Kanta-Häme

Susi-illassa kohosivat kädet ja niskavillat kattoa kohti

Maltillisessa äänensävyssä pysyttiin pääosin ensimmäisen tunnin aikana, jolloin asiantuntijalausuntoja kuunteli yli 200 ihmistä.

Eniten vastausta kaivattiin kysymykseen, mitä tulevaisuudessa, kun kahden suden kaatamiseen saatu poikkeuslupa on käytetty? Mitä, jos se ei tehonnutkaan?

– En osaa ennustaa, Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Antti Härkälä huomautti.

Suden reviiriä ja liikkumista hahmotetaan keräämällä ja tutkimalla niiden jätöksiä. Rengosta on lähetetty 34 näytettä jatkotutkimuksiin viime syksystä lähtien. Tulokset valmistuvat keväällä.

– Mistä Rengon susilauma on ilmestynyt, taivaaltako? Poikkeusluvan toisen suden kaatanut Tuure Mäntymaa kysyi.

Härkälän mukaan pennut ovat Rengosta, mutta niiden vanhempien lähtöpaikka selviää vasta näytteiden kautta.

– Yksilömäärä on vakio pitkällä aikavälillä. Susikannan kasvu ei tarkoita, että susilauma kasvaa joka vuosi tietyllä määrällä. Se tarkoittaa suden leviämistä uusille reviireille, siitä harvaan asuttu Rengon seutu on tyyppiesimerkki.

Lauma seuraavaa reviiriä ei voi kukaan tietää.

Huolta herättää edelleen, kuinka ulkona viihtyvät kotieläimet ja lemmikit saadaan pidettyä poissa suden suusta.

Etelä-Hämeen riistasuunnittelija Marko Muuttola vinkkasi, että suojaa pedoilta voi hakea 130 senttimetriä korkealla sähköaidalla, jossa lankojen väli on korkeintaan 20 senttimetriä.

– Se on ylivoimaisesti paras keino. Paimenpojasta on löydyttävä potkua 4000 volttia. Sen tällin peto muistaa.

Muuttola muistutti, että suteen törmätessä ei päde samat neuvot kuin karhun kohtaamisessa.

– Silloin kannattaa pitää meteliä, tehdä valehyökkäyksiä ja heitellä kiviä sutta kohti.

Muuttola neuvoo tappelemaan henkensä edestä, jos susi käy kimppuun.

– Tarvitaan lisää luoteja. Ei touhu perkele lopu millään kukkoilulla, sähköaidoilla tai spider-maneilla (petokarkotin), yleisöstä kuului.

– Moniko on nähnyt suden? Susireviiriyhteistyöryhmän puheenjohtaja Anne Laulajainen kysyi ja puolet salista nosti käden pystyyn.

Hauholla asuva luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen piirin aluesihteeri Karri Jutila huomautti, ettei hän ole nähnyt sutta ikinä ja ihmettelee, miksi susi pitäisi tappaa, kun se ei uhkaa ihmistä.

– Koira tappaa vuosittain ihmisen, susi ei. Susia en ole metsässä nähnyt, kettuja kyllä.

– Mitä siellä metsässä teet, pihapiirissä ne sudet liikkuvat, kuului vastaus.

Mäntymaa tivasi Jutilalta, eikö hänestä tunnu pahalta, kun susi retuuttaa ja raahaa saalista mukanaan.

– Ei tunnu. Se on luonnollista. Eihän pajulintuakaan metsästetä, vaikka se syö niin paljon hyttysiä, joita on silti paljon. HäSa

Päivän lehti

21.1.2020