fbpx
Kanta-Häme

Susien kanssa pystyy elämään

Yhden suden kaatamisella voi olla huono vaikutus, jos lauman saalistusteho laskee.
 
 
Varsinais-Suomen susialueella Pöytyän Yläneellä asuva Sami Lyytinen rauhoittelee Rengon susitilanteen takia huolestuneita ihmisiä.
 
– Kyllä niiden kanssa pystytään elämään. Tämä kaikki on koettu aikaisemmin joka puolella Suomea uusilla susialueilla. Ensin tulee ensihätäännys, mutta sen jälkeen myös ymmärrys.
 
Luonto-Liiton susiryhmässä pitkään toiminut Lyytinen ei vaadi, että susien pitäisi antaa liikkua täysin häiritsemättä ihmisasutuksen lähellä.
 
– Jos on oikeita ongelmia, niin niihin pitää puuttua.
 
Lyytinen muistuttaa, että susihavainto ei useimmiten ole oire siitä, että susi olisi jotenkin erikoisesti käyttäytyvä tai niin sanottu häirikkösusi.
 
– Sitäkin susi voi olla, mutta pihahavainto tai jälkien löytyminen ei ole varma merkki mistään muusta kuin siitä, että susia on alueella.
 
Etelä- ja Keski-Suomessakin ollaan Sami Lyytisen mukaan tilanteessa, että jos susia on alueella, niin aina tulee olemaan pihahavaintoja.
 
Pantasusien seurannassa on havaittu, että useimmiten sudet yrittävät viimeiseen asti välttää piha-alueita.
 
– Meille suden esiintyminen alueella hahmottuu kuitenkin pihojen kautta. Suden katsotaan usein käyneen pihassa, kun se on käynyt noin sadan metrin päässä talosta.
 
Pihoissa ei ole yleensä sudelle mitään mielenkiintoista.
 
– Ellei siellä sitten ole koira, joka voi olla merkki kilpailijasta tai mahdollisesta ravinnosta.
 
Ravintohoukuttimina voivat olla myös peuranruokintapaikat.
 
– Varma tapa löytää sudenjälkiä reviirialueella on kierrellä ruokintapaikoilla. Sieltä sudet olivat käyneet hajut ottamassa.
 
Ruokintapaikkojen sijoittamisella voisi Lyytisen mukaan vaikuttaa siihen, missä sudet liikkuvat.
 
Ruokintapaikat ovat kylien lähellä esimerkiksi Varsinais-Suomessa, jossa on valkohäntäpeuroja valtavasti Kanta-Hämettä tiheämpi kanta.
 
– Tämä on yksi asia, jota olisi syytä pohtia.
 
Susia on Varsinais-Suomessa yritetty karkottaa myös ampumalla ilmaan.
 
Todellinen karkottava vaikutus voi kuitenkin olla ihan toinen juttu.
 
– Se voi olla tärkeintä, että on jotakin, mitä voidaan tehdä ja mikä rauhoittaa ihmisten mieliä.
 
Esimerkiksi Mynämäellä kävi niin, ettei susia päästykään aktiivisesti karkottamaan, kun niitä ei nähtykään.
 
Yhden suden kaataminen ei vaikuta Sami Lyytisen mukaan havaittuun ongelmaan välttämättä mitenkään.
 
– Se voi vaikuttaa jopa päinvastaisesti kuin toivotaan, eli huonompaan suuntaan.
 
Sami Lyytisen mukaan tilanne ja mahdollisesti poikkeusluvalla kaadettavan susiyksilön käytös pitää selvittää mahdollisimman tarkasti.
 
Ruotsissa ollaan taustojen selvittämisessä paljon pidemmällä.
 
– Etsitään oikeasti myös niitä syitä, miksi yksittäinen otus alkaa pyöriä kylien ympärillä.
 
Suden kaatamisella voi Lyytisen mukaan olla toivottu vaikutus, jos kyse on oikeasti ongelmallisesta sudesta, eli susi voidaan yksilöidä sen mukaan, että eläin tulee pihaan jonkin asian perässä, esimerkiksi, koska on nälkiintynyt, sairas tai muuten pihaan hakeutuva.
 
Kannanhoidollisella sudenpyynnillä ei sitä vastoin voida Lyytisen mukaan suoraan vaikuttaa poikkeavasti vaikuttamaan ongelmayksilöihin.
 
– Sattumalta, jos sellainen menee jahdissa, niin silloin ehkä jotakin vaikutusta olla.
 
Jos kannanhoidollisella luvalla ammutaan yksi susi kolmen laumasta, niin susia jää tietysti kaksi.
 
– Yhden suden poistaminen ei vaikuta välttämättä mitään kahden muun käyttäytymiseen. Jos lauma muuttuu saalistustehokkuudeltaan heikommaksi, niin voidaan mennä väärään suuntaan.
 
Saman säikäytyksen voisi Lyytisen mukaan aiheuttaa myös sillä, että susia lähdettäisiin ajamaan.
 
– Karkotusvaikutuksista ei kuitenkaan olla kiinnostuneita, vaan enemmänkin susijahdista.
 
Suomessa kaikki menee Sami Lyytisen mukaan liian usein niin, että jos pihasta löytyneitä jälkiä ja liian läheltä löytyneitä peuranraatoja on, niin toimintakynnys ylittyy, oli kyse poliisista tai riistahallinnosta.
 
– Kannanhoidollinen lupa on lähinnä ihmisten tyynnyttelylupa.
 
Ilman dna-tutkimuksia ei Sami Lyytisen mukaan pystytä sanomaan, mistä sudet ovat kantahämäläismetsiin tulleet.
 
– Olisikin mielenkiintoista päästä suden sonnasta kerätyn dna:n perusteella käsiksi siihen, missä laumassa syntyneitä Rengon sudet ovat.
 
Dna-analyysien mukaan Suomen susipopulaatio on niin pieni, että täällä pystytään yksilöimään sukupuineen melkein jokainen susi.
 
Ei voi suoraan päätellä, että Rengon sudet olisivat peräisin yhden päivän juoksumatkan päästä Varsinais-Suomesta.
 
– Yhtä todennäköisesti sudet voivat olla peräisin Pohjois-Savosta tai Pohjanmaalta.
 
Sami Lyytisen mukaan susien alkuperän ja tarkan yksilömäärän jäljille päästäisiin sonnankeruulla ja sitä seuraavilla tutkimuksilla.
 
– Jos ei löydy kuin kolmen yksilön dna:ta, niin se on vahva viite, ettei illoin susia ei ole sen enempää.
 
Lyytinen muistuttaa, että susilaumojen määrä yliarvioidaan usein kaksin- tai kolminkertaiseksi.
 
Rengon suunnalla voitaisiin Sami Lyytisen mukaan laumojen ja susien määrää haarukoida myös pinta-alojen perusteella. Hämeenlinnalaissyntyinen Lyytinen tuntee Rengon metsät pitkäaikaisen luontoharrastuksensa perusteella.
 
– Yksittäinen reviiriään ylläpitävä ja puolustava pariskunta tai muodostuva lauma vaatii 700–1 000 neliökilometrin alueen. Se on kartalle vietynä halkaisijaltaan 30 kilometrin ympyrä.
 
Kannanhoidollinen lupapolitiikka on johtanut Sami Lyytisen mukaan paineisiin, että yhdellä ja samalla alueella tulkitaan olevan useampia laumoja, vaikka tilaa on vain yhdelle. HÄSA

Menot