fbpx
Kanta-Häme Hämeenlinna

Surututkija: Surevan ihmisen kohtaamista pitäisi opettaa jo lapsena koulussa, sillä olemme etääntyneet kuolemasurusta

Dosentti Annaliisa Aho: "Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi ja kohtaavat kuolemansurun vasta iäkkäinä. Surusta etäännytään, vaikka ihmisen lohduttamiseen tarvitaan vain aitoa välittämistä. Joskus eniten voi lohduttaa vaikka niinkin arkinen asia kuin ruoka"

Surusta tiedetään paljon, mutta harvoin edes terveydenhuollon ammattilaiset osaavat kohdata surevan ihmisen.

Terveystieteiden tohtori, dosentti Annaliisa Aho Tampereen yliopistosta korostaa, että surevan ihmisen kohtaamista pitäisi opettaa jo peruskoulussa osana yhteiskuntaoppia. Suru koskettaa kaikkia ihmisiä – myös lapsia.

– Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi ja kohtaavat kuolemansurun vasta iäkkäinä. Surusta etäännytään, vaikka ihmisen lohduttamiseen tarvitaan vain aitoa välittämistä. Joskus eniten voi lohduttaa vaikka niinkin arkinen asia kuin ruoka, Aho korostaa.

Kukaan läheisen kuoleman kohdannut ei ole heti työkunnossa. Suru väsyttää, masentaa ja heikentää keskittymiskykyä. Ahon mielestä työpaikoille pitäisi luoda toimintamalli, joka ohjeistaisi käytännön asiat.

– Harvalla työpaikalla on mietitty etukäteen esimerkiksi sitä, kuka sijaistaa kuollutta työkaveria tai kuka ottaa vastuun asian kertomisesta muille, Aho.

Suru ei ole Suomessa peruste sairauslomalle

Joissakin maissa työntekijällä on oikeus palkalliseen poissaoloon töistä välittömästi läheisen kuoleman jälkeen. Esimerkiksi Kanadassa yli kolme kuukautta työsuhteessa ollut työntekijä voi pitää kolmen päivän palkallisen suruvapaan.

Ruotsissa taas on vuodesta 1989 ollut käytössä omaishoivakorvaukseen perustuva järjestelmä. Korvaus on suuruudeltaan noin 80 prosenttia palkasta, ja sen maksaa sairausvakuutuskassa.

Suomessa suru ei ole sairaus, eikä se ole näin ollen peruste sairauslomalle. Ahon mielestä Suomeen pitäisi saada vastaava järjestelmä kuin Ruotsissa.

– Surua varten ei pidä olla diagnoosia. Surevan omaisen pitäisi kuitenkin olla automaattisesti oikeutettu palkalliseen sairauslomaan joka kestäisi hautajaisiin saakka. Paperisotaa ei surevan pidä joutua käymään läpi, Aho korostaa.

Aho on mukana ohjelmassa, jossa haetaan muutoksia Suomen käytäntöihin. Keskustelussa on haettu ratkaisua muun muassa siihen, pitäisikö työntekijän voida osallistua läheisensä saattohoitoon. Vaikeita kysymyksiä ovat läheisen määritelmä ja maksetaanko surevan poissaolosta palkka.

– Työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvoitetta, jos työntekijä on pois töistä hoivaamassa läheistä ihmistä. Joissakin työpaikoissa palkka kuitenkin maksetaan, joissakin ei. Tasa-arvoa ei ole, Aho pohtii.

“Suru voi kestää koko elämän”

Vastaisuudessa lääkäri voi myöntää sairauslomaa surusta. Uusi diagnoosi, pitkittyneen surun häiriö, on mukana kansainvälisessä tautiluokitusjärjestelmässä, jonka päivitetty versio ICD-11 otetaan Suomessa käyttöön parin vuoden sisällä.

Virallinen tautiluokitus voi tehdä suruun liittyvistä oireista hyväksytympiä. Annaliisa Ahon mielestä aikarajat eivät kuitenkaan liity suruun.

– Mielestäni on väärin puhua pitkittyneestä surusta silloin, kun suru on kestänyt puoli vuotta. Joskus se voi kestää koko elämän, Aho muistuttaa.

Suru on monen sairauden perusta. Surusta puhutaan paljon enemmän kuin aikaisemmin, mutta silloin on yleensä kyse julkisuuden henkilöistä tai lemmikeistä.

Henkilökohtaisesta surusta on vaikea puhua, eikä sitä olla aina valmiita jakamaan. Facebookissa harva puhuu kuolleesta lapsesta, mutta jakaa kyllä Penin tai Missen kuolemia sururyhmässä.

– Nykyisin on alettu surra yhteisöllisesti. Se alkoi vuonna 1997, kun prinsessa Diana kuoli Pariisissa. Sen jälkeen on alettu surra julkisesti kukilla ja palavilla kynttilöillä esimerkiksi onnettomuudessa kuolleita ihmisiä. Se tarjoaa kaikille mahdollisuuden surra omia suremattomia surujaan, Aho sanoo. HäSa

Menot