Kanta-Häme

Suutari pysyy lestissään

Tunnelma Seppo Puumalaisen suutarinverstaalla on yhtä lupsakka kuin suutari itsekin.

Kaikkialla on kenkiä, nahkakääröjä tai lestejä uusia kenkiä varten. Tarvittaessa suutari kaivaa kätköistään vaikka sian harjaksia, jos niitä tarvitaan ompelutöihin.

Suutari esittelee kulunutta essuaan ja sen rintamuksen taskuissa olevia saksia, naskalia ja veistä. Ilman niitä hän ei pärjäisi työssään.

– Ensimmäinen essu kesti viisitoista vuotta, mutta viisi vuotta sitten jouduin tekemään toisen.

Käsityöläinen sanoo monta kertaa, että kaikki ihmisen tekemä on myös ihmisen korjattavissa.

Niinpä Puumalainen on liimannut kasaan lattialle pudonneen keraamisen valaisimen ja valmistanut kolmeen lentokoneeseen syöksyvyöt.

Tämä suutari ihan janoaa haasteita. Hän haluaa säilyttää perinteiset työtavat ja on erityisen mielellään mukana erilaisissa elokuvaproduktioissa.

– Iloitsen jokaisesta työpäivästä, kun minulla on mahdollisuus oppia jotakin uutta. Korkolappujakin liimaan mielelläni, sillä samanlaisia jalkoja on maailmassa vain kaksi posenttia.

Hämeen Suojan alimman kerroksen kivijalassa on ollut suutari 50 vuotta. Kun historiallinen rakennus rakennettiin vuonna 1930, oli alakerran liikehuoneisto ensin panssaritykkihallina ja sotien jälkeen tilat valtasi lihakauppa.

Seppo Puumalainen on pitänyt Palokunnankadulla verstasta vuodesta 2001. Sitä ennen hän naputteli kenkiä kasaan kotikellarissaan.

– Muutin tänne vuonna 1983 ja olin ensin töissä Hämeenlinnan musiikissa myyjänä. Olen aina pitänyt asiakaspalvelusta, mutta kirvesmiesisäni opit jättivät mieleeni pysyvän rakkauden kaikkeen käsillä tekemiseen. Se vei minut lopulta mennessään.

Suutariksi Seppo Puumalainen opiskeli Kankaanpäässä, mutta opiskelu ei jäänyt tähän.

– Ihminen on väärällä tiellä, jos hän kuvittelee osaavansa jostakin ihan kaiken. Minä opin joka päivä jotakin uutta ja haluaisin, että voisin jakaa oppejani muillekin. Minulla on ollut täällä verstaalla kursseja ja mielelläni pitäisin niitä lisääkin.

On aika harvoja asioita, jotka saavat Suutari-Sepon hermostumaan, mutta crocsit ja uggit ovat sellaisia. Suutari suostuu kutsumaan niitä vain jalkaverhoiksi, sillä kenkiä ne eivät hänen mielestään ole.

Hyvissä kengissä voi hyvin koko ihminen. Crocsit ja uggit eivät tue jalkaa ollenkaan.

– Kunnon kengän pitää olla nahkaa ja niitä pitää olla ihmisellä ainakin kolmet. Samoja kenkiä ei saisi pitää koko aikaa, Seppo Puumalainen puuskahtaa.

Suutari on iloinen, että hänelle riittää yhä työtä. Asiakkaiden määrä on tippunut lyhyessä ajassa puoleen.

– Olen iloinen, että töitä riittää. Haluan tehdä työni kautta toisille ihmisillä hyvää. Tyytyväinen asiakas on minulle joka kerta suuri ilo.