Kanta-Häme

Syöpä pakotti miettimään alanvaihtoa – töihinpaluu sairauden jälkeen ottaa aikansa

Katja Kärkelä oli reilut kaksi vuotta sitten nelikymppinen rakennusalan ammattilainen, joka työskenteli perheyrityksessä yhdessä miehensä kanssa.

Alkuvuodesta 2016 outo patti toisen jalan nilkassa paljastui pehmyskudoskasvaimeksi, ja puoli vuotta Kärkelällä meni ensin leikkauksessa ja sen jälkeen sytostaatti- ja sädehoidossa.

– Syyskuussa yritin palata rakennuksille ja tein kaikkea, mitä ennenkin. Leikattu jalka kipeytyi, ja aluksi arvelin, että se vain oudokseltaan väsyi. Lopulta sain syöpäpoliklinikalta ohjeet mennä uudelleen tutkimuksiin, Kärkelä kertoo.

 

Tutkimuksissa todettiin, että leikkauksen ja sädehoidon takia heikentynyt pohjeluu oli murtunut rasituksessa.

– Sen jälkeen olin kotona marraskuulle asti, ja jatkotutkimuksissa kävi ilmi, etten voi palata entiseen työhön. Jalka ei koskaan toivu sellaiseen kuntoon, että se kestäisi rakennustyömaalla.

Kärkelän tilanne oli siinä mielessä helppo, että hän saattoi palata perheyrityksen leipiin hoitamaan toimistotöitä. Ne eivät kuitenkaan työllistä häntä täysipäiväisesti, ja siksi hän miettii parhaillaan muita vaihtoehtoja.

– Minulla on nyt syövän puolesta terveen paperit, vaikka olen toki jatkuvassa seurannassa. Kuntotutkimuspoliklinikalla minulla todettiin myös masennus, jota hoidetaan edelleen.

 

Hämeenkyröläinen Katja Kärkelä vieraili Hämeenlinnassa Suomen Syöpäpotilaat ry:n työelämäkoordinaattoreiden Marketta Liljeströmin ja Tuuli Mähösen mukana.

Naiset suunnittelivat Hämeenlinnassa syksyllä käynnistyvää neljän illan tapahtumaa, jonka aiheena on paluu työelämään syöpäsairauden jälkeen tai kroonikkona.

Kärkelä hakeutui hoitojen ja töihinpaluuyrityksen jälkeen mukaan vertaisryhmään ja etsi apua myös netin tukiryhmistä. Hän pitää vertaistukea korvaamattomana apuna itselleen ja arvelee, että se olisi sitä myös monelle muulle.

– Minulle isoin ahaa-elämys oli ymmärtää, että syövästä ja hoidoista toipuminen vie aikaa. On normaalia olla uupunut, sillä hoidot ovat usein erittäin rankkoja niin fyysisesti kuin henkisestikin, Kärkelä sanoo.

 

Syövän ja muidenkin vaikeiden sairauksien yhteydessä on alettu puhua hoitoväsymyksestä, mutta ilmiö tunnetaan vielä huonosti.

– On tavallista, että voimat eivät palaudu heti hoitojen päätyttyä, mutta koska asiasta puhutaan vähän, se aiheuttaa monelle riittämättömyyden kokemuksia, Marketta Liljeström sanoo.

– Esimerkiki säde- ja sytostaattihoitojen jälkeen kirjoitetaan vain kuukausi sairauslomaa, ja potilaalle jää kuva, että sen jälkeen pitäisi olla työkykyinen. Jos sairauslomaa kirjoitettaessa käytäisiin läpi hoitoväsymyksen mahdollisuus, ei potilaalle aiheutettaisi turhaa mielipahaa asialla, sanoo Katja Kärkelä.

Hänen mukaansa on varmasti jokaiselle pysäyttävä ja ahdistava kokemus tajuta, että elämä voi päättyä pian.

Kärkelä sanoo, että syövän hoito on Suomessa hyvällä tasolla, mutta henkisen puolen hoito ei ole yhtä hyvässä jamassa. Osittain tähän vaikuttaa se, että ihmiset toipuvat eri tahtiin.

– Joku tarvitsisi tukea heti sairastuttuaan, osa taas vasta myöhemmin. Esimerkiksi minulla pahin vaihe tuli vasta, kun hoidot loppuivat ja kaiken piti olla hyvin. Tämän takia vertaistuki on niin tärkeää, kunhan vain sairastuneet osaisivat hakea sitä.

 

Kärkelä on mukana Sisä-Suomen syöpäkeskuksen potilasfoorumissa. Siellä on juuri hiljattain pohdittu töihinpaluuta ja esimerkiksi sitä, kenen vastuulla kuntoutusmahdollisuuksien ja muiden tukimuotojen selvittäminen on.

– Moni vakavasti sairastunut ei osaa hakea apua eikä tiedä tukimuodoista, kuten osa-aikaisesta sairauslomasta. Kuntoutusohjaajat ja sosiaalityöntekijät osaavat auttaa, mutta kaikkia sairastuneita ei ohjata heidän juttusilleen.

Hän kertoo itsekin olleensa ihmeissään, sillä ei nelikymppinen terve ihminen mieti etukäteen osa-aikaeläkkeitä tai pitkiä sairauslomia.

– Vertaistuki voi auttaa tässäkin asiassa. Ryhmissä on ihmisiä, joilla on omakohtaisia kokemuksia eri vaihtoehdoista, Marketta Liljeström sanoo.

Hän kertoo huomanneensa, että töihin paluu on monelle vakavasti sairastuneelle tärkeä etappi. Kaikki eivät halua kuitenkaan kertoa sairaudesta työpaikalla, mutta lähin esimies on syytä pitää ajan tasalla.

– Silloin on helpompi sopia esimerkiksi työajan joustoista tai toimenkuvan muutoksista, jos sellaisia tarvitaan. HÄSA

 

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930