa samoilla linjoilla.

– Maakuntien itsehallinnon kanssa on tosiaan niin ja näin, koska ainakaan alkuvaiheessa niillä ei ole verotusoikeutta. Maakunnat eivät saa nykyisten kuntien itsenäisyyttä ja vahvuutta, Karvo arvelee.

– Raha ratkaisee. Verotusoikeus vapauttaisi käsiä mutta lisäisi samalla vastuuta.

Useimmissa muissa Euroopan maissa maakuntahallinto on perinteisesti varsin vahva. Suomessa puolestaan kunnat ovat olleet vahvoja.

Politiikkaa tehtäessä kaikissa maakuntaskenaarioissa piilee riitojen ja konfliktien vaara.

Sami Moision mukaan miinoja on monessa paikassa. Kriittisiä muuttujia ovat valtion hallinnon, itsehallinnollisten maakuntien ja kuntien sekä vielä erikseen isojen keskuskaupunkiseutujen keskinäiset suhteet.

– Pystyvätkö maakuntien kunnat rakentavaan yhteistyöhön vai alkavatko ne kilpailla keskenään? Entä maakuntien keskuskaupunkiseudut ja muut kunnat? Moisio kysyy.

– Suhteet voivat tulehtua. Sama pätee kaksinapaisten maakuntien tasavahvoihin ”pääkaupunkeihin”. Lähinnä mieleen tulevat Kymenlaakson Kotka ja Kouvola.

Myös maakuntien välille voi puhjeta riidoiksi asti paisuvaa epätervettä kilpailua. Tuttu esimerkki on länsirannikon pääosin ruotsinkielisen Pohjanmaan ja sisämaan suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan välinen köydenveto. 

Vaasan yliopiston aluetieteen tutkijatohtori Niklas Lundström kuvaa seutua kahtiajakautuneeksi. Kielen ja maakunnan lisäksi hän nimeää erottaviksi tekijöiksi yhtäällä rkp:n ja keskustan sekä toisaalla Vaasan ja Seinäjoen.

Kamppailun kovuudesta kertoo se, että Pohjanmaan liitto ja kunnat ostivat maanantaina 28. marraskuuta Helsingin Sanomien koko etusivun. 

Ilmoituksella haluttiin herättää valtiovalta säilyttämään Vaasan keskussairaalan laaja päivystys ja estämään sairaalan ”alasajo”. 

Seudun laaja päivystys on jäämässä vain Seinäjoen keskussairaalaan. 

– Kilpailua on täällä melkein kaikessa. Siihen liittyy myös disinformaatiota eli väärien näkemysten ja jopa väärän tiedon levittämistä, Lundström sanoo.

Hänen mukaansa valtakunnallisesti sama pätee sotella täydennettyyn maakuntauudistukseen. Hän kuvaa asetelmaa sekavaksi. Lisäksi se tuntuu ylhäältä alas käskyttämiseltä.

– Kaipaan keskustelevaa ilmapiiriä ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksien lisäämistä. Nyt eletään vähän niin kuin Urho Kekkosen aikaa 1960- tai 1970-luvulla. Suuri viisaus on olevinaan jossain ylhäällä.

Voiko mennyt maakuntahenki alkaa kukoistaa uudelleen 2020-lukulaisena modernina versiona?

Oulun yliopiston maantieteen professori Anssi Paasi teki aikoinaan väitöskirjan maakuntien historiallisesta rakentumisesta. Uuteen henkeen ja identiteettiin hän ei jaksa uskoa.

– Hallitus kyllä painottaa maakuntien kulttuurin ja identiteetin edistämistä, mutta aika abstrakteista asioista tässä on kyse, Paasi pohtii.

– Maakuntasuunnitelmistakin on tullut koko lailla tiukasti hallinnollisia. Identiteettiä niissä ei juuri enää mainita, mutta imagosta ja kilpailukyvystä on sentään jonkin verran tekstiä.

Paasi muistuttaa maakunnallisen olemuksen olevan useiden tekijöiden summa.

Yhtäällä siihen heijastuvat alueen luonto, kulttuuri ja sosiaalinen elämä. 

Toisaalla vaikuttaa asukkaiden identiteetti, se, miten ihmiset samaistuvat asuinalueeseensa ja mitä muistoja tai odotuksia kotiseutuun liittyy. 

Tässä katsannossa Lapin ja Kainuun kaltaisilla maakunnilla on erilaiset juurakot kuin Uudenmaan tapaisilla ruuhkaseuduilla. Jälkimmäisistä muutetaan edellisiin. Kasvukeskusten asukkaista vain 15 prosenttia saattaa olla samalla seudulla syntyneitä.

Suomen maakuntien ja heimojen ikiaikainen käsikirja on Zachris Topeliuksen Maamme kirja vuodelta 1875. Sen stereotypiat elävät yhä:

”Karjalainen on avomielinen, ystävällinen, liikkuva ja toimelias, mutta myöskin puhelias, kerskaavainen, utelias ja pikavihainen.Hämäläinen on enemmän kestävä, juro ja jäykkä kuin hänen veljensä karjalainen.Pohjalainen rakentaa laivoja ja veneitä, huoneita ja tehtaita paremmin kuin muut, mutta välistä puhkeaa hänessä vanha, peritty sotaluonne raivoon.Lappalainen on luonnostaan hidasta, raskasmielistä ja juroa sukua. Häntä syytetään kateelliseksi, leppymättömäksi ja viekkaaksi, mutta muut kiittävät häntä hyvämielisestä sydämenlaadusta, kun hän ei tule paloviinan kiusauksiin.”

Professori Anssi Paasi ei heimoihin usko.

– Ne ovat lähinnä huumoria, jota media käyttää mielikuvien luomisessa ja tarinoiden rakentamisessa, hän tuumaa.

– Toki siinä eroa on, ollaanko Vaasan, Lappeenrannan vai Porin torilla, mutta ei se ero heimoista johdu.