Kanta-Häme

Suuhygienisti joutui puhelintöihin

Suuhygienisti Marja-Elina Aho ei ole tehnyt yli puoleentoista vuoteen oman ammattitaitonsa mukaista työtä.

Hän alkoi saada oireita Turengin hammashoitolan sisäilmasta ja joutui jättämään työpaikkansa joulukuussa 2010. Hän joutui olemaan ensin pitkään sairauslomalla, ja sittemmin hän on työskennellyt kokonaan toisessa rakennuksessa.

Itse asiassa hän kokeili useampaakin työpistettä, ennen kuin löytyi sopiva. Nyt hän on työskennellyt Harvialan koululla noin vuoden ajan.

Oma työ piti jättää

Omaa työtään hän ei kuitenkaan voi tehdä. Suuhygienisti työskentelee nykyään puhelinajanvarauksessa.

Aho arvelee, ettei hän voi lainkaan palata omalle työpaikalleen ja omiin töihinsä. Näin siitä huolimatta, että Turengin hammashoitolaan tehtiin mittava lattiaremontti alkuvuodesta.

– Kävin siellä äskettäin, viivyin 15 minuuttia ja jouduin viikon kortisonikuurille.

Aholla on jatkuva astmalääkitys. Lisäksi hän joutuu käyttämään kortisonitabletteja kuureittain usein sen jälkeen, kun hän on joutunut alttiiksi pienhiukkasille tai esimerkiksi hajusteille.

Ahon kannalta hammashoitolan sisäilma ei siis vieläkään ole tarpeeksi hyvää.

– Ilmastointikanavia ja kalusteita ei ole puhdistettu, Aho huomauttaa.

Remontti ei tuonut helpotusta

Hammashoitolan sisäilmaongelmien syynä oli lattiapäällysteessä käytetty yhdiste 2-etyyliheksanoli. Remontissa kyseinen aine poistettiin ja lattiapäällysteet vaihdettiin.

Se ei riitä Aholle, sillä nykyään hän on herkistynyt muillekin aineille.

Pahin paikka hammashoitolassa on arkisto. Sen paperit ovat aiheuttaneet oireita ainakin yhdelle hammashoitajalle.

Vastaava hammaslääkäri Vappu Lehmus kertoo, että arkiston käyttöä on rajoitettu. Papereita ei viedä kortistohuoneen ulkopuolelle, eikä oireita saanut työntekijä käy enää arkistossa.

Lisäremonttia ei hammashoitolaan ole suunnitteilla, mutta jonkinlaista lisäsiivousta voisi Lehmuksen mukaan ajatella.

Kaikki ei johdu rakennuksesta

Ahon pääsy takaisin hammashoitolaan voi kuitenkin jäädä toteutumatta.

– On muistettava myös kaikki ne asiat, joita potilaat tuovat tullessaan hammashoitolaan. On hajusteita ja muuta. Oireiluun vaikuttavat siis muutkin kuin rakennukseen liittyvä syyt, Lehmus sanoo.

Marja-Elina Aho pelkää jo ammattitaitonsa puolesta. Puhelin- ja toimistotyö eivät ole sitä, mihin hän on kouluttautunut.

– Haaveilen, että hammashoitolan pihaan saataisiin parakki, jossa voisin hoitaa hajusteettomia ja allergisia ihmisiä.

Yksinäisyyskin vaivaa potilastyöhön tottunutta naista.

– Voin tietysti nostaa luurin ja soittaa jollekin työkaverille, mutta eihän se ole sama asia kuin kasvoista kasvoihin tapaaminen.

Nyt lähimmät työkaverit ovat lähes viiden kilometrin päässä.

– Kun yksi heistä tuli työajan jälkeen käymään täällä, sain heti oireita. Ehkä minun pitäisi seurustella ihmisten kanssa ikkunan läpi, Aho naurahtaa.

Herkistyminen vaikuttaa myös muuhun kuin työelämään.

– Tiedän, missä kaupoissa voin käydä ja missä en. Konsertti- ja teatteri-iltoja on mietittävä tarkasti. (HäSa)