Kanta-Häme

Supikoiran voi bongata vaikka kirkkopuistossa

Kaupunkiasuminen ja ihmisten ruokajätteet houkuttavat yhä useampia eläinlajeja ihmisasutuksen kylkeen, joskus jopa sekaan. Hämeenlinnan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Papinsaari kertoo, että erityisesti rusakot ja kauriit viihtyvät myös Hämeessä ihmisasutuksen lähistöllä helpon ravinnon toivossa. Myös hautausmaiden istutukset ovat houkutelleet kauriita ainakin Ahvenistolla ja Vuorentakana.
 
Kauriit ja peurat hakeutuvat viimeistään elokuulla viljapelloille, jolloin sato alkaa kypsyä.
 
Metsästys ei taltuta supikoiria
Petoeläimet, kuten ilves, ovat ajaneet kauriit ja ketut kaupunkiin. Moottoritie jakaa kauriskannan kahtia siten, että länsipuolella kauriita riittää riesaksi asti, kun taas idässä on hiljaisempaa.
 
Myös supikoirien ja minkkien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti kautta maan. Hyvin syöneessä supikoirapoikueessa voi Papinsaaren mukaan olla kerralla kymmenestä viiteentoistakin poikasta.
 
– Joku tutkija joskus sanoikin, että mitä enemmän supia metsästetään, sitä terveempi kanta on ja sitä enemmän ne tekevät poikasia. Se on vähän sellainen oravanpyörä, ja kantaa on tosi vaikeaa pienentää metsästyksen keinoin.
 
Valitettavasti yhtä usein kuin omassa pihassa kaupunkilainen näkee supikoiria, siilejä, rusakoita ja kettuja tien vierillä, auton renkaiden alle litistyneinä.
 
Vaikka supikoiria vilistää myös Hämeenlinnan alueella ja jopa keskustan kirkkopuistossa, on vain öisin aktiivista supia vaikea nähdä.
 
– Supikoiraa ei niin vain mennä katsomaan. Siinä vaaditaan pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, hiljaisuutta sekä mielellään joku herkkupala houkuttimeksi mukaan. Päiväsaikaan eläimet nukkuvat pesäkolossa tai muussa piilopaikassa, Papinsaari kertoo.
 
Ilves ja karhu haittaavat pääosin toisia eläimiä
Harva eläinlaji on niin paikallinen, että niiden lukumäärää voitaisiin antaa tarkasti. Eläinlaskennat perustuvatkin arvioihin jälkien, jätösten ja niiden ruoaksi saalistamien eläinten perusteella, ja ajoittuvat talviaikaan, jolloin lumihanki piirtää kulkureitit näkyviin.
 
Esimerkiksi Kanta-Hämeen satakunta ilvestä hölköttää vuorokaudessa helposti 10–15 kilometrin lenkkejä.
 
– Lenkit käyvät joskus hyvinkin lähellä asutusta. Ilves on kuitenkin niin ihmisarka eläin, että ei niistä cityeläimiksi vielä toistaiseksi ole.
 
Sudet ja karhut ovat Kanta-Hämeessä äärimmäisen harvinaisia. Viime talvena sudesta ei tehty ensimmäistäkään havaintoa, karhuistakin vain muutama.
 
Myös valkohäntäpeura- ja hirvikanat ovat Papinsaaren mukaan pienentyneet jopa turhan pieniksi tehokkaan metsästyksen tuloksena.
 
– Nyt lupia on myönnetty vähemmän, joten eiköhän kannatkin elvy jo muutamassa vuodessa.
 
Villiä ei kannata ruokkia
Pihassa vieraileva cityeläin voi houkuttaa ruokkimaan. Juha Papinsaari ei tätä suosittele, sillä hämäläisessä luonnossa ravintoa riittää kaikille. Jos kesyyntyneeseen kettuun iskee vaikkapa kapi, se tarttuu helposti perheen lemmikkeihin ja aiheuttaa ihmisissäkin iho-oireita.
 
Hidasliikkeisiä siilejä näkyy taajamissa yhä harvemmin, kertoo biologi Seppo Saarinen.
 
– Vaikka puutarhat kukoistavat ja kotiloitakin riittää runsaasti syötäväksi, on kanta pienentynyt. Mitään erityistä tautia ei pitäisi olla liikkeellä, mutta varmasti ainakin liikenne, ketut ja varikset verottavat osansa. (HäSa)

Päivän lehti

26.1.2020