Kanta-Häme

Suvi Vasaman käsissä syntyvät suuret illuusiot

 

Oletteko ihmetelleet Hämeenlinnan teatterin näytännöissä, kuinka herkullisen näköisiä ruokia näyttämöllä on tarjolla? Kanankoipea, täytekakkua…
 
Tai kuinka hauskan ja hurjan näköisiä naamioita voi parhaimmillaan/pahimmillaan näyttelijän kasvoilla nähdä, tai niitä ilmeikkäitä nukkeja nukketeatterissa.
 
Ei, eivät ne ruoka-annokset ole syötäviä. Ne ovat osa teatterin rekvisiittaa. Mutta niin todellisen tuntuisia, että onpa muutama näyttelijät sanonut tulleensa nälkäiseksi ruoka-annosten keskellä!
Kaikki tämä esityksiin kuuluva rekvisiitta on tarpeiston valmistaja Suvi Vasaman käsialaa. Hänen pajastaan syntyy käytännössä melkein mitä tahansa luonnolliselta näyttävää, mutta kaikkia on harhaa, illuusiota.
 
– Siinä se kiehtovuus onkin, illuusiossa, Suvi Vasama sanoo työstään.
 
Tarpeiston lisäksi hänen rakkautensa on nukketeatteri aina niiden valmistuksesta alkaen. Kädentaito ja mieltymys erilaisten illuusioiden luomiseen on äidinmaidossa perittyä, sillä Vasaman äiti toimi samassa ammatissa!
 
– Pääsin kiinni tähän maailman jo pikkutyttönä, mutta totta kai minun piti hankkia ensi jokin muu ammatti! Kolmikymppiseksi jaksoin taistella intohimoani vastaan, sen jälkeen annoin periksi ja vaihdoin intohimooni. Tästä minä nautin!
 
– Silloin pikkuflickkana jo hiffasin, että tässä maailmassa on magiikkaa.
 
Nukketeatterin kanssa paljon töitä tehnyt haluaisi rakentaa vielä joskus nukketeatteriesityksen tuotteliaan lastenkirjailija Marjatta Kurenniemen tekstien ympärille:
 
– Niistä teksteistä löytyy ammennettavaa ja toteutettavaa.
 
Käsillä tekemistä
 
Suvi Vasaman työhuone teatteritalossa antaa jo hieman viitteitä siitä, millaisten asioiden kanssa Vasaman kädet askartelevat – on mitä erilaisimpia raaka-aineita, paljon maaleja ja liimoja.
 
– Minä sairastun, jos käsilläni ei ole tekemistä, Vasama tiivistää intohimonsa käsillä askarointiin. Sillä käsitöitä mitä hienoimmassa mielessä työhuoneesta näyttämölle lähtevät esineet ovat. 
Kun broilerinkoipi on sujahtaa valokuvaajan suuhun, ymmärtää tämän taiteen alan huipputason.
Vilahdus ensi syksyn Kaunotar ja Hirviö-näytelmän hirviönaamiosta avaa taas uuden maailman. Mutta se naamio on vielä suuri salaisuus…
 
Ilme löytyy tekemällä
 
Naamio ei ole nykyajan keksintö, sillä jo kiviajan ihmiset valmistivat ensimmäiset naamionsa, tietenkin kivestä.
 
– Oikeaa ilmettä nukelle tai naamiolle haetaan tietysti keskustelemalla näytelmän ohjaajan kanssa. Tässä talossa porukka on ollut tähän saakka niin pitkään yhdessä, että jo yhdestä virkkeestä oikeastaan tietää mitä kulloinkin haetaan, Vasama selvittää työnsä käynnistymisvaiheen.
 
Sen jälkeen laukkaa Vasaman mielikuvitus. Yleensä sieltä pomppaa heti hahmo tai useampi. Jos ei synny heti, alitajunta tekee työtä.
 
– Usein ensimmäinen versio on sellainen koepallo, josta saa uusia ajatuksia. Toinen tai kolmas versio tuottaa jo mielihyvää.
 
Mielihyvää tulee myös siitä, kun näkee yleisön ihmettelevän ja nauttivan näytelmän aikana.
 
– Kyllä siinä tuntee suurta iloa, kun huomaa onnistuneensa hahmon luomisessa tai rekvisiitan aitouden tunteessa, siinä illuusiossa..
 
Nukketeatteriesityksissäkin erilaisia hahmoja voi olla kymmenen, jopa enemmän. Niiden valmistus käsityönä ei ole pikkujuttu, vaan yleensä kuukausien uurastuksen tulos. Mitään ei saa valmiina kuin apteekin hyllyltä.