Kanta-Häme

Suurin osa lypsylehmistä laiduntaa

Suurin osa Kanta-Hämeen lypsylehmistä pääsee ulkoilemaan, mutta kaikilla tiloilla se ei vielä onnistu.

Valtioneuvoston asetuksen mukaan parsinavetassa pidettävien lypsylehmien on päästävä jaloittelemaan ainakin 60 päivänä toukokuun alusta syyskuun loppuun välisenä aikana.

– Joitakin yksittäisille ongelmatiloille on jouduttu usein antamaan määräys ennen kuin ne ovat päästäneet eläimet jaloittelemaan. Paikalliset valvontaeläinlääkärit hoitavat käytännön tarkastukset, mutta eiväthän hekään voi koko ajan olla paikalla tarkkailemassa tilannetta, läänineläinlääkäri Vuokko Puurula Etelä-Suomen aluehallintovirastosta kertoo.

Aluehallintovirasto voi perustellusti antaa tilalle vapautuksen ulkoilutusvelvoitteesta. Puurula pitää sitä kuitenkin harvinaisena.

– Etenkin pienillä vanhoilla tiloilla voi eläinten jaloitteleminen tai laiduntaminen lisätä joskus kohtuuttomasti työtä tai sitten sille ei yksinkertaisesti ole riittävästi tilaa. Silloin vapautus voidaan myöntää kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Läänineläinlääkäri muistuttaa, että laiduntaminen ja jaloittelu on naudalle luontainen tapa elää. Etenkin lypsylehmät elävät pitkään ja voivat vasikoida elämänsä aikana kolme kertaa. Eläin ei voi hyvin, jos se on koko elämänsä ajan sisälle suljettuna.

Viraston eläinlääkärit ovat lähestyneet maidontuottajia kesällä kirjeessä, jossa he muistuttavat valtioneuvoston asettamasta nautojen jaloitteluvelvoitteesta.

Asetuksen mukaan kytkettyinä pidettävät lypsylehmät ja maidontuotantoa varten kasvatettavat hiehot pitää päästää laitumelle tai jaloittelutarhaan vähintään 60 päivänä toukokuun alun ja syyskuun viimeisen päivän välisenä aikana.

– Tiloja ei suinkaan velvoiteta järjestämään kaikille naudoille mahdollisuutta laiduntamiseen, sillä jaloittelukin riittää, Puurula muistuttaa.

Laiduntaminen ja jaloittelu edistävät tutkimusten mukaan eläinten hyvinvointia. Ennen kaikkea ulkoilun on todettu vaikuttavan siihen, että eläimen sorkat pysyvät kunnossa

Jaloitteluvaatimus ei koske parressa pidettäviä lihanautoja tai pihattoja. Suurin osa lihakarjasta ja pihatossa asuvista lypsylehmistä viettää elämänsä enimmäkseen sisätiloissa. Luomukarja saa sen sijaan yleensä mennä ja tulla mielensä mukaan.

Läänineläinlääkäri Vuokko Puurulan mukaan eläimiä kohdellaan Suomessa pääosin hyvin. Tuotantoeläimet ovat kalliita, eikä niiden hyvinvointia haluta laiminlyödä.

– Mikäli valvontaeläinlääkäri huomaa, ettei tilalla ole merkkiäkään lehmien jaloittelusta, voidaan tilaa vetää ensin poliisitutkintaan ja sitten oikeuteen.

Lypsykarjan tulevaisuus näyttää valoisalta. Uutta eläinsuojelulakia valmisteltaessa on keskusteltu, ettei parsinavettojen rakentamista enää sallittaisi tulevaisuudessa ollenkaan.

– Uusi laki on kuitenkin vasta valmisteilla, eikä lopputuloksesta ole vielä täyttä varmuutta. (HäSa)

Menot