Kanta-Häme

Suunnistava kielimies

Kielet ovat kiinnostaneet diplomi-insinööri Pertti Laurilaa, 84, kouluajoista lähtien. Hän on vähitellen kasvattanut kielirepertuaariaan.

Nykyään hän puhuu suomen lisäksi seitsemää länsieurooppalaista kieltä.

– Koulussa opiskelin pitkän saksan ja ruotsin, ja kirjoitin laudaturin molemmista.

– Englanti oli lyhyt eikä sitä kirjoitettu. Sitä kieltä ei otettu silloin vakavasti, Laurila muistelee 1940-lukua.

Yhdessä asiassa Laurila kuitenkin tarvitsi englantia jo kouluaikana. Hän kuunteli radion lyhytaalloilta BBC:tä saadakseen tietää Valioliigan tuloksia.

Teknillisessä korkeakoulussa Laurila opiskeli kemiaa, ja tenttikirjat olivat lähinnä saksaksi.

– Se sopi minulle mainiosti.

Pertti Laurila aloitti uransa Laukaan Vihtavuoren räjähdysainetehtaalla. Kielitaito oli tarpeen, vaikka suurin osa työstä olikin paikallista johtamista ja kehittämistä.

– Meille tuli Vihtavuoreen sveitsiläinen instrumenttiteknikko asentamaan uutta glyseriininitraamoa, ja hän muutti meille alivuokralaiseksi. Puhuimme tietenkin saksaa keskenämme.

Myöhemmin Laurila ja sveitsiläisteknikko kävivät kirjeenvaihtoa, joka jatkui pitkään, aina viime vuoteen saakka.

– Kirjoitimme saksaksi, minä pitkiä, kolmiarkkisia kirjeitä, hän lyhyemmin. Kun myöhemmin opiskelin ranskaa, vaihdoimme minun ehdotuksestani kielen ranskaksi. Lähetimme vuosikymmenten ajan myös joululahjat toisillemme.

Miehet tapasivat myös vuosien saatossa muutaman kerran, sekä Suomessa että Sveitsissä.

– Viime jouluna ei kirjettä enää tullut. En tiedä, mistä on kysymys. Itse laitan kuitenkin vielä kirjeen hänelle jouluksi ja laitan lähettäjätiedot päälle, varmuuden vuoksi.

Kun Laurilalta kysyy, mikä on hänen lempikielensä, vastauksia tulee kaksi: ainakin ranska ja italia. Espanjastakin hän pitää kovasti.

– Ranskasta pidän eniten puhe- ja ääntämismielessä. Opiskelu lähti siitä, kun kuuntelin Edith Piafin lauluja, ja ajattelin, että se ärrä olisi kiva oppia lausumaan.

Laurila tilasi sitten ranskan kielen Linguaphone-kurssin.

– Sain neljä kasettia ja harjoitustehtävät, jotka sitten lähetettiin professorille Helsinkiin, ja sieltä ne tulivat korjattuina takaisin.

Myöhemmin hän opetteli espanjan, italian ja portugalin alkeet samalla menetelmällä.

Laurila osallistui aikanaan työpaikkansa järjestämään ranskan ja espanjan opetukseen, ja Hämeenlinnassa asuessaankin hän oli usean vuoden ajan italian kielen keskusteluryhmän jäsen.

– Mutta olen tullut siihen tulokseen, että itseopiskelu sopii minulle parhaiten.

Aluksi olivat siis Linguaphonen kasettikurssit, myöhemmin Laurila nauhoitti videokaseteille television Kieliportin ohjelmia. Näin hän opiskeli ranskaa, espanjaa ja italiaa.

– Myöhemmin siirsin ohjelmat dvd-levyille ja sen jälkeen vielä mp3-soittimelle.

Laurila korostaa, että tärkeintä kieltenopiskelussa on toisto ja kuuntelu.

– Voin pitää kuulokkeita korvillani, kun teen puutöitä mökillä. Voin jopa ottaa päivätorkut kuulokkeet päässäni.

Pelkkä kieliohjelma ole koskaan riittänyt. Esimerkiksi portugalin kielestä, jonka opiskelun Laurila aloitti vasta muutama vuosi sitten, Laurila hankki lukion oppikirjan äänitteineen.

Laurila on tarvinnut kieliä työssään, mutta myös urheiluharrastusten parissa. Hän itse osallistuu suunnistuskilpailuihin eri puolilla maailmaa, ja vaimo Hanna Laurila kiertää veteraanien hiihtokisoja.

Vaimonsa kilpailumatkoilla Laurila on mukana huoltajana ja tulkkina. Kielitaitoinen mies on voinut olla avuksi monessa tilanteessa.

– Esimerkiksi kerran suomalaiset oli majoitettu Italiassa perhehotelliin, jonka henkilökunta puhui vain italiaa.

Laurila sanoo, että hänen periaatteensa on, että niissä maissa, joiden kieltä hän osaa, hän käyttää vain paikallista kieltä eikä turvaudu englantiin.

Ihan joka paikassa hänen repertuaarinsa ei kuitenkaan riitä, sillä kilpailumatkoja tehdään myös esimerkiksi Venäjälle.

– Kieltenopettajasiskoni on koettanut kannustaa myös venäjän opiskeluun, mutta se kieli tuntuu liian oudolta.

Laurila on opetellut kieliä nimenomaan oman halunsa ja kiinnostuksensa perusteella. Yksi kieli on johtanut toiseen, sillä romaaniset kielet muistuttavat paljon toisiaan.

– Esimerkiksi jos osaa espanjaa, pystyy lukemaan myös portugalia.

Puhuttu portugali on kuitenkin vielä vähän ”vaiheessa”.

– Pystyn kyllä puhumaan sitä, mutta kuullun ymmärtäminen vaatii vielä harjoittelua. HäSa